lauantai 10. tammikuuta 2009

Kaikkea kivaa Kulhossa

Elinalla oli vapaapäivä ja semmoinen ihmetys täytyi käyttää hyväksi.
Otin kaksi- ja nelijalkaiset lapset mukaan kun oli meina pistää Jiri ja Miro lapsenvahdeiksi lenkin ajaksi. Muistaakseni meidän pojat eivät ole kesän jälkeen käyneet Elinan luona, mutta talon poikien kanssa kävivät heti leikit yksiin. Lähdettiin huoletta koirien kanssa Sipriin.

Jatsilla ja Turrella oli asiasta selvät sävelet ja pariskunta toi ne sävelet hyvin selvästi meidänkin korviin. Voi sitä laulun loilotusta kun nämä pistelivät duettona kuulumaan!
Auto jätettiin hiittiradan varteen ja eikun menoksi. Joku oli ajellut jollain kulkuneuvolla meille sen verran ajouraa, missä passasi kävellä, tosin pihtikinttuna missityyliin. Esitettiin ilmaan toivomus, että ao. henkilö voisi pöyhistyä taloudellisesti sen verran, että hankkisi vielä pikkuisen räyhäkämmän citymaasturin leveämmillä renkailla varustettuna.

Eipä aikaakaan kun saatiin seuraa. Vastaan kopsutteli kaksi ratsastajaa ja ajokoira. Aika erikoinen yhdistelmä siinä mielessä, kun ei Suomessa ole ollut tapana ajaa jänistä ratsailta käsin. Kävi ilmi, että ratsukot ja ajuri olivat eri porukkaa, mutta lyöttäytyneet koiran toimesta yksiin. Koira oli hetken kahden vaiheilla, mutta päätti hylätä hevosvoimat ja liittyä meidän jengiin. Se oli nuori narttu ja tutkapanta kaulassa eli periaatteessa työhommissa, mutta lieneekö laiskunut ajoon.
Turre teki taas turret eli hylkäsi kylmästi vakinarttunsa ja alkoi vimmatusti riiustaa vierasta. Tulokas ei pannut ollenkaan pahakseen sen enmpää kuin Jatsikaan. Porukka tuli hämmästyttävän hyvin toimeen keskenään. Vauhtia riitti kun ajuri ajatti aussieloita perässään. Se oli suloinen! Teki meidän kimppuun jopa aussiehyppyjä pusuineen päivineen.
Ratsukot tulivat vastaan toisenkin kerran ja lisäksi vielä pariskunta kolmen kaameaäänisen pikkukoiran kanssa. Eipä ole näillä maisemilla ennen näin ruuhkaa ollutkaan.
Lopulta ajurin isäntä ajeli myös paikalle ja koira pääsi omiensa joukkoon.

Tukikohtaan palattua päästiin teenjuontiin. Poikalaumalla oli kaikki hyvin eikä Atella ja Kimmolla ollut mitään kiirettä kotiin.
Alettiin pelata Ubongoa. Se on joku uusi peli, jonka juonta on ihan turha tässä yrittääkään selvittää. Loistopeli! Voisi luonnehtia dementianhidastamispeliksi, sen verran joutuu huonoa hoksaansa käyttämään. On ne jonkun sortin neroja, jotka noita keksii tai suunnittelee.

Jatsi järsi joutessaan Turren luupalloa ja sai puolet siitä ahkeroitua. Otin pallon ja annoin oikealle omistajalleen. Tasapuolisuus ennen kaikkea.

Venyihän tuo reissu puolen päivän mittaiseksi, mutta mitä tuosta kun aikaa piisasi. Atte olisi jäänyt vaikka yöksi, mutta hyvä vaan kun viihtyivät. Jiri ja Miro ovat kyllä mahtavia kun ottavat mokomat pikkunassikat niin hyvin kavereikseen.

1 kommentti:

Eeva kirjoitti...

Jes Hanna! KAKSI kirjoitusta tullu sillä välin ku en ollu jossain mielenhäiriössä hoksinu sinun blogia tarkistaa.. Tainnu nuo pennut sekottaa mun pään lopullisesti :D