Tuntuu olevan lääkitys kohillaan

Otettiin tyttöjen kanssa kevään ekat jälkitreenit. Kovin pitkiä jälkiä ei voinut tehdä kun isoja alueita ei ollut sulana, mutta pientä päivitystä kuitenkin.

Jatsi oli liekeissä eikä selkä vaivannut pätkääkään (ei ole syytä vaivatakaan kahden lääkkeen tokkurassa) kun mennä jyristi tukka putkella.
Jana meni kuin rasvattu ja oikean jäljen nappasi esimerkillisesti. Ensimmäisellä kepillä piti taas jarrutella, että muistuisi kupletin juoni mieleen. On se kumma. Mutta eipä hätiä, loput kepit nousivat ilman mitään hämminkiä.
Ai miten oli iloinen koira! Doupattu, mutta iloinen.

Hipalla riitti intoa enemmän kuin taitoa, mutta senhän ymmärtää kun toinen on vielä niin pieni ja pitkä talvi välissä.
Namijälkeä se ajaa kohtalaisen hyvin, mutta kepeistä ei tajua tuon taivaallista. Siitäkään huolimatta, että yritin talven aikaan opettaa ilmaisua aina ruoka-aikoina. Ilmeisesti en vaan osaa tai Hippa on sitä mieltä, että ruokailu on vakava paikka eikä sitä sotketa työntekoon.

Epäilen, että keppiruutu pelastaa tilanteen. Sen verran on sulaa missä tahansa, kunhan vaan muuan laiska ohjaaja siirtää ahterinsa tarpeeksi tiuhaan metsän äärelle. Onneksi sitä on ympärillä.