perjantai 8. huhtikuuta 2011

Voihan vaalit!

Taas on se aika, jolloin välinpitämättömyys ja huono omatunto tanssivat saksanpolkkaa pääni sisällä. Olin ajatellut tapani mukaan jatkaa äänettömiä uniani, mutta kun takinkääntö siellä Arkadianmäellä on niin suosittu taukoliikunnan muoto, niin jospa minäkin pyöräytän yöpaitani nurin.

Tämän äkkikäännöksen aiheutti itse Salosen Aimo henkisesti suuressa persoonassaan eilen Heilin toimituksessa käydessäni.

Tuli puhetta äänestämisestä ja Ami oli hoitanut kansalaisvelvollisuutensa jo heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Minä tuskailin, kun en usko löytäväni semmoista ehdokasta, joka ei muuttaisi mieltään kesken kauden ja sitten harmittaa, että pitikin tuolle äänensä antaa.

Meikäläisen asenteella varustettuja ei todellakaan saa äänestämään tyyliin "Nyt perkele menet sinne uurnan ääreen tai itket ja menet!"
Ehei. Ami hoiti asian tyylillä ja diplomaattisesti:
"Jospa kattelet sieltä semmosen tyypin, joka on ensimmäistä kertaa pyrkimässä eduskuntaan. Sillon et kannata niita samoja naamoja ja on valta valittaa, jos asiat ei hoidu."

Blinggg! Silmäni aukesivat. Tähän ei enää voinut muuta sanoa, kuin että puhuitpa veliseni viisaita sanoja.

Tein Karjalaisen sivuilla olleen pätevänoloisen vaalikonetentin ja vastaukset olivat mielenkiintoisia. Häntäpäähän olivat pudonnneet ne ehdokkaat, joita en suurin surminkaan oli äänestänyt muutenkaan.

Palataan asiaan. Vielähän tässä on reilu viikko aikaa miettiä.

***

Edittiä sunnuntai-iltapäivänä.
Luin äsken päivän lehdestä, että Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys on valinnut edellä mainitun toimittaja Salosen vuoden journalistiksi. Se titteli meni oikealle henkilölle. Onnea Amille!

2 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

Heh! Ystäväni Hannan yhteiskunnallinen herääminen. :D

Hanna kirjoitti...

Nii-i! Johan sitä tässä iässä vois pikkuhiljaa :D