BH Patchcoat Tabitha

Lauantaina Hippa pääsi viimein korkkaamaan pk-koeuransa.

Ilmoitin sen BH-kokeeseen loppujen lopuksi melko pienellä varoitusajalla. Muutama viikko sitten vasta aloitettiin treenaaminen uusien sääntöjen mukaan eli jäävissä liikkeissä ohjaaja pysähtyy käskemään koiran istumaan tai maahan. Kyllä se fiksuna otuksena ne oppi ja paikkamakuukin oli kaiken maailman häiriöiden läsnäollessa varmaa.

Meidän vuoro oli ihka ensimmäisenä ja parina oli beauceronuros. Hippa pääsi tekemään liikkeet ekana ja seuraaminen oli kerta kaikkiaan hämmästyttävää. Se skarppasi molemmat seuraamiset samalla intensiteetillä alusta loppuun.

Istumisessa se epäröi ja minun piikkiinhän se varmasti meni, koiraa en syytä pätkääkään. Istui ja nousi hetken päästä seisomaan, mutta pysyi kuitenkin aloillaan.

Maahanmeno ja luoksetulo olivat moitteettomat.

Mutta se paikkamakuu! Hyvä ihme sentään kun tuli mammaa ikävä heti alkumetreillä. En ehtinyt katsoa parin seuraamista pitkän suoran loppuun kun tuomari M. Koistinen huusi minua kytkemään koiran. Musta pilvi pääni päällä tein sen.
Tarvitseeko mainita, että kyllä se treeneissä tekee?

Mutta kappas peijoonia, läpi meni silti. Hippa teki muut liikkeet niin hyvin, että pilalle menneellä paikkamakuulla ei ollut ratkaisevaa merkitystä.
Mattikin kehui Hipan seuraamisen ja muiden liikkeiden valmistelevat osuudet erinomaisiksi, niissä ei ollut mitään huomautettavaa.

Kipin kapin kaupungille, kun muut koirakot olivat suorittaneet oman osuutensa.
Hippa ei hätkähtänyt lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä eikä tienkysyjiä, mutta kaupan seinään jättäminen aiheutti itkukohtauksen. Minkä voi kun on niin ikäväinen pikkukoira.

Tuloksena oli silti BH nimen eteen ja tyytyväinen koira ja omistaja.