torstai 8. tammikuuta 2015

Leppoisa joulu ja värikäs vuodenvaihde

2015. Siitä se taas pyörähti uusi luku esiin.

Joulu meni oleskellessa ja harvinaisen stressittömästi menikin. Paitsi että Hippa kunnostautui suklaansyönnissä. Suunnilleen joulukuun puolessa välissä se varasti poikien joulukalenterit (semmoiset Fazerin konvehtikalenterit) ja veti naamaansa loput suklaat. Joulunpyhinä se rosvosi pöydältä lahjaksi saamani minttusuklaalevyn puolikkaan. Suklaa oli 70-prosenttista ja sitä oli puoli levyä jäljellä, olisiko karkeasti arvioiden  noin 50 grammaa. Onpahan nyt testattu, että 21-kiloinen koira voi syödä sen verran tummaa suklaata ja säilyä hengissä. En aio testata enää toista kertaa. Kerran varas, aina varas, joten suklaat tarpeeksi hyvään piiloon.

Uudenvuodenaattona oli kaupungissa värien juhlaa. Kaupunki ei tuhlannut varoja ilotulitukseen, vaan sen kustansivat yrittäjät ja raketit lensivät taivaalle iltakuudelta. Samaan aikaan valaistiin Aurora Carealis eli Valoparta oy:n valotaideteokset.

Taivas oli paksussa pilvessä ja sumussa, joten raketit eivät näyttäneet juuri miltään, mutta Kari Kolan taide sitäkin paremmalta.





Varsinkin Pakkahuone eri kuoseihin pukeutuneena varasti shown täydellisesti.



Ideana oli se, että yleisö sai maalata talon mieleisekseen. Kosketusnäytöllä oli eri kuoseja ja aikaa oli minuutti. Valmis julkisivu heijastettiin taloon ja se vaihtui vähän kerrallaan toiseen.
Alla olevassa kuvassa kaaren vasemmalla puolella väri on vaihtumassa. Tosi hieno teos.


Nuo linnut oli Aten suosikki.


Suvantosillan alla oli lyhtyjen paraati.




Taiteen sisään meneminen toteutui muissakin teoksissa kuin Pakkahuoneen kohdalla. Rantapuistossa oli puitten väliin viritettyjä valaistuja nauhoja ja kaupungintalon sisäpihalla sai heijastaa veden kuvioita seinälle.

Tuosta nauhajutusta en osannut ottaa järkevää kuvaa miltään kantilta. Värikin muuttui ihmeelliseksi kun liitin sen tähän, vaikka omalla koneella se on ihan ookoo.
Nauhat soivat tuulessa omaan korvaani melko epämiellyttävästi, mutta hieno oli silti.



Ihmeellistä, miten jollain on mielikuvitusta luoda noita juttuja. Nostan hattua niille ihmisille kun itseltäni puuttuu moinen kyky. Hienoa on myös se, että taide tuodaan tavan tallaajien keskuuteen ihmeteltäväksi ilman pääsymaksuja.

Ei kommentteja: