Pieni musta paimentyttö
Hippa, vuosi ja neljä kuukautta, kävi tänään Kuttukuussa tutustumassa lampaisiin ensimmäistä kertaa. Voi minun pientä jääräpäätä kun se tajusi elämänsä tarkoituksen yhdellä sormennapsutuksella.
Minähän en tiedä paimennuksesta mitään, joten ensin Sinikka opetti sauvan merkityksen. Se on käden jatke, jolla annetaan koiralle painetta edetä tiettyyn suuntaan tai hiljentää vauhtia. Hyvä. Hippa tajusi heti pysyä minun takana kun näytin sille sauvalla, että siellä pysytään.
Sinikka otti sauvan ja minä menin lauman taakse Hipan kanssa. Kuljettiin siellä ihan rauhassa ja samantien Hipan sai päästä hihnasta irti. Se ajoi laumaa sopivalla etäisyydellä, rauhallisesti ja ääntäkään päästämättä. Suunnan vaihdoksiin ja muihin sauvalla annettuihin merkkeihin se reagoi todella herkästi. Jos tuo toiminta ei ole myötäsyntyistä niin ei sitten mikään. Se oli niin cool, kun tiesi heti mitä piti tehdä!
Menimme autontäyteisellä porukalla, Satu ja Viirumaija sekä Miimi ja Viia ja tietysti pojat mukana. Viiru oli myös ensimmäistä kertaa paimenessa, Viia oli käynyt jonkun kerran. Kaikki pennut olivat taitavia kukin omalla tyylillään.
Rautaa kannattaa takoa sen ollessa kuumaa ja sen aion tehdä.
Kyllä meillä Hipan kanssa tottistelutkin pikku hiljaa etenee, kun vaan osaisin käskeä tarpeeksi tiukasti. Tuo otus ei ole silkkihansikkain käsiteltävä kuten Jatsi, mutta viettiä Hipalla on reilusti vähemmän. En ota pk-kokeista paineita, vaan treenataan aina silloin siltä tuntuu. Paimennus sen sijaan on tästä lähtien itsestään selvä juttu, kun koira näköjään siitä enemmän tykkää.
Minähän en tiedä paimennuksesta mitään, joten ensin Sinikka opetti sauvan merkityksen. Se on käden jatke, jolla annetaan koiralle painetta edetä tiettyyn suuntaan tai hiljentää vauhtia. Hyvä. Hippa tajusi heti pysyä minun takana kun näytin sille sauvalla, että siellä pysytään.
Sinikka otti sauvan ja minä menin lauman taakse Hipan kanssa. Kuljettiin siellä ihan rauhassa ja samantien Hipan sai päästä hihnasta irti. Se ajoi laumaa sopivalla etäisyydellä, rauhallisesti ja ääntäkään päästämättä. Suunnan vaihdoksiin ja muihin sauvalla annettuihin merkkeihin se reagoi todella herkästi. Jos tuo toiminta ei ole myötäsyntyistä niin ei sitten mikään. Se oli niin cool, kun tiesi heti mitä piti tehdä!
Menimme autontäyteisellä porukalla, Satu ja Viirumaija sekä Miimi ja Viia ja tietysti pojat mukana. Viiru oli myös ensimmäistä kertaa paimenessa, Viia oli käynyt jonkun kerran. Kaikki pennut olivat taitavia kukin omalla tyylillään.
Rautaa kannattaa takoa sen ollessa kuumaa ja sen aion tehdä.
Kyllä meillä Hipan kanssa tottistelutkin pikku hiljaa etenee, kun vaan osaisin käskeä tarpeeksi tiukasti. Tuo otus ei ole silkkihansikkain käsiteltävä kuten Jatsi, mutta viettiä Hipalla on reilusti vähemmän. En ota pk-kokeista paineita, vaan treenataan aina silloin siltä tuntuu. Paimennus sen sijaan on tästä lähtien itsestään selvä juttu, kun koira näköjään siitä enemmän tykkää.
Kommentit