Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2012.

Pikku paimenesta täysi työkoira

Tämä tylsien jorinoitten blogi alkaa muuttua paimennusblogiksi. Johan tässä on kohta neljä vuotta sekalaista settiä tarjoiltu, joten ei haittaa vaikka jonkunlainen punainen lanka löytyisikin. Kun Hippa toimi pyöröaidassa junan vessan lailla, siirryimme jo viime viikolla isompaan aitaan haasteita hakemaan. Kokeiltiin lampaiden hakua häkistä, jossa turvasin Hippaa lampailta ja lampaita koiralta. Kaikki kävi yhteisymmärryksessä kuten Sinikka asian selitti: Kun koira on vielä epävarma, ohjaaja kulkee koiran ja lampaiden välissä. Tämä siksi, että ohjaaja voi huolehtia etteivät lampaat käy koiran päälle ja samalla rauhoittaa koiraa, ettei sen tarvitse ärähtää lampaille. Molemminpuolisen luottamuksen toimiessa homma hoituu rauhassa, kummankaan osapuolen stressaantumatta. Lampaat olivat melko hitaita ja paimennus onnistui jälleen järjettömän hyvin. Nyt Hippa on löytänyt ilon tehdä työtä minulle. Ei tästä oikein osaa tämän enempää kertoa. Alkoi varsinainen koetta varten treenaaminen ja se

No mutta sehän tekee!

Ja nauttii siitä! Viikko on vierähtänyt ja tämänkertaisen paimennuksen kertomiseen ei tarvitse rivejä tuhlata. Se oli täydellistä! Niin täydellistä kuin se tässä vaiheessa voi olla. Vähän ennen Riistakosken tienhaaraa takakontista alkoi kuulua viserrystä. Se on sitä Hipan omaa tuskalla pidäteltyä metelöintiä "Tämäonsepaikkatiiänminneollaanmenossajamitätekemäänvoitkoajaavähänlujempaa!!!" Kuski oli saman tien hangon keksinä; nyt tulee menemään hyvin. Ja meni. Pyöröaidassa oltiin illan molemmat treenit eikä minun tarvinnut tehdä yhtään mitään. Kävelin vain ristiin rastiin ja nautiskelin. Ei tarvinnut katsoakaan koiraan päin, se hoiti homman ja poimi siinä sivussa karkulaiset samaan nippuun. Upeaa, mahtavaa! Pojat olivat mukana ja odotteluaikoina Hippa hätääntyi kun oma lauma oli hajallaan, mutta ne fiilikset hävisivät heti kun se pääsi toteuttamaan itseään lampaitten kanssa. Hilipati Hippan, te olette loistava!

Paimennuskausikin avattiin

Keskiviikkona alkoi meidän viiden kerran paimennuskurssi Kuttukuussa, jonne ajeltiin Miimin kanssa porukkakyydillä. Sakissa oli monenlaista koiraa, joista suurin osa aloittelevia. Lampaat olivat vielä talviterässä ja tarvitsivat aloitukseen rauhallisen koiran, joten Hippa pääsi ekaksi hommiin. Hippakin oli talviterässä ja piiloutui ensin minun selän taakse ja sitten jäi pyöröaidan veräjälle kököttämään, jos hyvinkin saisi olla rauhassa. Ei saanut, vaan Sinikka tuli avuksi työntämään koiraa hommiin ja sehän alkoi toimia. Talvi välissä ja ihan samalla tavalla ahkeroi kuin syksyllä, hieno koira! Toinen kierros mentiin isommassa aidassa, mutta kun on tyhmä ohjaaja niin eihän se koirakaan silloin tee. Hippaa jouduttiin taas viemään pannasta vetämällä hommiin kun kytistäytyi aidan viereen ihan pieneksi, niin pieneksi ettei niin isosta koirasta uskoisi. Minä en vielä koulutuksen tässä vaiheessa pärjää ilman Sinikan tukea, en sitten huonostikaan. Onnistuneitakin suorituksia tuli, ja sem

Jälkikauden avajaiset

Miimillä oli tiistaina vapaapäivä ja muutenkin sattui asioimaan meidän nurkilla, joten aika parhaalla tavalla käyttöön ja jälkitreenit kehiin. Lähdettiin Nauvunkankaalle, jonne Miimi tallasi minun koirille jäljet ja minä vastaavasti Pamille ja Unelmalle jäljen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen vielä niin vihreä tässä lajissa, että osasin jälleen kerran sotkea oman jälkeni alku- ja loppupään. Unelma selviytyi loistavasti. Ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta käytti soveltavaa järkeään hämmästyttävällä tavalla. Mutta siitä enemmän Miimin blogissa. Hävettää vieläkin. Jälkien vanhetessa käytiin heittämässä lenkki ja heti alkumatkasta Jatsi näki jotain ja säntäsi metsään, muu porukka kintereillä. Seuraavaksi mekin nähtiin se rusakko ja arvoisat ajokoirat olivat häipyneet tietymättömiin. Unelma viisaana tuli heti takaisin, mutta muita saikin odottaa ja huudella koko rahan edestä. Sieltä ne pikkuhiljaa valuivat ja kävivät lumikasaan viilentämään itseään. Se siit

Parikkalan ryhmis 5.5.

Lyhyestä virsi kaunis. Ihana Elena Ruskovaara antoi Hipalle EH:n ja kotiinviemisiksi aivan mielettömän hyvän arvostelun: Oikeat mittasuhteet ja hyvä sukupuolileima. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Hyvä kallo. Ilmeikkäät korvat. Keskiruskeat silmät. Sopivat kulmaukset. Vähän ulkokierteiset eturaajat. Liikkeissä kovin ahdas takaa. Erinomainen sivuliike. Käyttäytyy mallikkaasti. Kehitystä on siis tapahtunut.

Rännästä rannalle

Kuva
Mennäänpä muutama viikko ajassa taaksepäin niin päästään paremmin kärryille. Ystäväni Senja oli menossa serkkunsa kanssa Thaimaahan ja jo syksyllä sovittiin, että otan Lion hoitoon siksi aikaa. Pääsiäisen jälkeen Senja soitti, että ei tarvitsekaan laittaa koiraa junaan kun sai hoitopaikan lähempää. Ja toisekseen matkaseura perui, joten hän varasi itselleen kahden viikon matkan tyyliin ihan sama minne, kunhan pääsee pois ja arpa osui Rodoksen kohdalle. Minä aloin tuskailla, että voi kun pääsisi matkalaukkuun mukaan ja Senja sanoi, että hyppää koneeseen ja tule seuraksi toiseksi viikkoa, tullaan sitten samassa koneessa pois. Silloin iski semmoinen matkakuume, että ne kaikki toistakymmentä sairastamaani pahanlaatuista autokuumetta kalpeni tämän rinnalla. Impulsiivisena ihmisenä pistin heti toimeksi ilman iitrailuja. Senja soitti seuraavana päivänä ja sanoin, etten tajua lentoaikatauluista mitään. "Täh, otit sie tosissas kun mie ihan vitsinä heitin? Ootko oikeesti tulossa, voi ett