Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Lisää lintujuttua

Kuva
Eilen aamulla tupsahti pähkinänakkeli vipeltämään ruokinnalle. Ei ole pitkä aika kun mietin, että mahtaako viimetalvinen vieras ilmaantua näkösälle ja kyllä ilmaantui. Tänä aamuna saapui toinen veikeä tapaus eli puukiipijä. Nehän tekevät nakkelin kanssa yhteistyötä sillä tavalla, että nakkeli jemmaa auringonkukansiemeniä puunkuoren rakoihin ja kiipijä käy ne sieltä pistelemässä parempiin nokkiin. Jos sapuskaa ei ole valmiina, kiipijä tulee hakemaan itse lintumökin alle varisseita siemeniä. Muuten se käyttää kaverin palveluja hyväkseen.

Lintu-tv laajakulmaistui

Kuva
Meillä on pihalla vanha terijoensalava. Se oli siinä jo silloin kun 20 vuotta sitten tähän exän kanssa muutettiin eikä sitä ole pahemmin karsittu. Tulos oli se, että oksat laahasivat maata, ruohonleikkuu oli hankalaa (sikäli kun siinä varjossa ruohoa edes oli, vesiheinä ja nokkoset kasvoivat sitäkin tehokkaammin) ja lehtimäärä syksyisin oli jotain järkyttävää. Lainasin kesällä isältä pitkällä varrella varustetun oksasahan, mutta eihän sille puulle yksi ihminen mitään mahtanut, joten hälytin Metsätyö T. Koposen apuun. Siinä on firma, jota kannattaa mainostaa. Pojat hoitelivat homman tehokkaasti ja turvallisesti eli erittäin ammattitaidolla. Joona vielä puussa keikkuessaan kehui, että "harvassa puussa on näin hyvät kulukutiet" kun joskus viritin poikia ja itseäni varten välisillan tuohon puunhaarukkaan. Nyt lintujen ruokinta-ajan koitettua karsitusta puusta on vielä enemmän iloa kun näkeekin jotain. Nuo hassut tyngät pyysin jättämään, että voisi joskus tehdä majan tuo

RTK2 eli hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa

Viikko sitten sunnuntaina Pieksämäellä Hippa sai nimensä eteen RTK2-koularin 71 pisteellä. Tiukille veti, mutta voittajaluokkaan mennään silti. Tuomarina toimi Minna Hillebrand. Hippa oli uudesta hallista huolimatta suhteellisen hyvällä fiiliksellä. Sukulaiset Topi ja Tessu starttasivat ja menestyivät loistavasti alokasluokassa, mutta ehtivät jo poistua paikalta siihen mennessä kun me saavuimme. Liekö sillä ollut vaikutusta Hipan haahuiluun kun se ihan selkeästi tunsi Tessun jäljet jo heti pihalla. Kehään menossa ei ollut ongelmia, mutta alku meni maata nuuskiessa ja sitä se ei ole ikinä tehnyt. Pitipä tämäkin nähdä. Kolmas kyltti oli hyppy, josta Hippa leiskautti ohi. Uusin, joten -3 pojoa siitä. Neljäntenä oli "270 asteen käännös oikeaan". Hillebrand on tarkka näissä heti AVO-luokasta lähtien, joten yritin ottaa käännöksen tiukasti, mutta se kostautui kun Hippa ehti istua. Siitä -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Sillä on kerta kaikkiaan liian painava takamus. Seit

Lopultakin lomareissulle

Kuva
Virpin mökille Taivalkoskelle menoa on suunniteltu jo monta kertaa. Keväällä valtakunnallisesti käsiin räjähtänyt kanojen mycoplasmaepidemia esti lähtemisen kun ei voinut tietää olemmeko kummatkin oireettomia ja kontaktittomia kanallisia. Kun selvisi, että tauti ei ole este vierailulle, passatti sanoi, että ei suostu lähtemään mihinkään. Sitä korjaillessa meni tovi jos toinenkin. Syysloman koittaessa mitään esteitä ei enää ollut, joten tein äkkipäätöksen muutaman päivän reissulle lähdöstä. Jenna lupautui muuttamaan meille kana- ja talovahdiksi eli huoletonna sai lähteä. Keskiviikkoaamuna vielä lämmitin uunin ja sen aikana pakkasin omat, poikien ja koirien kamat läjään. Koukkasin pojat Uimaharjusta ja matka jatkui Lieksan ja Nurmeksen kautta kohti Koillismaata. Pojat ovat pienestä lähtien olleet tosi helppoja matkaseuralaisia ja niin nytkin. Kavereitten kanssa tekstailivat ja lukivat Akuja. Älysin lähtiessä kopata mukaan Mielensäpahoittajan äänikirjan ja sitä kuunnellessa vierähti k

Pitkästä aikaa metsäjäljellä

Miimi oli eilen vapaalla ja houkutteli jäljentallaukseen. Tuumasta toimeksi ja Hirvolanvaaran viiden tien risteykseen lähdettiin. Se on hyvä paikka tehdä jälkeä kun jokaiselle koiralle on oma metsäteiden rajaama viipale kangasta. Hipalle Miimi tallasi suunnilleen alokasluokan pituisen jäljen, jana oli lyhyt, mutta kulmia sen sijaan reilusti. Tytteli ampaisi janalle melkein luotisuoraan ja käännös jäljelle oli suorastaan sotilaallinen. Muut kulmat menivät vähän kaarrellen, mutta varmasti. Vauhtia piisasi, ilmaisut olivat täydelliset ja koira muutenkin selkeästi luettavissa. Loppupuolella taisi hetken väsy vaivata kun jäi katselemaan, että onko vielä pakko jatkaa. Olihan se, ja niin me edettiin loppuun asti ilman pullikointeja. Viimeinen keppi oli hylätyn traktorinrenkaan vieressä ja se vähän jänskätti, mutta hienosti kokosi itsensä. Kokonaisuutena tehokasta nenänkäyttöä ja enimmäkseen tarkasti jäljellä. Kyllä alkoi tehdä mieli aloittaa paukkutreenit, että josko sen kanssa vielä ko