Muistoissa

Jatsi 10.8.2003 - 29.7.2017



BH TK2 VK1 JK3 Patchcoat Palmyra
Mr. Binks Fritto Banditto "Fritto" x North Legends American Dream "Unelma"

Red tricolor, lyhyt häntä
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Selkä:
- Ylimääräinen lannenikama (2004)
- Spondyloosi lanne-ristiluuliitoksessa (2011)
Silmät: OK (2013)
LTE: +182 laukausvarma
Jatsi KoiraNetissä

Jatsi tuli meille täsmälleen joka koirakirjassa olevan "älä hanki koiraa näin" -kohdan mukaan.

Aloitetaanpa alusta.
Olin muistaakseni vuonna 1999 tai jotain Liperin Kennelkerhon kentällä vetämässä tokotreenejä, kun Virolaisen Wilhelmiina eli Miimi tuli kentälle sekarotuisen Filoksen kanssa. Aikanaan mukaan liittyi nuori Unelma vieden sydämeni mennessään sen siliän tien. Sanoin jo silloin Miimille, että tuosta koirasta voisin haluta pennun.

Kuinka ollakaan, kesällä 2003 Unelma sai pentunsa. Onnittelin pennuista, mutta en kiinnittänyt tapahtumaan sen enempää huomiota.
Eräänä päivänä Miimiltä tuli tekstari, jossa hän mainitsi yhden kauniin ja kontaktihakuisen narttupennun olevan vailla kotia. Kävin katsomassa pentua ja sehän oli menoa se. Meillä oli silloin esikoispoika vasta reilun vuoden ikäinen ja kuopus odottamassa maailmaan tuloaan, mutta Miimi luotti minuun ja Jatsi muutti meille.

Vanha sekarotuisemme Cindy oli kolme päivää käärmeissään tulokkaasta, mutta neljäntenä päivänä suli ja leikki alkoi. Harmi vaan, kun ikäeroa oli sentään yksitoista vuotta. Kovin kauaa Cindy ei pysynyt vilkkaan Jatsin tahdissa.

Aloin tokotreeneillä ja äitiyslomalla oli aikaa puuhastella pennun kanssa.
Jatsi oli 1 v 2 kk kun korkattiin alokasluokka. Se oli pennusta lähtien kuin räjähtämäisillään oleva ruutitynnyri kaiken tekemisen suhteen ja on sitä vieläkin.

Hakua harrastettiin myös, mutta huonosti irtoavana se homma ei edennyt. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Norskirulla ei käynyt Jatsille, koska se oli aina kainalossa ja viimeinen niitti oli viestin aloittaminen. Haku sotki niin paljon tätä uutta lajia, josta Jatsi selkeästi myös tykkäsi enemmän.

Ensimmäisessä kokeessa saimme tittelin VK1 ja vieläpä ykköstuloksella.
Avoimen luokan kokeet menivät penkin alle. Ensimmäisessä kokeessa Jatsi ei lähtenyt toiselle taipaleelle ja toisessa kokeessa karhu oli ollut radalla, joten kaikki koirat päättivät olla menemättä moiseen metsään.

Aikaa myöten viestin harrastaminen loppui perhekokonaisuuden uudelleenjärjestelyn takia.

Viestin rinnalla aloitimme jäljestyksen vuonna 2007 aussieleirillä Suvirannassa. Viestin ansiosta Jatsi kyllä osasi jäljestää, mutta keppien noukkiminen oli varsin vastenmielistä. Sata lasissa eteenpäin, se on Jatsin motto. Ilmaisu eteni ja koirakko eteni kokeisiin asti, kunnes keväällä 2009 saimme JK2:n hienolla ykköstuloksella ja siihen tyssäsi meidän jälkiura.

Aikaa myöten selvisi, että sen selkä oli todella jumissa. Kenties siitä johtuen kepit eivät tahtoneet nousta ja esineruudussa työskentelystä loppui teho. Myös juhannuksena 2010 saapuneen Hipan kanssa Jatsi ei leikkinyt ja saman kesän leirillä ihmiset huomauttivat Jatsin huonosta liikkumisesta.

Hierontaa kehiin. Se auttoi, mutta lopullinen varmuus tilanteesta tuli Väisäsen Kirsin vastaanotolla. Kuvautin Jatsin selän ja diagnoosi oli spondyloosi lanne-ristiluun liitoksessa.

En ole hyppyyttänyt Jatsia pk-esteillä sen koommin ja muukin rankempi työskentely tiesi kipulääkettä. Jälkeä ajettiin huvin vuoksi, tokon voittajaluokassa kokeiltiin muutaman kerran, mutta en edelleenkään osaa niitä koukeroita koiralle opettaa, joten se harrastus jäi. Myös rally-tokossa starttasimme kerran.

Ajan myötä keskityin vain pitämään koiran kivuttomana. Mieli oli iloinen, joten se piti pinnalla pitkään, vähän liiankin pitkään.
Jatsin viimeiset hetket on kirjattu muistiin tässä tekstissä.


Cindy 13.2.1992 - 20.4.2007


Cindy oli ensimmäinen koirani. Se oli belgianpaimenkoiran ja suomenpystykorvan suloinen soppa, enemmän belgiä kuin pystistä. Herkkä, rauhallinen, helposti kyllästyvä, vaikeasti motivoitava, hieman riistaviettinen. Siinä sitä oli ensikertalaiselle opiskeltavaa koirankoulutuksen saralla.