Patikkareissuja, pilviä ja muita palloiluja

Kävimme Nomsan kanssa kesällä ja syksyllä ihmettelemässä lähimpiä luontopolkuja. 

Särkiselkä Outokummussa on parikin kertaa katsastettu ja syksyllä kävimme siellä treenikavereitten Virpin ja Pyryn kanssa kävelemässä seitsemän kilometrin polun. Virpillä oli sport tracker päällä ja lopputuloksena matkaa kertyikin 11 kilometriä. Eipä ihme, että alkoi jaloissa tuntua. En ymmärrä miten moinen oli mahdollista, mutta ei se minun kanssa seikkaillessa kovin tavatontakaan ole. Hieman vaan poikkesimme reitiltä. 

Virpi oli menossa treeneihin ja suurinpiirtein ehti myös sinne. Hän alkoi selittää, että vähän venähti kun oli minun kanssa lenkillä ja Mari, jonka kanssa on tunnettu jo aika pitkään, alkoi nauraa katketakseen. 

"Ai Hannan kanssa lenkillä ja vähän venähti! No enpä kuule ole yhtään yllättynyt!"

Muutaman kerran on ehkä niin käynyt. 

Sain kaveruksista hyvän kuvan.

Makkarat ja muut eväät oli meillä mukana ja kun pääsimme sopivan tulipaikan kohdalle, ei tarvinnut itse rikitellä tulta kun siellä oli jo muuan pariskunta paistamassa omia eväitään.

Nomsan kanssa kaksistaan piipahdimme aiemmin kesällä myös Tuusniemellä Seinävuoren rotkolaaksossa. Siellä oli melko paljon porukkaa liikkeellä.

Kameran ainoa silmä on huono näyttämään korkeuseroja, mutta jonkinlaisen kuvan tästä saa kun seuraa katseellaan kuusia latvasta tyveen.

Viikko sitten kävimme Nomsan kanssa kaksistaan ihmettelemässä Särkiselän polkua talviasussa. Täällä päin on sen verran vähän lunta, että metsässäkin pääsee kulkemaan vielä ihan kätevästi.

Valo kuvan tekee, joten kameran ulkoiluttaminen kannattaa kivan valon aikaan. Mutta mikä siinä on, että lähtö viivästyy aina sen verran, että sitten juostaan auringon kanssa kilpaa. Maisemista nautiskelu meni ihan urheilusuoritukseksi, että ehdin valoisan aikaan sopivaan kohtaan jotta saisi edes jonkinlaisia kuvia aikaan. Mutta ei se mitään, tulipahan kuntoiltua samalla.

Kun kerran Outokummussa oltiin, pitihän se Vanhalla Kaivoksella käydä. Se vaan on niin hieno paikka.

Joku paikallinen taiteilija on esittänyt mielipiteensä Outokummusta. "No future" ja keskaria näyttävä Mikki kertovat karua kieltä.

Kaivoksellahan kummittelee, mutta haamut haahuilevat kaivostornissa ja siellä maan alla. Oma kokemus on, että myös tämä alikulku on jännä paikka. Siinä kulkiessa tulee vähän semmoinen kihelmöivä olo, ettei ole aivan yksin paikalla. Jospa siellä joku kulkee seurana.

Oho, kuula vierii katolla! Eipäs kun kuu.

Viimeisten auringonsäteiden tuoma valo oli tosiaan ihastuttava.

Heitetäänpä tähän loppuun vielä eilisiä (18.1.2025) tunnelmia tuuliselta lenkiltä. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään helmiäispilviä. Oli järjettömän liukasta ja enimmäkseen tuli katseltua jalkohin, että pysyy pystyssä jollain tavalla. Onneksi vilkaisin yläilmoihin, koska siellä oli nähtävää! Ensimmäisen otoksen otin kännykällä ja sitten lähdinkin ravaamaan kotiin, että pääsen kokeilemaan heihin myös kameraa.

 

Pilvet saivat myös hämärtyvän illan vallitsevan valon mielenkiintoiseksi. En osaa sitä sen tarkemmin kuvailla, mutta ilman väri oli jotenkin punertavankukertava.