Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2008.

Vertaistukea tokoiluun

Aija ja Rini piipahtivat hakutreenien jälkeen meillä. Lähdettiin luonnollisesti lenkille polkuja pahnostamaan. On se kumma kun noissa metsissä ei kukaan muu liiku eikä pidä meille polkuja auki. Rini oli vähän väsyksissä eikä jaksanut ottaa kantaa Jatsin ärhentelyihin (lue: leikkiinkutsuihin). Lenkin jälkeen voivoteltiin kun nyt molemmat koirat ovat voittajaluokassa tokoilun suhteen ja siinä sitä voivottelua piisaakin. Aija on jämähtänyt tunnareissa yhden palikan syndroomaan ja sain rohkaistua ottamaan toisen peliin. Hyvin toimi! Meillä ei vastaava peli vedellyt yhtään. Jatsilla oli ihan liikaa virtaa ja se on jo tottunut kuuteen palikkaan, joten taantui taas nappaamaan lähimmän ilman turhia haisteluja. Kyllä sitä tarttee rauhoittaa tuota hommaa varten ja ottaa enemmän palikoita, että on mitä haistella. Seuraaminen oli mitä oli. Hitaasti otettuna ja välillä muutenkin eksyi ihan oikeaan kohtaan ja sai vain ja ainoastaan siitä palkan. Kaukkareita kokeilin ihan läheltä, parin kolmen metrin

Jee, lunta!

Antaa tulla vaan, ei ihan porstuaan mutta pihalle. Tällä hetkellä kyllä tuleekin, kiitos siitä. Kävimmä Jatsin kanssa lenkillä siinä mahottomassa myterissä ja kieltämättä melko raikas ilma vallitsee. Onneksi älysin kiertää lenkin niin, että aukeilla tuuli takaapäin. Välillä niin, että piti lähes ottaa juoksuaskelia, että pysyi jalat alla eivätkä jääneet jälkeen. Jatsi on pudottanut melkein koko kesäturkin pois ja on jälleen säätilaan nähden väärässä varustuksessa eli aika kevyesti "puettuna". Mitä väliä, kun möykkyjä riittää. Yliaktiiviset tienhoitajat ovat järjestäneet meidän red hölmölle tekemistä. Jääpaukuroita tuo muuan jaksaisi jahdata vaikka mualiman tappiin asti. Mongolialainen hyppykuppa on hellittänyt otettaan Atesta eikä omalla kohdalla näy (vielä) tartunnan oireita. Jospa pääsisin ensi viikolla ihmisten ilmoille.

Eipä ole basiliskot ainakaan vähenemään päin

Ollaan tässä Aten kanssa nautittu flunssan seurasta. Eilen illalla näytti siltä, että voisi olla taas kypsä normaaliin päiväjärjestykseen ja hoitoon. Vaan ei. Atte ehti jo nukkumaan, mutta tuli valittamaan, että käsiä ja jalkoja kutittaa. Ihmettelin punaisia näppylöitä ja menin netin ihmeelliseen maailmaan itseäni sivistämään ja diagnoosina oli enterorokko (aivan uusi lastentauti). Tekee näppylöitä käsien ja jalkojen lisäksi suuhun, mistä juontuu nimitys suu- ja sorkkatauti. Tämän lisäksi päikkärin ja eskarin porukassa liikkuu parvorokko (ei ihan niin uusi lastentauti, mutta nevö hööd silti), vesirokko (taatusti kaikille tuttu) ja märkärupi (kuulostaa tosi pahalta). Atte on vesirokon jo pitänyt, mutta kunhan molemmat käy tuon listan läpi niin eiköhän tässä mökkihöperyys ole lähellä. Jatsi on ihmeissään kun mamma on päivät kotona, mutta ei lähde mihinkään, sohvalla vaan suunnilleen lohnottaa. Tänä aamuna pääsi Jatsikin pallon kanssa minua jujuttamaan kun kolattiin pihaa. Ihana kun tuli

Voihan virus ja tauti sentään

On se kumma kun tämäkään ei päivity, ei vaikka Maamme-laulut laulaisi. Ehdittiin käväistä pääkaupunkiseudulla tämän kuun ekana viikonloppuna. Jatsi oli sen aikaa Miimin ja Hansun hemmoteltavana. Ikävä ei ehtinyt vaivata kun piti Pamin kanssa nahuta kaikki vapaa-ajat. Sunnuntai-iltana laitoin Miimille tekstarin, että Karviossa ollaan tulossa, Jatsille terkkuja että tulen hyvissä ajoin hakemaan. Ei tarvinnut kertoa. Sillä hetkellä kun viesti tuli, se asettui tuvan ovelle makaamaan ja odottamaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Ei uskoisi, että noin lyhyt koirantumppi pystyy vääntäytymään kahdeksikon muotoon, mutta siltä se äkkiseltään näytti. Elinakin ilmoitti olemassaolostaan ja kävimmä porukkalenkillä. Turre oli parannellut tassuaan ja oli varsin onnesta pyöreänä kun pääsi Jatsin kanssa riekkumaan. Sillä seurauksella, että sai uuden haavan tassuunsa. Mikä pahanilmanlintu! Onneksi se oli takajalan syrjässä, eikä haittaa mitään toimintoja. Lenkin jälkeen käytiin pitseriasta mukaan eväs