Hippasen verran höpinää

Se hölmö olen minä.  Talvi 2026, pakkasta reippaasti, tuulta ei nimeksikään. Tämä ja sähköyhtiöitten käsittämätön politiikka nosti pörssisähkön hinnat huippulukemiin. Liityin pörssisähköön muutama vuosi sitten ja se oli hyvä idea. Välillä kiinnitin sähkön hinnan, enimmäkseen en. Viime talvi oli leuto ja sähkölaskuista selviytyi helposti pienilläkin tuloilla. Toista on nyt. Syksy meni rahantulon tehostamisessa ja kaikki muu jäi taka-alalle. Olisi pitänyt tehdä kiinnitys, mutta kuinkas kävikään. Ei tullut mieleen moinen. Kilpailuttaminen kannattaisi, jos vaihdon voisi tehdä heti välittömästi. Siinä menee pari viikkoa ja samalla mittari rallattaa kuin marsu vauhtipyörässä. Viime päivät ovat menneet vesiputkien sulattamisessa ja hoitolan pitämisessä asiakasystävällisen lämpimänä. Kyllä, kaikki tämä sillä yberkalliilla sähköllä. Ollaan Aten kanssa tilkitty ja eristetty kylmiä paikkoja sen minkä tässä tilanteessa on mahdollista. Valitettavasti tässä mörskässä se on tappelemista vasta...

  Meille muutti Nomsan tyttärentytär Musti jo aikaa sitten. Se syntyi tammikuussa ja vaikka aikomus ei ollut ottaa pentua, universumi päätti toisin ja tämä oli jossain kaukana ja kauan sitten tarkoitettu tapahtuvaksi. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Musti on mahtava ja reipas tapaus. Musti on tätä kirjoittaessa 7 kuukauden ikäinen ja on saanut lisänimen Iloinen koira. Semmoinen se on. Ihan pikkupennusta lähtien sen mottoja ovat olleet "ilon kautta" ja "mitäpä tuosta". Se menee mihin tahansa tilanteeseen häntä heiluen ja jos joku kolaus - fyysinen tai psyykkinen - tapahtuu, se ravistaa turkkinsa ja jatkaa toimintaa. Ei paljon hetkauta asiat.  Musti kulkee autossa yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se on hallilla yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se korottaa äänensä, sanoo "twiip, twiip" vain kun on pissahätä tai joku harmitus päällä. Osaa kyllä myös haukkua. Otin Mustin agitreeneihin mukaan jo heti pienenä ja siellä ollaan tehty kujakeppejä ja siivekkeen kiertoa, ...

Kävimme Nomsan kanssa kesällä ja syksyllä ihmettelemässä lähimpiä luontopolkuja.  Särkiselkä Outokummussa on parikin kertaa katsastettu ja syksyllä kävimme siellä treenikavereitten Virpin ja Pyryn kanssa kävelemässä seitsemän kilometrin polun. Virpillä oli sport tracker päällä ja lopputuloksena matkaa kertyikin 11 kilometriä. Eipä ihme, että alkoi jaloissa tuntua. En ymmärrä miten moinen oli mahdollista, mutta ei se minun kanssa seikkaillessa kovin tavatontakaan ole. Hieman vaan poikkesimme reitiltä.  Virpi oli menossa treeneihin ja suurinpiirtein ehti myös sinne. Hän alkoi selittää, että vähän venähti kun oli minun kanssa lenkillä ja Mari, jonka kanssa on tunnettu jo aika pitkään, alkoi nauraa katketakseen.  "Ai Hannan kanssa lenkillä ja vähän venähti! No enpä kuule ole yhtään yllättynyt!" Muutaman kerran on ehkä niin käynyt.  Sain kaveruksista hyvän kuvan. Makkarat ja muut eväät oli meillä mukana ja kun pääsimme sopivan tulipaikan kohdalle, ei tarvinnut itse rikite...

 Joensuun kansalaisopistossa oli kuluneena syksynä jotain, mikä veti allekirjoittanutta vahvasti puoleensa. Maria Taarin vetämä Intuitiivisen kirjoittamisen kurssi. Taari on kirjailija, näkijä, kanavoija ja kuka ties mitä muuta. Ihastuttava persoona ainakin. Kurssin esittelyssä mainittiin luovuuden löytäminen omasta itsestään. Tämä blogi perustuu omiin kokemuksiin, joista kirjoittaminen on erittäin helppoa. Toimittajataustani taas tykkää suoraviivaisesta, faktoihin perustuvasta tekstintuottamisesta. Mitään ei kummassakaan edellä mainitussa tarvitse keksiä.  Koulussa olin hyvä ainekirjoituksessa ja kummasti niihin teoksiin löytyi mielikuvitusta, mutta mihin se on elämän varsitietä kulkiessa kadonnut? Hyvä kysymys. Kompastuiko luovuus aikuisuuteen? Siispä kurssille mars. Olikohan tapaamisia kuutena iltana. No, ainakin suunnilleen. Ensinnäkin, käsin kirjoittaminen näiden näppisvehkeiden sijaan antoi jo ihan omanlaisensa ulottuvuuden. Sitä passaa jatkaa, vaikka oikean käden kynäjä...