Hippasen verran höpinää

Sirkku heitti haasteen kehiin jo ajat sitten, mutta sainko aikaiseksi? En. Tarpeeksi aikaa kun annetaan niin kyllä täälläkin tapahtuu.  Vaikutti aluksi hankalalta, mutta oli lopulta tosi mielenkiintoinen haastattelu, koska pisti ajattelemaan. 1. Koiramaailman suurin miinuspuoli? - Ylijalostus ja ei-koiramaisten ominaisuuksien ihannointi. Koiran pitää pystyä olemaan ja toimimaan koiran tavalla, vasta sitten tulee ulkomuoto. Kunnioitan metsästyskoirien kasvattajia, koska he ymmärtävät käyttö- ja luonneominaisuuksien päälle. Tietääkseni metsästyskoirat pääsääntöisesti pystyvät edelleen niihin töihin, mihin ne on alunperin jalostettu.  2. Jos olisit koira, millainen olisit? - Tarkoittaako tämä sitä millainen haluaisin olla vai sitä millainen olen tämmöisenään? Mikäli kyse on jälkimmisestä, olisin luultavasti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä terrieri. 3. Mikä on suurin tavoitteesi koiraharrastuksessa / yleensä elämässä koiriesi kanssa? - Jos harrastuksesta pu...

Eivätkä nuo Gösta Sundqvistin riimittelyt meinaa pelkästään Hirvolanvaaran vaihtelevia jälkimaastoja. Hipan koulutuksessa ei tasaista tunneta, vaan vuoroin on tullut potkua mahaan ja vuoroin ylävitosta hurraahuutojen säestyksellä. Jos erehdyt iloitsemaan jostain onnistumisesta niin eikö seuraavana hetkenä ryykälletä turpeessa turvallaan otsalohko Karjalan mäntyä kolistellen. Mutta eipä ole tylsää! Tottiksessa ollaan edetty hyvin, kiitos Maikin johtaman ryhmän tuen.  Kaikki muu on mennyt niin sujuvasti eteen päin, että pitihän se viimeksi kokeilla että missä tulee stoppi. Se tuli pyssyn suusta. Hippa on keksinyt, että 6-millinen on kauhistus ja työskentelyn voi lopettaa jos hänen herkkiä rumpukalvojaan sillä kiusataan. Pärnällä ovat ampumahiihtäjät paukutelleet taulujaan, mutta se ääni ei aiheuta ylimääräistä stressiä. Seuraava operaatio on kokeilla, saako koiran tottumaan starttipistoolin paukkuihin vai teenkö siitä palveluskoiran sijaan sohvatyynyn. Aika näyttää. Mutta mets...