maanantai 22. heinäkuuta 2013

Älynystyröiden hierontaa


Sirkku heitti haasteen kehiin jo ajat sitten, mutta sainko aikaiseksi? En. Tarpeeksi aikaa kun annetaan niin kyllä täälläkin tapahtuu. 
Vaikutti aluksi hankalalta, mutta oli lopulta tosi mielenkiintoinen haastattelu, koska pisti ajattelemaan.

1. Koiramaailman suurin miinuspuoli?
- Ylijalostus ja ei-koiramaisten ominaisuuksien ihannointi. Koiran pitää pystyä olemaan ja toimimaan koiran tavalla, vasta sitten tulee ulkomuoto.
Kunnioitan metsästyskoirien kasvattajia, koska he ymmärtävät käyttö- ja luonneominaisuuksien päälle. Tietääkseni metsästyskoirat pääsääntöisesti pystyvät edelleen niihin töihin, mihin ne on alunperin jalostettu. 

2. Jos olisit koira, millainen olisit?
- Tarkoittaako tämä sitä millainen haluaisin olla vai sitä millainen olen tämmöisenään? Mikäli kyse on jälkimmisestä, olisin luultavasti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä terrieri.

3. Mikä on suurin tavoitteesi koiraharrastuksessa / yleensä elämässä koiriesi kanssa?
- Jos harrastuksesta puhutaan niin kyllähän se käyttö- tai tottelevaisuusvalion arvon saavuttaminen olisi kova juttu. Elämä yleensä taas on muutakin kuin treenaamista ja tärkeintä on mielestäni se, että olemme koirieni kanssa onnellisia toistemme seurassa ja kaikessa mitä teemme.

4. Mikä olisi hienoin asia, jonka voisit kokea koirasi kanssa?
- Ihmisen pelastaminen ajoissa. En toki toivo tämmöistä tilannetta kohdalleni silkasta sankaruushalusta, mutta näitä sattuu. Muillekin kuin pelastuskoiraharrastajille. 
Muuten kallistuisin normaalin elämän puolelle niin, että koirieni kasvatus ja arkitottelevaisuus olisi sillä tasolla että olen koirineni kunniaksi yhteiskunnalle ja koirattoman kansan silmissä hyväksyttävä olento. Koiria ja niiden omistajia syytetään mediassa milloin mistäkin, joten hyviä esimerkkejä tarvitaan.

5. Mikä sinussa on parasta koiranohjaajana?
- Se parhaus vaihtelee tilanteen mukaan. Ainakin pehmeähköt koirani ovat opettaneet minulle kiivaan luontoni rauhoittamista.

6. Mikä on mielestäsi tärkein koiranohjaajan ominaisuus?
- Se, että kouluttaa koiransa sillä tavalla kuin se haluaa itsensä koulutettavan. Jokainen koira kertoo tavan, se pitää vain osata nähdä ja kuulla.

7. Kärsitkö kroonisesta pentukuumeesta?
- En.

8. Minkä ominaisuuden voisit antaa koiristasi pois ja minkä haluaisit tilalle?
- En mitään suuntaan enkä toiseen. Saan ne ominaisuudet joskus seuraavan tai sitä seuraavan koiran mukana. Joku viisas on sanonut, että "ihminen ei saa semmoista koiraa minkä haluaa vaan semmoisen minkä tarvitsee." Minä olen tarvinnut kaikki tähänastiset koirani oppiakseni itsestäni.

9. Mitä samaa tai erilaista löytyy sinusta ja koiristasi?
- Yhteneväistä on ainakin jääräpäisyys. Olipa se terveellä tasolla tai ei, mutta sitä on havaittavissa.

10. Maailman kaunein koira? (Kuva tai miksei kuvauskin)
- Omat tietenkin. Enkä piruuttanikaan laita tähän mitään ylisöpöjä posetuskuvia, vaan tämän mainion esimerkin missä ne nauttivat toisistaan. Kauneus on joka hetkessä läsnä.



11. Mitkä kolme sanaa kuvaavat koiriasi parhaiten?
- Kolme sanaa moiseen kysymykseen on yhtä aikaa liikaa ja liian vähän. Yksi mikä nousee ylitse muiden ja on molemmissa, on täydellinen uskollisuus omaa väkeä kohtaan.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Ylämäki alamäki, ylämäki alamäki, yhdessä kulkien...

Eivätkä nuo Gösta Sundqvistin riimittelyt meinaa pelkästään Hirvolanvaaran vaihtelevia jälkimaastoja. Hipan koulutuksessa ei tasaista tunneta, vaan vuoroin on tullut potkua mahaan ja vuoroin ylävitosta hurraahuutojen säestyksellä. Jos erehdyt iloitsemaan jostain onnistumisesta niin eikö seuraavana hetkenä ryykälletä turpeessa turvallaan otsalohko Karjalan mäntyä kolistellen. Mutta eipä ole tylsää!

Tottiksessa ollaan edetty hyvin, kiitos Maikin johtaman ryhmän tuen. 
Kaikki muu on mennyt niin sujuvasti eteen päin, että pitihän se viimeksi kokeilla että missä tulee stoppi. Se tuli pyssyn suusta.

Hippa on keksinyt, että 6-millinen on kauhistus ja työskentelyn voi lopettaa jos hänen herkkiä rumpukalvojaan sillä kiusataan. Pärnällä ovat ampumahiihtäjät paukutelleet taulujaan, mutta se ääni ei aiheuta ylimääräistä stressiä. Seuraava operaatio on kokeilla, saako koiran tottumaan starttipistoolin paukkuihin vai teenkö siitä palveluskoiran sijaan sohvatyynyn. Aika näyttää.

Mutta metsässä se maalaisjuntti mehtäläinen on omiaan.
Eilen tehtiin Miimin kanssa jäljet Hipalle ja Viialle edellä mainittuun kumpuilevaan kangasmaastoon. 

Miimi tallasi Hipalle suunnilleen alokasluokan jäljen, jana vain oli lyhyt kun se on vielä vaiheessa. Sen sijaan jäljeltä löytyi normaalin maaston lisäksi Hirvolanvaarantien ylitys, kuivurintien kovapohjaisen pientareen ajamista ja sankkaa saniaispöheikköä.

Hippa on niitä koiria, jotka ajavat toisen tekemää jälkeä paremmin kuin minun tekemää. Se meni järjetöntä vauhtia, mutta pysyi sievästi jäljellä, teki kulmat kunnolla ja oli selkeä luettava. Kaikki kepitkin ilmaisi täydellisesti. 

Juuri ennen tien ylitystä oli kulma, jonka se oikaisi suoraksi ja jäljelle palatessaan yritti ajaa takaperin, mutta oikaisin oikeaan ja tien ylitys meni tosi mallikkaasti. 
Tienvartta ei kokeessa ajeta, mutta Miimi oli viisaana tehnyt jotain källiä, että normaali jälki tuntuu helpommalta ja hyvä näin. Hippa poikkesi välillä saniaispuskien sekaan, mutta palasi jäljelle kun uskoi että kyllä se siinä näköjään menee. On se kone kun sille päälle osuu.

Viia oli toista maata. Hyvä ihme että meinasi välillä naurattaa kun se jäi kuuntelemaan linnunlaulua eikä pitänyt kiirettä muutenkaan. Silti se aikansa iitrailtuaan jatkoi työskentelyä ja hyvin työskenteli! Sattuu vaan olemaan vähän rauhallisempaa sorttia.

Jatsillekin tein pienen jäljen, koska ei sen mulkoilua ja valitusta jaksa kuunnella koko iltaa jos sen jättää kotiin. Mummeli oli ihan liekeissä.
Varsinkin jana oli varsinaista silmänruokaa, se oli niin luotisuora kuin voi vaan olla ja jäljen poimiminen meni täydellisesti.

Jokin aika sitten teimme Miimin kanssa Hipalle esineruututreenin melko saniaisvoittoiseen maastoon ja kaksi esinettä nostatin. Ruutu oli kohtalaisen syvä, mutta ei täyttä leveä. Hippa liikkui tosi hyvin ruudussa ja käytti tehokkaasti nenäänsä. Esinehommakin alkaa olla kohta paketissa.