Hippasen verran höpinää

Tää on vähän nolo juttu, mutta pakko kertoa itse ennen kun mamma ehtii taas höpistä oman versionsa kaikelle kansalle. Haistoin tänään vessan välikössä leivän tuoksun. Vaalea leipä, kuivahko aromi. Saattoi olla useamman päivän vanhaa. Kuten kaikki tietää, minua pidetään täällä nälässä. Ei ne muuten rääkkää, mutta voi kun saisi koiraolento joskus syödä mahansa täyteen. Ah! Mutta se leipä! Välipala on aina paikallaan, vaikka olisi kuinka kuiva tai pieni tahansa. Aikani haisteltuani paikansin sen. Mmm... jos se on lattialla, se on minun. Jos se on omituisen rautalankahäkkyrän päällä, se on minun... NAPS! Uiiih! Se rautalankahäkkyrä hyökkäsi! Kylläpä osasi säikäyttää! Mamma otti sen häkkyrän, väänteli vähän ja tarjosi minulle, että otanko leipää. Jaa leipää, kaikin mokomin... en sittenkään. Hehe, meinasin jo lähes unohtaa, mitä äsken tapahtui. Ei kuulkaas tätä koiraa höynäytetä samalla källillä kahteen kertaan ja ihan perätysten! Pitäköön leipänsä. Ei kyllä oikeasti ollut kovin nälkäkään!

Voi ihmispolo mihin olet joutunut. Kaksi viikkoa armonaikaa ja sitten tarttis tehrä jotain, kun vaan tietäisi mitä. Jotenkin tuntuu, että tämä nk. taantuma on minun syytä. Mitäs läksit metallia opiskelemaan ja siinä sivussa menee päin perttiä kaikki teollisuus. Sairaanhoitajilla tuntuu olevan töitä muittenkin edestä, mutta annahan olla jos minä edes suunnittelen harkitsevani sitä alaa niin takuulla loppuu sairastaminen vähintään koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Hei, minäpä rupean opiskelemaan patologiksi! Turha odotella ruumiita. Jiihaa, ikuisen elämän resepti on keksitty! Jotain hyvääkin sentään on. Ostin Marilta tietsikkaan uudet kajarit subbareineen päivineen ja nyt kuuluu! Eilen selattiin poikien kanssa YouTubea ja pistin AC/DC:n Thunderstruckin soimaan. Kun laulaja aloitti osuutensa, Atte kysyi: "Onko tuolla vähän räkä kurkussa?"

Elinalla oli vapaapäivä ja semmoinen ihmetys täytyi käyttää hyväksi. Otin kaksi- ja nelijalkaiset lapset mukaan kun oli meina pistää Jiri ja Miro lapsenvahdeiksi lenkin ajaksi. Muistaakseni meidän pojat eivät ole kesän jälkeen käyneet Elinan luona, mutta talon poikien kanssa kävivät heti leikit yksiin. Lähdettiin huoletta koirien kanssa Sipriin. Jatsilla ja Turrella oli asiasta selvät sävelet ja pariskunta toi ne sävelet hyvin selvästi meidänkin korviin. Voi sitä laulun loilotusta kun nämä pistelivät duettona kuulumaan! Auto jätettiin hiittiradan varteen ja eikun menoksi. Joku oli ajellut jollain kulkuneuvolla meille sen verran ajouraa, missä passasi kävellä, tosin pihtikinttuna missityyliin. Esitettiin ilmaan toivomus, että ao. henkilö voisi pöyhistyä taloudellisesti sen verran, että hankkisi vielä pikkuisen räyhäkämmän citymaasturin leveämmillä renkailla varustettuna. Eipä aikaakaan kun saatiin seuraa. Vastaan kopsutteli kaksi ratsastajaa ja ajokoira. Aika erikoinen yhdistelmä siinä

Jep, minä tykkään kun on lunta ja pakkasta sen verran, että valkoisuus pysyy maassa ja puissa. Vaatetta vaan päälle niin lenkillä kyllä tarkenee. Treenailut on jätetty kyllä pois, niin fanaatikko en ole. Rukkaskädellä ei juuri makupaloja kaivella taskuista enkä sen takia rupea paistamaan tennispallon kokoisia lihapullia. Olkoot, fiksu koira pärjää vähemmälläkin. Loppiaisena sain jopa suksia kokeiltua sen verran, että käytiin Jatsin kanssa lehti hakemassa. Lehdenkantaja olikin paikallaan, koska käteni olivat sidotut sauvoihin. Naapurit päristelivät vastaan moottoripyörällä ja mönkkärillä ja silloin putosi lehti hämmästyneen kantajan suusta. "Tuo lehti!" Jatsi varmaan kuuli, että "tapa lehti", koska alkoi ravistaa sitä niin kuin vain kaiken täysillä tekevä aussie osaa. "Eii!" Kahmin sivut kasaan, kun oli vielä jotain pelastettavaa, taittelin lehden ja annoin pikkuneidin jatkaa työtään. Se juoksi edeltä pihaan ja minun sinne ehdittyä taas oli turpavärkki tyhj

Saatiin harvinaisempia vieraita kun Hanna, Juha ja Mai tulivat käymään. Miimihän nämä treffit järkkäsi, mutta joutui itse jäämään pois tärkeämpien asioiden takia. Meille tulivat myös Hilkka ja Kiri sekä Elina ja Turre. Markku oli kalassa, joten emme voineet heti ampaista lenkille. Kahviteltiin siinä jonkin aikaa kaikessa rauhassa. Jatsikin oli nätisti sisällä, vaikka oli muita koiria ja Mai melkein vieras. Turre oli arestissa, koska viihtyi sen verran hyvin Kirin persuuksissa. Minkäpäs narttu aromeilleen mahtaa ja uros luonnolleen. Lähdettiin vähän kävelemään ja lähinnä se lenkki oli Turren ja Kirin armastelua. Mai pysytteli takavasemmalla ja Jatsi toimi poliisina, jos meno vaikutti liian kiihkeältä. Kiri oppi sanomaan vastaan Turrelle ja siitäkös tämä casanova tykkäsi. Takaisin tultua sekä Hilkka että Main porukka saivat läksiäisiksi vastapyydetyn kuhan. Heidän lähdettyään menimme vielä Elinan kanssa uudelle lenkille, että Jatsi saisi riekkua Turren kanssa kahdestaan. Kylläpä taas Tur