Hippasen verran höpinää

  Ai että minä nautin näitten tyyppien kanssa olemisesta ja heidän puuhiensa seurailusta! Ne ovat parhaat kaverit keskenään, mutta kyllä se on Musti, joka enemmän Nomsaa kurmuttaa. Viimeisessä kuvassa Mustin silmässä on hivenen huolestunut ilme kun mummokoiralla meni lopulta kuppi nurin. Mutta asiaan. Viime viikon agitreeneissä oli molemmat koirat mukana.    Musti on ihan aloittelija, mutta takaakierron se osaa tosi hyvin. Nyt teimme hypyille hakeutumista ilman rimoja ja mukana oli myös muuri ensimmäistä kertaa. Matalana sekin eli pelkät palikat tolppien välissä. Niin sanotun radan pätkä oli kaareva ja ketjuttamalla edettiin. Tosi hienosti Musti hakeutui hypyille.    Toisessa päässä oli putki, josta se tykkää ja toisessa päässä muuri. Muuri sattui olemaan ihan naapurikentän sermin vieressä ja toisella puolella metrin päässä keinu. Siellä ahkeroi Tuomas kovan äänensä ja vauhdikkaan koiransa kanssa. Keskittymiseni oli niin tarkkaan koiran tekemisessä, etten hu...

Kävimme Nomsan kanssa kesällä ja syksyllä ihmettelemässä lähimpiä luontopolkuja.  Särkiselkä Outokummussa on parikin kertaa katsastettu ja syksyllä kävimme siellä treenikavereitten Virpin ja Pyryn kanssa kävelemässä seitsemän kilometrin polun. Virpillä oli sport tracker päällä ja lopputuloksena matkaa kertyikin 11 kilometriä. Eipä ihme, että alkoi jaloissa tuntua. En ymmärrä miten moinen oli mahdollista, mutta ei se minun kanssa seikkaillessa kovin tavatontakaan ole. Hieman vaan poikkesimme reitiltä.  Virpi oli menossa treeneihin ja suurinpiirtein ehti myös sinne. Hän alkoi selittää, että vähän venähti kun oli minun kanssa lenkillä ja Mari, jonka kanssa on tunnettu jo aika pitkään, alkoi nauraa katketakseen.  "Ai Hannan kanssa lenkillä ja vähän venähti! No enpä kuule ole yhtään yllättynyt!" Muutaman kerran on ehkä niin käynyt.  Sain kaveruksista hyvän kuvan. Makkarat ja muut eväät oli meillä mukana ja kun pääsimme sopivan tulipaikan kohdalle, ei tarvinnut itse rikite...

Viikonloppu vilahti Kuopion suunnalla täydennyskoulutuksessa. Kalevalaisten jäsenkorjaajien täytyy käydä päivittämässä osaamistaan ja ammattitaitoaan vähintään joka toinen vuosi pitääkseen nimikkeensä. Minulla edellisestä kerrasta on tullut se kaksi vuotta täyteen. Haluaisin käydä useammin ja jatkossa luultavasti käynkin.  Sain isältä auton lainaan. Kilttiä toimintaa kun vanhan ihmisen vielä vanhemmat vanhemmat auttavat autotonta. Koulutuksen aiheena oli moniongelmaisten ihmisten hoito, kehon sidekudosjärjestelmä sekä kipupisteet eli heijasteet, joita lukemalla voi selvittää vaivan varsinaisen aiheuttajan. Se sijaitsee useimmiten ihan eri paikassa kuin missä kipu itse. Se tässä hoitomenetelmässä on hienointa, että ihminen ihan oikeasti tutkitaan läpeensä. Mikä johtaa mihinkin, mikä johtuu mistäkin. Kouluttajana oli oma mestarini Kalle, jota en ole muutamaan vuoteen nähnyt. Ikäisekseen ihastuttavan hyväkuntoinen ja iloinen oli hän, ja oli mahtavaa taas päästä Kallen kuittailun kohte...

                                                                      Kuvaaja: IG Kaiku Photography   Kaikki koirani ovat olleet narttuja, koska jostain syystä olen narttukoiraihminen. Jatsi tuli meille Miimin aloitteesta, Hippa oli pentueen ainoa narttu ja samoin Nomsan valinta pentueesta oli helppo, koska se oli ainoa tyttöpentu. Vai valitsiko Nomsa minut omistajakseen? Vai miksikä se minut valitsi? Jo pikkupentuna Nomsa oli erilainen kuin aiemmat aussieni. Se oli itsenäinen ja jääräpäinen oman tiensä kulkija, mutta silti äärettömän kiltti. Tyyni kuin viilipytty lähes kaikissa tilanteissa, aussieksi ylimaallisen rauhallinen ja hiljainen, käsittämättömän haukkumaton. Ainoat asiat, mitä Nomsa pelkäsi, oli mattojen tamppaaminen ja pulttipyssyn tärinä (järkyttävä ääni, en...

Lepääminen ja palautuminen on muutakin kuin ahterinsa sohvaan juurruttamista. Toki sillekin on aikansa ja paikkansa, en sitä kiellä. Toisinaan vaan palautuu työhommista paremmin puuhaamalla kaikenlaista. Ensimmäinen Agiråkki järjestettiin kesällä 2018 ja se oli valtava spektaakkeli Joensuun keskuskentällä. Nomsa oli silloin nuori neito emmekä olleet vielä aloittaneet koko harrastusta. Taisimme samana syksynä mennä alkeiskurssille, mikäli oikein muistan.  Toinen Agiråkki järjestettiin vuosi sitten pääsiäisenä meidän omalla hallilla Pärnällä PoKSin kanssa yhteistyönä. Seurat päättivät tehdä tästä pääsiäisperinteen, joten kolmas Råkki oli männä viikonloppuna samoin naapuriseuran kanssa yhteistuumin. Osallistujamäärä yllätti järjestelytoimikunnan, joten kakkoset siirrettiin juoksemaan hyppyradat PoKSin hallille, koska päivät olisivat muuten venyneet kohtuuttomiksi. Siellä mekin Nomsan kanssa kirmasimme kaksi rataa. Ensimmäinen oli katastrofi. Kaikki hyvät suunnitelmat unohtuivat tykkän...

Otin vaihteeksi makrolinssin mukaan kun lähdimme koirien kanssa ulkoilemaan. Kaikkea kivaa näkyy, kun katsoo tarpeeksi lähelle. Voi sillä toki kuvata kauempaakin, joten pitihän tyttelit ikuistaa. Varsinkin Nomsa on aika edustavassa kunnossa.  Olin elokuun alussa kuvannut Nomsan ja nimennyt kuvan "Nomsa kaljuna". Nyt otetuista voi todeta, että ei se silloin ollut kaljua nähnytkään.   "Häntää en kyllä näytä."   "No katsokaa nyt sitten sitä siimaa!" Hipasta sain hyväntuulisen naamakuvan. Ja sitten niihin lähikuviin. Siankärsämöä varsinaisesti lähdin kuvaamaan, koska tarvitsin sitä. Se on julkaistu muualla, saa etsiä ken haluaa. Ei ole vaikeaa. Pikkuinen hämiskin pääsi kuvaan. Silmäruohon pienenpienissä kauniissa kukissa on hienoja yksityiskohtia.   Puna-apilassa on luonnon omaa estrogeenia. En ihmettele, eikä voi olla sattumaa. Mitä teille tulee mieleen kun katsoo yksittäistä terälehteä? (Klikkaa isommaksi) Aivan.

 Siinä se porukka nyt on. Kaikilla on silmät auki, mutta osaa vain nukutti kuvauksissa ihan tolkuttomasti. Hidasta on tämä päivittely kun huomennahan ne täyttävät jo neljä viikkoa. Patchcoat Dulcina narttu, red merle valkoisin ja tan-merkein, pitkä häntä Patchcoat Donovan uros, blue merle valkoisin ja tan-merkein, pitkä häntä Patchcoat Dakota narttu, blue merle valkoisin merkein, pitkä häntä Patchcoat Dyani narttu, punainen valkoisin merkein, pitkä häntä Patchcoat Dylan uros, blue merle valkoisin ja tan-merkein, pitkä häntä Patchcoat Diamond narttu, musta valkoisin merkein, pitkä häntä Patchcoat Dameka narttu, musta valkoisin ja tan-merkein, pitkä häntä

 Nomsa pyöräytti lauantaina 22.5.2021 seitsemän kaunista pentua, kaksi poikaa ja viisi tyttöä. Synnytykseen en ehtinyt, mutta jospa tuon vielä joskus pääsisi näkemään. Nomsa plopsautteli koiravauvoja nopeaan tahtiin ja hoiti esimerkillisesti napanuoran katkaisut ja pesut ynnä muut kuviot. On se jännä, miten ne vaan tietävät nämä jutut. Pentueen pojat ovat blue merlejä. Tyttöjä on kaksi mustaa, yksi red merle, yksi blue merle ja yksi punainen. Oivallinen värisuora ja niin onnellinen äitikoira. Tämä ei ole ainoaksi jäänyt kerta, kun joku hoksaa housukarvat lämpimäksi pediksi ja hännän pehmoiseksi tyynyksi. Taakse päin mennäksemme, tiineys meni täysin ongelmitta. Nomsa oli heti astutusta seuraavana päivänä täydellisen tietoinen omasta tilastaan. Lenkillä ei ollut ajatustakaan Hipan kanssa riehumisesta ja spurttailusta. "Voi kun nämä pennut painaa NIIN paljon!" oli Nomparellin ajatus. Unelmamaista diivailua havaittavissa. Myöhemmin se kyllä rallasi Hipan kanssa, mutta mahan alkae...

Nomsahan on sijoituskoira, joten pentusuunnitelma elää muun elämän taustalla. Viime syksynä se oli suunnitelmissa astuttaa, mutta uros menehtyi yllättäen. Lämmin osanotto omistajalle tätäkin kautta, jos tavoittaa. Sitten odottelemaan seuraavaa juoksua, jonka piti olla nyt tammikuun kieppeillä. Ei näy ei kuulu. Ihmettelimme naapurin Annin kanssa porukkalenkillä joulun aikoihin, kun Ben-whippet oli kovin kiinnostunut Nomsasta. Tai no, 'kiinnostunut' oli lievä ilmaisu. Silmät pyörivät hedelmäpelinä tai pokerina herttasuoraa hakien. Treeneissä Nomsa haahuili poissaolevan oloisena ja kroppa näytti lievästi punkerolta. Samaan aikaan tuskailimme, kun treeneissä tökki vähän kaikki. Ei kulkenut, ei millään. Meni vastalaukkaa ja pomppi kummallisen näköisenä. Käytin akupunktiossa, jossa Soile myös käsitteli osteopaattityyliin. Helpotti, mutta ei kokonaan auttanut. Sitten tajusin, että se juoksu oli ja meni. Niin hiljaisena, ettei pisaraakaan tipahtanut. Normaalistihan en käy treeneissä ju...

 Tänään oli PoKSin kisat. En muista, onko Nomsa käynyt siinä hallissa ja jos on, ihan pikkupentuna. Käytännössä vieras halli ja vieraat esteet. Juoksimme kaikki kolme, kaksi agirataa ja yhden hypärin. Niiden suunnittelun ja tuomaroinnin takana oli Arto Laitinen. Ensimmäinen agirata meni ihan pipariksi. Nomsa mennä viipotti esteitten ohi tai väärään suuntaan lähes katastrofaaliseen tyyliin. Onnistuin myös tekemään sen missä olen hyvä eli unohtamaan radan. Viimeksi Nomsa nukkui ensimmäisen radan ajan. Nyt oli hereillä alusta lähtien, mutta ajatusta ei ollut juuri pätkääkään.  Toisella radalla oli jo vakavammin otettu meininki. Miten lienen töpännyt yhden ohjauksen kun renkaan jälkeisen putken se kipaisi väärästä suunnasta. Kepeille lähti väärästä välistä, mutta otin alusta ja sitten ne meni ihan oikein. Siinä oli jo mahdollisuus tulokseen, mutta mitäpä näitä laskemaan. Hypärillä diesel oli lämmennyt kivasti. Tässä nähtiin sama keppiongelma, mikä meillä on ollut viime treeneissä ...

Nomsa on kasvanut jo niin isoksi ja kypsäksi, että tuli aika käyttää se luonnetestissä. Viime sunnuntaina Tiina lähti kuskaamaan Arraa samaan tapahtumaan ja koukkasi meidät hienon koira-autonsa kyytiin. Suuntana Haukkumaja Maaningalla, tuttu paikka Hipan testauksesta.  Tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg, pitkältä ajalta tuttuja hekin. Pitemmittä puheitta suoraan asiaan eli Nomsan riviin:  I Toimintakyky              -1 Pieni II Terävyy                          +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua III  Puolustushalu            +3 Kohtuullinen, hillitty IV Taisteluhalu                 -1 Pieni V Hermorakenne             +2 Tasapainoinen  VI Temperamentti        ...

 Takana on muutama suhteellisen touhukas päivä. Koiria, talkoita ja koiratalkoita. Viikonlopun parasta antia on se, että olemme startanneet Nomsan kanssa viralliset agikisat. Agiradalta saimme hylätyn, mutta ehdottomasti hyvänmielen hylly oli se. Hyppyrata taasen meni enemmän kuin putkeen: 0-rata, toinen sija ja LUVA!! Uskomatonta! Meidän ensimmäinen kisa ja saman tien ensimmäinen luokanvaihtoon oikeuttava tulos. Tuomarina oli Jouni Kautto (ihastuttava Indiana Jones -look oli hänellä). Mutta aloitetaanpa tilanteen purkaminen ihan alusta. Perjantai-iltana klo 17.30 kokoonnuimme muutaman joalaisen kanssa Joensuu Areenalle. Siellä oli Lehtiä Ilosaaressa -tapahtuma, jonka narikkaa menimme hoitamaan ja tienaamaan seuralle rahaa. Lystiä kesti klo 2.30 asti ja vähän meinasi vanhaa käydä väsyttämään. Kotona kupponen teetä ja unten maille muutamaksi tunniksi. Ilmoitin Nomsan vain kahdelle radalle, että saisin nukkua vähän pidempään. Mutta kun on ensimmäistä kertaa asialla, koirahan pitää mi...

"Onko tuo siun koira aina kotonakin noin kiltti ja lojaali?" "Hmm öö?" "No kun se ei hillu täällä ympäriinsä, katsoo vaan sinnuu. Ja vaikka se ois miten väärään suuntaan menossa niin kun sie vaan sanot, se menee heti oikein." Meillä oli tänään loistotreenit Nomsan kanssa. Kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja kehitystä on tapahtunut. Nomsa osaa kaikki esteet, nyt jopa renkaan. Se on ollut jännä kompastuskivi meidän agiuralla. Mikään putki, pussi, keinu tai muu ei sitä ole ahdistanut, mutta renkaan läpi ei ole passannut mennä, ainakaan jos se on maksikorkeudessa. Tulimme koutsien kanssa siihen tulokseen, että se ei vaan hahmota rengasta. Sillä ei ole Nomsalle merkitystä, joten sain kotiläksyksi luoda renkaalle merkityksen. Se onnistui. Nomsa oppi käskysanan yhtä nopeasti kuin kaikkien muittenkin esteitten kohdalla ja tänä iltana hyppäsi renkaan läpi monet kerrat. Minä nimittäin älysin pysyä tarpeeksi kaukana. Nomsa varmasti monta kertaa yritti sanoa "mene...

 Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli menoa vähän joka puolella. Samalle lauantaille (29.8.2020) oli osunut Arjuskan järjestämä Elorieha Polvijärvellä, Okufest Outokummussa, Suomen Luonnon päivä ja Suomen Ladun Nuku yö ulkona -haaste. Suunnistimme ensin puolilta päivin Polvijärvelle. Siellä esiintyi Aikakone, joka kieltämättä vei aatokset vahvasti takaisin 90-luvulle. Väkeä oli ihan älyttömästi R-kioskin ja Arjuskan välisellä pihalla. Koska teimme rengasmatkan Viinijärveltä Kinahmon suuntaan, meillä oli koirat mukana ihmisten ilmoilla sivistymässä. Aikakone veti vain parinkymmenen minuutin setin, koska bändin esiintymisen pääpaino oli iltakeikalla sisätiloissa.  Muuta ohjelmaa emme jääneet seuraamaan, vaan ajoimme Outokumpuun ihmettelemään Okufestin tunnelmia. Se oli pieni pettymys, eikä ihan pienikään. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja tyhjä rekkalava odottamassa klo 15 kieppeillä aloittavaa Kaukolasipartiota. Ilma oli Polvijärvellä aurinkoinen ja Outokummussa enempi s...

Meillä oli Nomsan kanssa lauantaina kaupunkipäivä. Ensin suunnistimme Pilkon Mustiin ja Mirriin ostamaan juoksuhousut. Yhdet sillä jo on, mutta ne on aika kömpelöt. Hyvät kotioloissa estämässä verenpaisumusta, mutta treeneissä ja kenties joskus tulevissa kisoissa ei oikein aja asiaansa. Pilkon kaupassa on aina kiva käydä, kun sinne kävellään kauppakäytävää pitkin ja tällä kertaa oli ihan reilusti kansaa liikkeellä. Saimme useita ilahtuneita ilmeitä palkinnoksi tästä vierailusta. Kaupasta siirryimme PoKS:in tiluksille katsomaan kisoja. Kaima oli kisoissa Kiilan kanssa ja Hali tietenkin mukana. Olimme jo etukäteen sopineet treffit. Pitihän Nomsan päästä äitinsä näkemään, vaikka eivät ne kovin kaveruksia ole. Nytkin ensimmäinen tervehdys oli ärrinmurrin molemmin puolin, mutta kun lähdimme kävelemään, porukka hyväksyi toisensa. Jossain osui kohdalle niin hyvä tuoksu, että olivat koko trio siinä nenät kiinni toisissaan, eikä läheisyys ahdistanut yhtään. Että kaikki on niin suhteellista. ...