Hippasen verran höpinää

Tämän talon isännillä on isot munat: (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi) Tänään oli viimeinen työpäivä Heilissä. Haikealla mielellä, mutta kiitollisena kaikesta saamastani opista ja mukavasta seurasta poistuin takavasemmalle. Annoin Petrille luvan häiriköidä, jos tarvitsevat ylimääräistä jutuntekijää ja toivottavasti tarvitsevat. Atte sai hoitopaikastaan läksiäislahjaksi isännän munan. Kaikkea ne keksii! Olenhan minä noita vastaavia paitoja ja muita nähnyt, mutta tuo oli jo huippu! Käydään joskus kylässä, kun Atte tykkää Leenasta ja Erkistä niin älyttömästi. Sitä paitsi heidän 16-vuotias Eemeli on ihan loistotyyppi, tosi rok. Kerran Attea hakiessani kaveruksilla oli palapelit kesken. Siinä odotellessani punoin Eemelin pörröisen heviletin kahdelle sievälle letille. Jälkeenpäin Leena kertoi Eemelin sanoneen, että "on sillä Atella kiva äiti." Sen parempaa kohteliaisuutta tuskin voi toivoa. Kimmon olisivat pitäneet iltapäiväkerhossa tästä eteenpäinkin kun on niin ihana poika. Kaik...

Tänään oli Intersport Liikuntakeskuksella naperokarkelot, jossa pääsin näyttelemään kolmoisroolia. Olin Josepan leivissä esittelemässä koirajuttuja, mutta tein samalla juttua sekä Heiliin että Josepaan. Paikalla meikäläisistä olivat myös Hilkka ja Kiri sekä Jenna ja Turbo. Jatsi oli aivan liekeissä, kun pääsi esiintymään. Tai ei se siitä esiintymisestä niinkään, mutta pääsi puuhaamaan mamman kanssa jotain järkevää. Kiri oli oma ihastuttava itsensä. Se oli elementissään, kun lauma lapsia sitä paapoi ja kuopsutteli. Minä jouduin olosuhteiden takia poukkoilemaan eestaas ja Hilkka pääsi useamman kerran sanomaan, että "just kun se rauhoittui, niin sitten tuli Hanna ja sama riekkuminen taas uudestaan." Ja taas ja taas. Minkäs sille voi kun me ollaan Kirin kanssa ystäviä ja se tunnistaa askeleeni matkojen päästä, vaikka minkälainen lauma pyörisi kimpussa. Jatsi esitti myös parastaan. Ei ehkä niissä virallisissa liikkeissä ihan täydellisiä suorituksia, mutta mitä väliä kun teki yleis...

Sain vastikään palautetta laiskasta bloginpidosta ja varsinkin sisällöstä. Korjataan nyt se vahinko ja pistetään pitkästä aikaa vähän koirajuttua tulemaan. Kyllä me ollaan treenattu, mutta se ei nyt viime aikoina ole ollut semmoista järjellistä ja järjestäytynyttä, että kannattaisi mokomasta tarinaa repiä. Sen sijaan Jatsi oppi tässä pari päivää sitten vähän uutta. Kerran lenkillä käydessä löysin rukkasen tieltä ja pistin sen aurauskepin nokkaan näkösälle, jos joku sitä kaipaisi. Pari viikkoa se siinä nökötti ja päätin, että nyt se on meidän. Käskin Jatsia ottaa esineen ja siltähän se tapahtui eikä meinannut. Rukkanen tapettiin monta kertaa umpikuoliaaksi, mutta tappaja kyllästyi raatoon. Jatsi jättäytyi jälkeen ja pudotti rukkasen. Hipsutteli sitten muina naisina ohitseni, luullen etten huomaisi puuttuvaa esinettä. Käskin hakea rukkasen, koska se oli niin hieno esine ja se nyt kerta kaikkiaan kuljetetaan kotiin asti ne reilut pari kilometriä. Tämä toistui jonkun kerran ja kun olin pot...

Iskihän se norovirus minuunkin. Yltiöpositiivisuutta olisi ollut toivoa jäävänsä paitsi. Se siitä. Pojat lähtivät lauantaina hiihtolomalle. Minä kävin teatterissa. Tai piti käydä vain teatterissa, mutta kappas vaan kun jalat veivät Jokelaan. Reissu venyi ja paukkui, mutta säästän teidät karmaisevilta yksityiskohdilta. Jotain pyhää täytyy olla minunkin yksityiselämässäni. Lily muutti Marin ja Jarnon luokse ja siinäpä vasta veijari! Ensivisiitillä meillä Lily oli kuin kotonaan ja Jatsi suhtautui kuin omaan pikkusiskoonsa. Hyvä tytöt! Töissä oli tänään tuottoisa päivä. Päätoimittaja on lomalla koko viikon ja luultavasti kotona lehteä lukiessaan repii pelihousunsa, kun ei erästä pöljää kukaan pidä silmällä ja antavat kirjoittaa ihan mitä lystää. No, muutama viikko enää ja rauha laskeutuu toimitukseen. Jos käännetään asia positiiviseksi, niin minun jälkeen kuka tahansa avustaja on fiksu ja järkevä. Vakiväki olkoon kiitollisia tästä. Eipä silti, naisia rakastava päätoimittajamme oli käskenyt...

Pojat lähtivät perjantaina viettämän isiviikonloppua. Päätin, että menen lauantaina Mustavaaralle hakemaan ostamani lumilaudan ja tietenkin testaan sen siinä samalla. Aamulla huomasin eteisen lattialla lätäkön. Taas! Suveentunut lumi oli käynyt raskaaksi katolla ja painautui katon läpi sisälle. Nakkasin ämpärin alle ja painuin rinteeseen. Asiat tärkeysjärjestykseen. Eipä muistunut mieleen, että siellähän oli ne parkkiskabat ja porukkaa ihan pipona. Lautani oli liikenteessä, mutta sain lainata ilmaiseksi toisen laudan ja vanhempi toimitusjohtaja oli niin kiitollinen kirjoittamastani jutusta, että antoi minulle kolmen tunnin hissilipun. Säästin siis 41 euroa, että ei paha. Ilma oli hyvä ja rinteet loistavassa kunnossa. Hieman tunsin oloni erilaiseksi, kun siellä nuorisojoukon keskellä lautailin. Eikä siinä mitään, mutta kun huimana en osaa olla pois hyppyreistä ja se on aika koominen näky näin keski-ikäisen naisihmisen ollessa kyseessä. Oli siellä ihan aikuisen ikäistä miesväkeä, mutta l...