Hippasen verran höpinää

Nomsa Nomparelli, ihastuttava sijoituskoiramme Patchcoat Animosha, täytti 23.4. tiistaina kaksi vuotta! Ihme juttu, miten aika vierii. Vastahan se oli pörröinen käärö ja nyt simpsakka neitokainen, lähes aikuinen. Juhlistimme synttäriä pari päivää myöhässä käymällä torstaina Pilkon Cittarin Mustissa ja Mirrissä. Se on koirallisen kannalta mukava paikka käydä, koska marketin käytävää saa kävellä hyvän matkaa, että pääsee varsinaiseen kohteeseen. Koira kaupassa herättää aina mielenkiintoista huomiota. Me saimme vain positiivista huomiota, mutta muunlaistakin on kuultu saatavan. On jo pitkään ollut mielessä lähteä Nomsan kanssa kahdestaan kaupunkikävelylle ja lopultakin siihen lohkesi sopiva aika. Hippa osaa käyttäytyä esimerkillisesti missä tahansa, mutta se ei tykkää hulinasta. Ilmeisesti sen kuuppa kuumenee sen verran, että hermostuneisuus tarttuu Nomsaan ja se taas alkaa vouhottaa ihan joutavia. Nyt kun se oli ilman Hippaa liikkeellä, koira oli aivan rento ja todella sivistynyt. ...

Hippa kävi pitkästä aikaa näyttelyssä. Perinteisen Suvi-Karelian tilalle tullut Winter-Karelia pidettiin Joensuun areenassa ja aussiet arvosteli alankomaalainen Mouchart-Kleingeld Loes. Veteraanikehässä kaksistaan siskonsa Kirin kanssa pyörähtänyt Hippa sai hienon arvostelun: "8 years. Nice type. One ear standing up. Eyes can be more almond shaped. Good stop and bite. Nice bone. Good coat and tail. Move most ok. Little loose in front. Nice temperature." "8-vuotias. Hyvä tyyppi. Toinen korva pystyssä. Silmät voisivat olla enemmän mantelin muotoiset. Hyvä kallo ja purenta. Hyvä luusto. Hyvä turkki ja häntä. Liikkeet enimmäkseen ok. Vähän löysä edestä. Mukava luonne." Hippa sai EH:n ja kilpailuluokassa kiilasi Kirin edelle. Tämän lisäksi menimme kasvattajaluokkaan, jossa oli meidän lisäksi Petja, Kiri ja Arra. Kokomusta setti siis. Tuomari antoi Miimille kunniapalkinnon ja totesi, että koirien samankaltaisuus on selvästi nähtävissä. Toinen erityisesti ilahduttan...

Nomparelli käväisi Suvikarelia-näyttelyssä norjalaisen Antonio Di Lorenzon arvioitavana. Vuoden ja kuukauden ikäisenä osallistumisoikeus oli junnuluokkaan ja tuloksena EH sekä oikein mukava arvostelu: "Very good type, excellent coat. Very good proportion in body. Needs stronger bones. Well angulated in front. Needs more angulation in rear and better temperament. Shy." And same in Finnish: "Oikein hyvä yleiskuva, erinomainen turkki. Oikein hyvät mittasuhteet kehossa. Tarvitsee vahvemman luuston. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee enemmän kulmausta taakse, sekä paremman luonteen. Ujo."  Hassua, että tämä whippetmäinen näädän ja silakan risteytys sai näin hyvän arvostelun kun toinen Miimin kasvatti edellisestä pentueesta joutui hylätyksi. Ei kuulemma tunnistanut aussieksi. Erikoinen tuomio ja siitä voi taas tuomarin kanssa olla montaa mieltä. Keskenkasvuinen tarvitsee vahvempaa luustoa, se on selvä juttu. Enemmän ihmettelisin, jos tämän ikäinen olisi jo ...

Hihi, mamma naputteli otsikon ja singahti jonnekin, joten minäpä otan näppiksen haltuuni. Tätä on niin kiva kynsillä rapisuttaa. Me ollaan koko talvi ja kevät treenattu niin ahkerasti, että mammalla taisi iskeä burn out kun se on kovin laiska ollut nykyään. Välillä meni pitkään, ettei se lähtenyt viemään minua hallillekaan, saati mitään muuta. Sallittakoon se hänelle, eihän ihminen jaksa sitä mitä koira kun sillä on vain kaksi jalkaa ja tyhmähkö pää. Ja on se aika outo muutenkin. Omalla hallilla treenatessa se on kiva ja tuntuu ihan Omalta Ihmiseltä, mutta aina kun mennään jonnekin muualle jossa on paljon vieraita ihmisiä, mammastakin tulee ihan vieras. Ei ne muut minua haittaa, mutta mamman vieraantuminen on kamalaa. Minä olen aussie ja haluan tehdä töitä oman ihmisen kanssa, en kenenkään muun. Ja jos oma ihminen muuttuu muuksi, maailmanloppu on käsillä ja tassulla. Kuulin kerran kun se selitti jollekin, että aikoo vissiin lopettaa kisaamisen kanssani kun pilaa jännittämisellään...

Kaksi vuotta sitten Hippa sai samaisessa Okun ryhmiksessä Irina Poletaevalta T:n ja kohtalaisen kurjan arvostelun . Tänä vuonna tuomarina piti olla Saija Juutilainen, josta en tiedä mitään, mutta arvelin ettei hän Poletaevaa kehnompi voi olla, joten ilmoitin koiran näyttelyyn. No, koiria ilmoitettiin Okuun valtavat määrät ja tuomareita piti mulkata uuteen järjestykseen. Kuinka ollakaan, Juutilainen vaihtui Poletaevaan! Pitkään mietin, että pidänkö kiinni periaatteistani ja jätän menemättä vai annanko periksi nuukuudelle ja menen. Raha ratkaisi. Toinen ratkaiseva tekijä oli uteliaisuus. Joko annan tuomarille mahdollisuuden tarkistaa kantaansa ja tulen kotiin iloisen yllätyksen kanssa tai sitten en. Tuloksena oli tällä kertaa jotain siltä väliltä. Hippa sai H:n ja hieman ihmeellisiä elementtejä sisältävän arvostelun: "Good type. Longish proportions. Strong bones. Head could be more typical. Scissors bite. Needs better ear carriage. Shape of eyes & expression could be bette...

Liperin Kennelkerho ilmoitti järjestävänsä muutamat näyttelytreenit maanantai-iltaisin Ylämyllyn Shellillä etupäässä metsästyskoirille, mutta muutkin ovat tervetulleita eikä edes maksa mitään. Kun eilen ei ollut Aten kuskaamista partioon, päätin Hipan kanssa mennä kokeilemaan kehäkäyttäytymistä kun oikeaan kehään ollaan ensi kuussa menossa. Voi taivas mikä määrä koiria siellä oli! Meidän ryhmässä oli 13 koirakkoa ja kahdessa muussa suunnilleen saman verran. Saipahan siinä sivussa treenata kärsivällisyyttä ja seisottamista. Kävin välillä myös juoksuttamassa, ettei koiruus ihan jähmety. Treeneissä ei sinänsä mitään uutta ollut. Vetäjä kävi moikkaamassa koirat, juostiin rinkiä ja kuultiin, mitä ja millä tavalla kehässä toimitaan. Ilmeisesti Hippa esiintyi sen verran edukseen, että se herätti huomiota muutenkin kuin rotunsa puolesta. "Te ootte varmaan olleet näyttelyissä?" "Joo, muutaman kerran." "No tulkaapa sitten tänne näyttämään mallia!" Kas! Pääs...

Laitetaanpa heti perään toinen näyttelypäivitys kun entinen on tuoreessa muistissa ja vaikka ei olisikaan, kätevästi pienellä rullauksella luettavissa. Tänään Outokummun ryhmiksessä Irina Poletaeva arvosteli Hipan tähän tyyliin: "Sufficient type. Could have stronger bones. Topskull sloping rearwards. Untypical expression. Quite narrow muzzle. Scissor bite. good neck, level back. Needs better croupe. Enough forechest. Front paws turned out. Unbalanced movement from both ends. Soft pasterns. Lovely temperament. Excellent coat, correct markings." Miimi käänsi arvostelua, mutta minähän unohdin heti kotiuduttua puolet sanoista kun ei tullut kirjoitettua ylös, joten käytin sanakirjaa apuna: "Riittävä tyyppi. Voisi olla vahvemmat luut. Päälaki laskee taaksepäin. Epätyypillinen ilme. Melko kapea kuono. Saksipurenta. Hyvä niska, tasainen selkä. Tarvitsee paremat lautaset. Tarpeeksi eturintaa. Ulospäin kääntyneet etutassut. Epätasapainoiset liikkeet molemmista päistä. Pehm...

Minkä lie mielenhäiriön aikaansaamana ilmoitin Hipan yhdeltä istumalta kahteen näyttelyyn. Ensimmäinen niistä oli tänään Rautalammilla Elena Ruskovaaran kehässä. Hippa sai avoimen luokan nartuissa EH:n ja oikein hyvän arvostelun, perinpohjaisen kuten Ruskovaaran tyyliin kuuluu: "Miellyttävästi käyttäytyvä hyvin narttumainen kokonaisuus. Keskivahva luusto. Tilava täyteläinen runko. Tarpeeksi voimaa takaosassa. Riittävän voimakkaat kulmaukset. Vahva kallo. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Ilmeikkäät korvat. Liikkuu kinnerahtaasti takaa. Tarpeeksi ulottuva etuliike. Rauhallinen käytös." Voiko tuommoisen arvostelun saatuaan olla muuta kuin hyrisevän tyytyväinen? Koirahan on lähes täydellinen. Kinnerahtaus on tosiasia, joka ei varmasti muutu miksikään. Sen sijaan kaikki muu mitä Hipasta mainittiin, on ajan kanssa kehittynyt. Pala sieltä, toinen täältä, ja paketti alkaa olla kasassa. Käyn näyttelyissä niin harvakseltaan, että kehitystä on voinut seurata arvostelulapuista. Sitäkin...

Lyhyestä virsi kaunis. Ihana Elena Ruskovaara antoi Hipalle EH:n ja kotiinviemisiksi aivan mielettömän hyvän arvostelun: Oikeat mittasuhteet ja hyvä sukupuolileima. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Hyvä kallo. Ilmeikkäät korvat. Keskiruskeat silmät. Sopivat kulmaukset. Vähän ulkokierteiset eturaajat. Liikkeissä kovin ahdas takaa. Erinomainen sivuliike. Käyttäytyy mallikkaasti. Kehitystä on siis tapahtunut.

Talven perinteinen ryhmänäyttely toi eilen Tuusniemen taimitarhalle yli kolmekymmentä aussieta ruotsalaisen Kurt Nilssonin arvosteltavaksi. Minähän otin ennakkoa jo edellisenä yönä ja pyörähdin Hipan kanssa kehässä kesäisen Joensuun rantapuistossa. Arvoin näyttelyhihnojen kanssa, että otanko kahdesti katkaistun joka lyhyydestä huolimatta toimii hyvin ja tykkään siitä vai pitemmän, joka unen liioittelun takia oli suunnilleen kolmimetrinen. Otin lyhyemmän ja ihmettelin kun piti niin kovin kumarassa juosta. Katsoin alas ja kauhistuin, koska Hippa oli muuttunut villakoiraksi! Sen siitä saa kun haukkuu koiraansa puudeliksi. Hilkka nappasi meidät kyytiin. Tuusniemellä on aina niin kiva käydä, koska järjestelyt toimivat erinomaisesti. Niin nytkin. Alueelle tullessamme parkkimies kysyi, missä kehässä koirat esiintyvät ja eihän semmoista kukaan normi-ihminen muista. Miekkonen katsoi luettelosta ja ohjasi meidät kyseisen hallin läheiselle parkkipaikalle. Opasteet oli spraymaalattu hangen k...

Aamulla otin härkää sarvesta eli lapiota kahvasta. Olen tässä talven mittaan harrastanut keräilyä, nimittäin lumen keräilyä liiterin katolle, mutta pikkuhiljaa röttelövanhus alkoi säälittää. Huopakatosta ja lumen järjettömästä määrästä johtuen ei ollut putoamisvaaraa, joten homma kävi kevyestä kenttäjumpasta. Kun hyppäsin tikkailta katolle ja saman tien putosin haaranperiä myöten alaspäin, alkoi kiinnostaa paljonko on paljon. Kamera ja rullamitta valaisivat tilannetta. Olihan tuota! Huilatessa soitin Miimille, että josko vaikka lähtisi lenkille. Vielä mitä, töissä oli mokoma ja tämmöisenä päivänä! Siinä jutellessa mainosti Joven match showta ja yllytti menemään sinne. Päätin lähteä, koska paikkana oli Mehtimäen parkkihalli ja Hippa kaipasi juuri senlaatuista kokemusta ja saisi samalla näyttelytreeniä. Ensin ajattelin ottaa sinne molemmat, mutta vilkaisu Jatsin terveyskorttiin muutti mieleni. Rabiesrokotus oli mennyt vanhaksi, joten se pelasti Jatsi-paran asialta jota inhoaa yli kaiken....

Nyt on Hipan näyttelyura korkattu. Jenna nappasi meidät aamulla kyytiin ja saman tien käännettiin keula kohti Tuusniemeä. Tutulla taimitarhalla oli pakkasta pientä vaille pirusti, mutta kasvihuoneessa mukavan lämmin. Aussiekehä oli vielä sen verran perillä, ettei jatkuva oven aukominen päässyt haittaamaan viihtymistä. Mirka tuli samoihin aikoihin Tessun kanssa paikalle. Tessu katseli ensin, että mitäs tyyppejä nuo ovat, mutta sitten tunnistamisen lamppu syttyi pään päälle. Hyvä ihme sitä riemua! On kai siitä muutama kuukausi aikaa, kun viimeksi nähtiin, mutta koiran muisti on pitkä. Haettiin villikkosisarukset autosta ja Hippa riemastui nähdessään toisen veljensä. Pojat sen sijaan meinasivat pistää otteluksi. Ollaan sitä nyt muka niin isoa ja polleaa... Kehän alkuun oli aikaa, joten siinä ehti koira rauhoittua ja minä jutella ihmisten kanssa. Peräti 39 koiraa oli ilmoitetu Päivi Eerolan arvosteltavaksi, mutta muutama oli jäänyt pois. Jos Jatsin mielestä näyttelytouhu on syvältä ja poik...