Tervetuloa kerhoon!

Enpä välittäisi moiseen klubiin kuulua, mutta minkäs teet. Ai että mihin? No siihen Ilmoita koirasi näyttelyyn ja kampaa se seuraavana päivänä kaljuksi -kerhoon tietenkin.

Olen naureskellut näyttelykoiran omaaville ystävilleni tästä ilmiöstä, mutta taisi pilkka kalahtaa omaan nilkkaan. Ihan jopa tämän puudelini oma äiskä olisi muutaman kerran osallistunut kalkkunaluokkaan, jos omistajansa ei olisi harrastanut silmänpalvontaa ja jättänyt koiran kotiin karvojaan kasvattamaan.

Miimin yllytyksestä ilmoitin Hipan Äänekosken ryhmikseen, koska satutaan olemaan maisemissa Patchcoat -päivien merkeissä. Toivottavasti Gunnel Holm tajuaa, että uusiutuvan luonnonvaran uusiutumisaika on juuri nyt. Itse asiassa ihan sama vaikka ei tajuaisikaan.

Jos Hipan kavereita olisi tullut käymään tämäniltaisen kampaamissession päätteksi, olisivat ne nauraneet selällään kierien omaa ulkonäköäni.
Hippa hei, vie ihmeessä emäntäs näyttelyyn! Ei se pattipolvilleen mitään voi, mutta on ainakin hyvässä karvassa!
Houh, houh!
Niinpä.

Kantelesärkän maneesissa oli tänään agikisat ja päätettiin tyttöjen kanssa piipahtaa paikalla. Kannatti lähteä, siellä oli useita rotukavereita. Jesseä ei olla nähty aikoihin, saati Lauraa ja Saimia.
Edellä mainittujen lisäksi paikalla oli ennen näkemätön blue merle Pipsa ja ihana pikkuinen Kida. Voi sitä pörröistä palleroista!



Muutaman startin katsoin ja kokeilin samalla, onnistuuko kuvaaminen sisätiloissa. Ei ainakaan tällä varustuksella ja taidolla, mitä minulla on käytettävissä.

Sen sijaan nähtiin varsin lennokkaita suorituksia. En tiennytkään, että keinu ei ole pelkkä keinu, vaan ponnistuslauta myös seuraavan esteen ylitykseen.



En tunne koiraa ja kun omistajan naamakin jää sopivasti piiloon, rohkenen julkaista kuvan tässä. Yritystä koiralla kyllä oli, mutta ei päässyt seuraavan aidan yli tuolla loikalla.

Jatsi oli hypätä turkistaan ulos. Voi miten sen olisi tehnyt mieli mennä kirmaisemaan muutamat kierrokset radalla.

Starttien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Johannan, Lauran, Antin(kohan se nyt oli) ja koirien kanssa. Sinne se kamera olisi pitänyt mukaan ottaa, mutta kukas niin fiksu olisi ollut. Ei tämä kuvaaja ainakaan.

Tuntuu olevan lääkitys kohillaan

Otettiin tyttöjen kanssa kevään ekat jälkitreenit. Kovin pitkiä jälkiä ei voinut tehdä kun isoja alueita ei ollut sulana, mutta pientä päivitystä kuitenkin.

Jatsi oli liekeissä eikä selkä vaivannut pätkääkään (ei ole syytä vaivatakaan kahden lääkkeen tokkurassa) kun mennä jyristi tukka putkella.
Jana meni kuin rasvattu ja oikean jäljen nappasi esimerkillisesti. Ensimmäisellä kepillä piti taas jarrutella, että muistuisi kupletin juoni mieleen. On se kumma. Mutta eipä hätiä, loput kepit nousivat ilman mitään hämminkiä.
Ai miten oli iloinen koira! Doupattu, mutta iloinen.

Hipalla riitti intoa enemmän kuin taitoa, mutta senhän ymmärtää kun toinen on vielä niin pieni ja pitkä talvi välissä.
Namijälkeä se ajaa kohtalaisen hyvin, mutta kepeistä ei tajua tuon taivaallista. Siitäkään huolimatta, että yritin talven aikaan opettaa ilmaisua aina ruoka-aikoina. Ilmeisesti en vaan osaa tai Hippa on sitä mieltä, että ruokailu on vakava paikka eikä sitä sotketa työntekoon.

Epäilen, että keppiruutu pelastaa tilanteen. Sen verran on sulaa missä tahansa, kunhan vaan muuan laiska ohjaaja siirtää ahterinsa tarpeeksi tiuhaan metsän äärelle. Onneksi sitä on ympärillä.

Jatsi hierojalla ja röntgenissä

Johan alkoi Jatsin selkävaivat selkiintyä.
Käytin sen tiistaina Kapasen Helin hierottavana ja jumissahan se oli. Savolainen sanoisi, että etupiässä takapiästä mutta etupiästä kansa ja aeka pitkälti siitä ja väliltä.

Alun liikuttelussa Heli kiinnitti heti huomion eksoottiseen näköiseen peitsaukseen, jota Jatsi on harrastanut jo luvattoman kauan. Samoin sängylle hyppääminen on ollut viime aikoina vakavasti harkittava juttu, että pääseekö vai ei. Tämän ikäisellä koiralla aika huolestuttava piirre.

Eipä siinä mitä, matolle pötkölleen ja murjottavaksi.
Kyllä oli levoton ja äänekäs hierottava. Jatsi-parka yritti karkuun vaikka millä konstilla, mutta ei päässyt. Jatkuvasta murmatuksestakaan ei ollut hyötyä.

Tulimma siihen tulokseen, että kannattaa kuvata, koska ei sille oikein osannut mitään tehdä. Niin tasaisesti oli paikat juntturissa, ettei selkeästi kipeintä kohtaa löytynyt. Oli siitä se hyöty, että sievä ja puhdas ravi löytyi!

Kotiin palattuamme soitin Väisäselle ja kas kummaa, parin tunnin päästä oli peruutuspaikka. Sinne siis.
Ajattelin, että kyllä eto kuvauksen pystyy ilman rauhoitusta hoitamaan, mutta turha oli toivo. Kun nostettiin umpiunessa oleva koiranpötkelö pöydälle, vielä nappasi tassulla vastaan, että tuonne en muuten mene. Äly on poissa, mutta jalat pelaa.

Tuloksena oli sama juttu kuin Pamilla, mutta ei läheskään niin paha. Lanne-ristiluuliitoksessa pientä spondyloosimuutosta. Mahdollista välilevytyräymää tai sitten ei. Kahden viikon kipulääkekuurilla mennään.

Nyt paneudun hoitamaan murustani siinä määrin kuin pystyn, koska selkä on saatava rentoutumaan. Jos varaa riittää, vien Helille allasterapiaan, mutta muuten hieron itse.

Voihan vaalit!

Taas on se aika, jolloin välinpitämättömyys ja huono omatunto tanssivat saksanpolkkaa pääni sisällä. Olin ajatellut tapani mukaan jatkaa äänettömiä uniani, mutta kun takinkääntö siellä Arkadianmäellä on niin suosittu taukoliikunnan muoto, niin jospa minäkin pyöräytän yöpaitani nurin.

Tämän äkkikäännöksen aiheutti itse Salosen Aimo henkisesti suuressa persoonassaan eilen Heilin toimituksessa käydessäni.

Tuli puhetta äänestämisestä ja Ami oli hoitanut kansalaisvelvollisuutensa jo heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Minä tuskailin, kun en usko löytäväni semmoista ehdokasta, joka ei muuttaisi mieltään kesken kauden ja sitten harmittaa, että pitikin tuolle äänensä antaa.

Meikäläisen asenteella varustettuja ei todellakaan saa äänestämään tyyliin "Nyt perkele menet sinne uurnan ääreen tai itket ja menet!"
Ehei. Ami hoiti asian tyylillä ja diplomaattisesti:
"Jospa kattelet sieltä semmosen tyypin, joka on ensimmäistä kertaa pyrkimässä eduskuntaan. Sillon et kannata niita samoja naamoja ja on valta valittaa, jos asiat ei hoidu."

Blinggg! Silmäni aukesivat. Tähän ei enää voinut muuta sanoa, kuin että puhuitpa veliseni viisaita sanoja.

Tein Karjalaisen sivuilla olleen pätevänoloisen vaalikonetentin ja vastaukset olivat mielenkiintoisia. Häntäpäähän olivat pudonnneet ne ehdokkaat, joita en suurin surminkaan oli äänestänyt muutenkaan.

Palataan asiaan. Vielähän tässä on reilu viikko aikaa miettiä.

***

Edittiä sunnuntai-iltapäivänä.
Luin äsken päivän lehdestä, että Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys on valinnut edellä mainitun toimittaja Salosen vuoden journalistiksi. Se titteli meni oikealle henkilölle. Onnea Amille!

"Onpa se iso!"

Tänään sain yhdistettyä työn ja huvin. Sain toimeksiannon tehdä koirapuistoja koskeva juttu ja otin koirat mukaan, koska oli tiistai ja Josepan treeni-ilta. Puistokeikan ajaksi jätin koirat autoon, koska työnteosta ei olisi tullut mitään Jatsin puolustaessa minua kaikenkarvaisilta pedoilta.

Kentällä menin ensin Hipan kanssa Hilkan vetämään aloittelijoiden ryhmään. Eihän me siellä käyty kuin kääntymässä, mutta yksi pujottelu tehtiin ja muutamat jäävät liikkeet. Vähän liikaa häiriötä äkkinäiselle nuorelle neidolle. Harjoituksia jatketaan.

Jatsi oli oma itsensä eli tohkeissaan. Vähän häiritsi löllömäinen kenttä, mutta siihenkin voi istua kun palkkana on ihana lussupallo, joka ei todellakaan tipahda puolihuolimattomasta suorituksesta.

Hipan suurta kokoa ihmetteli yksi jos toinenkin. Hilkka kommentoi Hipan ääntä jonkin verran tutulta kuulostavaksi, enkä voi väittää vastaan. Onneksi se räksyttää harvoin ja harvenemaan päin on menossa kun ei meillä huutamalla saa mitään.

Olen muuten huomannut, että Hippasella on olematon vahtivietti. Totta kai se haukkuu ohikulkijat ja sisälle tulevat vieraat kun matkii Jatsia, mutta siihen se näköjään jääkin. Yksinään pihalla ollessaan se päästää kenet tahansa pihaan ilman inahdustakaan. Kaipa se luottaa siihen, että Jatsi huolehtii vahtimisesta.

Palatakseni koirapuistoon, siellä oli tosi paljon porukkaa. Rotujen kirjo ihan mieletön ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Voisin kokeilla Hipan kanssa puistoilua, jos se vähän rohkaistuisi ymmärtämään muunrotuisia eikä ottaisi mallia Jatsin räyhäämisestä. Eihän Jatsi paha ole, on vain vakuuttunut minun huonosta selviytymiskyvystä isossa laumassa.

Keväistä kuvasatoa

On se ilimoja pitäny... Varsinkin se kirkas pallukka taivaalla aiheuttaa kuvauskuumetta. Heitetään muidenkin iloksi nämä samat, jotka lärvärissä on jo nähty.

Kiinaanko meinasit?


Kaunis, kauniimpi, Jatsi!


Aurinko se pistää silmät sirrilleen ja tuuli korvat luimuun, vaikka mamma mitä muuta väittäisi. Nih.


Hippa sen sijaan ei vierasta poseerausta. Mutta sehän olikin näyttelypuudeli!


Kaikki irti niin kauan kun lunta riittää!


Että mitä? Puhu tähän kuulevaan korvaani.


Aika hyvät näköalat täällä saarella. Tuon yhden häiriötekijän kameroineen voisi nakata vaikka vastarannalle.