Hippasen verran höpinää

Blogissa on ollut hiljaista, mutta siihen on hyvä syy. Vapun jälkeen nitkautin selkäni niin pahaan kuntoon, etten ole pystynyt istumaan kuin hetken kerrallaan. Tekosyyhän sekin on kun tarkemmin ajattelee. Aina voi istua koneen äärellä sen minkä kykenee, naputtaa pätkän blogia ja julkaista tekstin vasta kun se on kokonainen. Huono puoli tässä on se, ettei tekniikka sovellu minun hipiälleni. Homma on saatava heti valmiiksi. Onneksi tänä aamuna vielä sängyssä ollessani venyttelin ja selkä napsahti. Sen jälkeen se oli heti parempi, koskee edelleen, mutta ei niin paljon ja kykenen istumaan. Ilmeisesti joku paikka oli pois paikaltaan. Selittely sikseen. Uusinta uutta Kalliolan kartanossa on kanala. Minähän menen aina uusimman muodin mukana - tirsk - ja höyrähdin tähän villitykseen. Tosin helppo oli höyrähtää kun meillähän oli kanoja vielä noin 12 vuotta sitten. Koppi oli valmiina, tarha piti rakentaa. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka toimivat tarhan pykääjinä minun ollessa käyttökelvoto...

Meillä oli mukava vappu. Vietettiin se omalla porukalla ilman turhia hössötyksiä. Poikien koululla oli keskiviikkona vappurieha, mihin sai pukeutua naamiaisasuun. Atte halusi olla Viikatemies, joten ukki pääsi tekemään viikatetta edellisenä iltana. Kylällä olivat kuulemma vähän tuijotelleet, kun Atte kulki viikate olalla ja melko karmaisevan näköisenä muutenkin. Aattona lupasin pojille, että grillataan ja se tehtiin vaikka oli aika kylmä. Samalla kulotettiin lehtikasoja pienemmiksi. Vapunpäivänä lähdettiin kaupunkiin katsomaan vanhojen autojen kulkuetta. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten kulkueen lähtöä odotellessa piti aikaa kuluttaa sopivalla tavalla. Onneksi lähellä oli leikkikenttiä. Kulkue lähti matkaan ja autot olivat suunnilleen vuosimallijärjestyksessä. Vanhimmat ovat huvittavan näköisiä kaikessa tyylikkyydessään. 1950-60 -luvun Jenkkiautot viehättävät silmääni jostain syystä erityisen paljon. Lienenköhän elänyt jossain edellisessä elämässä siellä? ...