Hippasen verran höpinää

Kenen mielestä lossilla ajelu on tylsää ja hitaudessaan rasittavaa? Varmasti sen, joka kyseistä liikennöintitapaa joutuu olosuhteiden takia käyttämään ainakin sen pari kertaa päivässä. Harvakseltaan käyttäville, saati lossineitsyys vielä tallella oleville se on hyvinkin elämyksellinen kokemus. Olen nyt muutamana lauantaina vienyt tavaraa Rääkkylään eli veden yli mennään. Muutama vuosi sitten leivänajossa seilasin Arvinsalmea joka päivä ja kuskit tulivat tutuiksi. Ovat tainneet ikävöidä minua kun tämänpäiväinen kuski lossiin ajaessani pataroi kannella ja tuli juttusille. "Ootko vaihtanut autoa? Vai onko teillä näitä miten monta?" "On niitä jokunen." "Mitäs alueita te ajatte?" "Njaah... Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Hammaslahti, Reijola, Tohmajärvi, Kitee, Kesälahti. Niin ja Lieksa." "Oho, eli puol Pohjois-Karjalaa! Oon tässä ihastellu näitä kun on tuota konttia vaikka miten, ei oo ihme että ne tekee näistä kesämökkejä."...

Tuulista tämä kuljetusala. Tuulen suunta ja voimakkuus muuttuvat silmänräpäyksessä, eikä auta kuin sopeutua. Noin kuukausi sitten Savon äärettömän viisas logistiikkapäällikkö viuhautteli suuria linjojaan niin leveällä siveltimellä ja paksulla maalilla, että pienet jäivät sutimaan paikoilleen. Käytännön tasolla tämä tarkoitti sitä, että minun leipälenkkini tempaistiin pois ja kuun vaihteessa yksi kuski jäi ilman kuskattavaa. Olin viimeisenä taloon tullut ja sääntöjen mukaan ensimmäisenä pois potkittava, mutta pomo ei halunnut minusta luopua. Säästökampanja oli kuitenkin armotta edessä. Niinpä kiersimme tätä sääntöä niin, että en ole enää alainen vaan alihankkija. Minullahan on toiminimi ollut jo vuosia, mutta sattuneesta syystä sillä saralla on viime aikoina vietetty hiljaiseloa. Onneksi ei ole iso homma elvyttää tilanne potkimaan eteen päin, joten nyt jatkan töitä firman piikkiin. Samalla voin viritellä uudestaan omia hommiani. Verottaja on nääs keksinyt säännön, ettei yrittäjäll...

Että pakkaspäivää vaan, kuten otsikosta voi päätellä. Tulihan se talvi lopulta ja ehkä piakkoin saadaan vielä luntakin. Onneksi tämä elämäni sulhanen on asiallisesti varustautunut. Uunista huolimatta meillä on ihan pirun kylmä. Tässä minun toimistossa on 14 astetta lämmintä, joten sukkelasti on naputettava ettei sormet kohmetu kesken juttujen. Vähän auttaa kun käy välillä ulkona haistelemassa -29 asteen lämpöjä. Aamulla piti käydä vessanpönttöön nojailemassa. En siksi että olisin kipeä vaan vesijohtoa sulatellakseni. Se menee seinän läpi kyökin puolelle ja siitä kohtaa se aina näillä pakkasilla jäätyy. Joko kökötän hiustenkuivaajan kanssa vessannurkassa tai sullon sen keittiön kaappiin hurisemaan. Tällä kertaa molempia ennen kuin tokeni. Eilen kävimme loppiaisen kunniaksi poikain kanssa Joensuussa testaamassa Pizzeria Roihu. Siitä paikasta olen kuullut vain pelkkiä kehuja ja nyt voin (ja nuoriso myös) ne allekirjoittaa itsekin. Kana-paholaisenhillo-vuohenjuustopizza oli äärettömä...

Viime viikolla soitti taas vaihteeksi varsinainen veijari. "Yritys- ja luottotietojärjestelmästä päivää! Meillä olisi tämmöinen palvelu tarjolla, että pikkusummalla saisit yrityksen luottotiedot julkisuuteen ja niitä saisi ilmaiseksi hakea jos haluaa tietoa yrityksestäsi. Että mitenkäs olis, pannaanko pakettiin?" "Niin että mitä häh?" Miekkonen selitti uudestaan aivokääpiölle "yrittäjälle", joka oli ällistynyt sulavasanaisesta vuodatuksesta. Tarkisti siinä samalla että nimet, osoitteet, Y-tunnukset, auton kilometrimäärät, kengännumerot ja muut henkiset tasapainot tai sen puutteet täsmäävät hänen tietojensa kanssa. "Niin mistäs sinä olitkaan?" "Yritys- ja luottotietojärjestelmästä. Sieltä voit selata minkä tahansa yrityksen tietoja ilmaiseksi." "En minä kyllä tarvitse tuommoista palvelua." "Niin mutta onhan se äärimmäisen tärkeää, että tiedot ovat saatavissa." "Niin mutta kun jos haluan tietää jostain jot...