Hippasen verran höpinää

"En enää koskaan ota toista koiraa." Totta kai otat. Jos olet juuria myöten koiraihminen, sinulla ei ole vaihtoehtoa. "Koiran elämä on lyhyt ja meidän joukossamme on tuskin ketään, joka ei kerran olisi murehtinut menettämäänsä ystävää. Kun on laskenut toverinsa viimeiseen lepoon puiston puun varjoon ajattelee varmana ettei koskaan enää ota toista koiraa: ei toinen koira voi korvata tuota milloinkaan, ei yksikään koira voi enää olla mitä tuo oli. Se on erehdys. Emme me rakasta vain jotain määrättyä yksityistä koiraa vaan koiraa yleensä. Ne ovat kaikki jokseenkin samanlaisia, ne ovat valmiit rakastamaan sinua ja ottamaan sinun rakkautesi omakseen. Kaikki ne edustavat Jumalan rakastettavinta ja moraalisessa mielessä täydellisintä luomusta. Jos sinä rakastit ystävääsi oikealla tavalla niin et saa rauhaa ennen kuin olet hankkinut uuden. Tästäkin sinun on erottava, sillä se jota jumalat rakastavat kuolee nuorena." Axel Munthe: The Story of San Michele  Kaverini Sar...

Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...

Juhannusaatto klo 20: Aurinkoista, pilvenhattaroita, tuuli hyvin kevyttä tai jopa olematonta, lämpötila aamusta lähtien 21 astetta. Juhannuspäivä: Muuten sama, mutta lämpötila kipusi hellelukemiin. Ei siinä Komperon museolla lippu juuri liehunut eikä voinut kuin ihmetellä, miten tähän aikaan vuodesta oli näin lämmin. Aattoaamu ei alkanut hyvin. Nuoriso nukkui vielä kymmenen aikoihin, joten päätin ottaa rennosti. Jörn Donner sanoi jo ajat sitten, että "lukeminen kannattaa aina" ja tätä neuvoa olen pyrkinyt toteuttamaan. Asemoin itseni sohvalle ja tällä kertaa kirjana oli Lee Childin Pakon edessä. Jännä ja kiehtova. Lienenkö jännittänyt väärällä tavalla kun jysäytti noidannuolen vasempaan lapaan. Aikani siinä kuulostelin ja ainoa asento, jossa tuntui pahalta oli siinä mukavimmassa paikassa sohvannurkassa. Ei auttanut kuin tarttua töihin. Täytin peräkärryä kaatopaikalle vietävällä romulla ja pesin saunan. Jossain vaiheessa kroppa sanoi, että nyt riittää, joten päätet...

Sain Kati-ystäväni kirjahyllystä lainaksi varsinaisen helmen. Mrs. Alec Tweedien kirjoittama englantilainen alkuteos Through Finland in carts ilmestyi vuonna 1897 ja suomennettuna nimellä Matkalla Suomessa 1896 ilmestyi vuonna 1989. Kirjoittaja reissasi siskonsa ja väliin hyvin sekalaisen sakin kanssa pitkin sen ajan Suomea hevoskärryillä, höyrylaivoilla ja junalla kirjaten samalla muistiin tarkasti kaikkea havainnoimaansa. 1800-luvun lopun Suomesta ja suomalaisista harvoin löytää näin riemastuttavalla tyylillä kirjoitettua dokumenttia. Reissu lähti liikkeelle luonnollisesti Helsingistä, jonne laiva englantilaiset toi ja siitä hetkestä he pääsivät ihmettelemään monella tavalla täysin käsittämätöntä kansaa. Lainaan tähän suoraan muutaman pätkän, koska parhaan kuvan kirjasta saa kun lukee kirjailijan itsensä tekstiä. Ensin ruoditaan suomalaisten ajankäyttö: "Niinpä me laivan komentosillalle kuulimme paljon outoa mongerrusta ja näimme senkin että tuo oudosti vaatetettu kans...