Hippasen verran höpinää

Perjantaina Hipan 9-vuotissynttäriaamu valkeni... no, kirjaimellisesti valkeni. Lunta tuli vallan reippaasti ja ensimmäistä kertaa meidänkin ruokinnalla oli lintuja enemmän kuin muutama hassu. Koko talvi meni siementen puolesta tosi vähällä kulutuksella, mutta nyt ressukoilla nälkä yllätti ja varsinkin kesälinnut olivat hätää kärsimässä. Eri juttu sitten, mitä heille osaa tarjota ja mitä huolivat. Koirat olivat kuvanottohetkellä ulkona, joten todisteena ovat vain rohkeimmat yksilöt.  Toma-veli tuli poikansa Hakin ja emäntänsä Jennan kanssa meille juhlistamaan päivää. Ärreet oli kinkerit kun herrasväki oli jo alkuillasta ihan nakit silmillä. Saimme suostuteltua heidät myös vähän perinteisempään synttäriposeeraukseen. Tomasta ei ikääntymistä huomaa millään tavalla. Hippa on vähän kuonosta harmaantunut ja selän vaiva tekee oman osan olemukseen. Välillä on kipeä, mutta enimmäkseen tosi liikkuvainen ja iloinen. Nomsan toisiin koiriin kohdistuvaa epäluuloa yritimme hälve...

Eilen aamulla tupsahti pähkinänakkeli vipeltämään ruokinnalle. Ei ole pitkä aika kun mietin, että mahtaako viimetalvinen vieras ilmaantua näkösälle ja kyllä ilmaantui. Tänä aamuna saapui toinen veikeä tapaus eli puukiipijä. Nehän tekevät nakkelin kanssa yhteistyötä sillä tavalla, että nakkeli jemmaa auringonkukansiemeniä puunkuoren rakoihin ja kiipijä käy ne sieltä pistelemässä parempiin nokkiin. Jos sapuskaa ei ole valmiina, kiipijä tulee hakemaan itse lintumökin alle varisseita siemeniä. Muuten se käyttää kaverin palveluja hyväkseen.

Meillä on pihalla vanha terijoensalava. Se oli siinä jo silloin kun 20 vuotta sitten tähän exän kanssa muutettiin eikä sitä ole pahemmin karsittu. Tulos oli se, että oksat laahasivat maata, ruohonleikkuu oli hankalaa (sikäli kun siinä varjossa ruohoa edes oli, vesiheinä ja nokkoset kasvoivat sitäkin tehokkaammin) ja lehtimäärä syksyisin oli jotain järkyttävää. Lainasin kesällä isältä pitkällä varrella varustetun oksasahan, mutta eihän sille puulle yksi ihminen mitään mahtanut, joten hälytin Metsätyö T. Koposen apuun. Siinä on firma, jota kannattaa mainostaa. Pojat hoitelivat homman tehokkaasti ja turvallisesti eli erittäin ammattitaidolla. Joona vielä puussa keikkuessaan kehui, että "harvassa puussa on näin hyvät kulukutiet" kun joskus viritin poikia ja itseäni varten välisillan tuohon puunhaarukkaan. Nyt lintujen ruokinta-ajan koitettua karsitusta puusta on vielä enemmän iloa kun näkeekin jotain. Nuo hassut tyngät pyysin jättämään, että voisi joskus tehdä majan tuo...

Positiivisuusintoilijat voivat jättää tämän postauksen lukematta. Tulee nimittäin valitusta aiheesta jos toisestakin. Vaikka pitäisi ajatella myönteisesti ja päästää päänsä sisään pelkkää päivänpaistetta, olen huomannut, että pieni urputus silloin tällöin tekee hyvää. Se joko saa asioita tapahtumaan tai sitten ei, mutta onpahan ainakin päästetty omia höyryjä ulos. Kävin kuluneella viikolla neuvolalääkärillä. Ei, en ole raskaana enkä aio hankkiutuakaan vaan päinvastoin sen asian varmistelun tiimoilta piipahdin. Lääkäri oli venäläistaustainen enkä meinannut ymmärtää hänen puhettaan. Jonkunlaista suomea hän siinä yritti solkottaa, mutta oli rasittavaa hokea mitä häh jatkuvasti kun asian punainen lanka katkeili vähän väliä. Eikä lääkäri myöskään tuntunut olevan kovin tehokkaasti kartalla minun sanomisistani. Kun sitten toisessa huoneessa tutun terveydenhoitajan kanssa juteltiin muista asioista, mainitsin hänelle turhautumisestani. Hän sanoi, etten suinkaan ole ainoa, joka siitä aihee...