Hippasen verran höpinää

Tänään on vuoden 2020 ensimmäinen adventtisunnuntai. Sillä ei tämän postauksen aiheeseen ole merkitystä, mutta toimikoon vallitsevasta ajasta jonkinlaisena muistutuksena. Kulunut viikonloppu on vierähtänyt nauttiessa kohtalaisen isosta muutoksesta ja helpottuneesta olotilasta.  Perjantaina nimittäin jaoimme viimeiset paketit Matkahuollolle. Sitä lystiä meidän firmalla on riittänyt neljä vuotta putkeen. Viimeiset pari vuotta on ollut noususuhdannetta ja koronasta huolimatta (tai ehkä sen takia) olemme tänä vuonna palkanneet peräti kolme uutta kuskia, koska pakettien määrä on kasvanut käsittämättömiin määriin. Monenlaisia muutoksia on tullut vuosien mittaan, mutta en mene yksityiskohtiin. Selvennyksen vuoksi mainittakoon, että Matkahuollon kautta on kulkenut heidän omien pakettien lisäksi Postnordit ja DHL:t. Kesällä alkoi kuulua huhuja, että viimeksi mainitut lähtisivät Matkahuollosta pois. Pakettien määrä tulee putoamaan murto-osaan entisestä. Mitäpäs siinä muuta kuin irtisanomiset käy

Nomsa on saanut tällä osastolla viime aikoinan niin paljon huomiota, että annetaan välillä Hipalle oma osansa.  Hippanen voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta vaihtelevasti. Tahtoo sanoa sitä, että selkävaiva säteilee hermoja pitkin eri paikkoihin. Kovin ikävää on kuunnella sitä kun se jyrsii kyynärtaipeitaan niin että rouske käy. Toista takatassuaan se nuolee välillä hyvin aktiivisesti eli kipeää tekee vissiin sielläkin. Trocoxil tehoaa hyvin, mutta sitä ei mahdollisten sivuvaikutusten takia voi syöttää ikuisia aikoja putkeen. Lisäapuna käytän kalevalaisen jäsenkorjauksen oppejani, ja siitä Hippa nauttii täysin siemauksin. Lavat, selkä ja kylkivälit menevät tukkoon ihan samalla tavalla kuin ihmisillä ja niiden aukominen helpottaa oloa. Huonona hetkenä vetää mielen maahan, koska nykyään Hippa näyttää kipunsa selkeästi jopa minulle.  Hyviä hetkiä on vielä toistaiseksi enemmän. Esimerkiksi lenkille lähtö on mahdotonta rallia. Video ei ole ihan tuore, mutta meno on samanlaista edelleen. T