Hippasen verran höpinää

Eivätkä nuo Gösta Sundqvistin riimittelyt meinaa pelkästään Hirvolanvaaran vaihtelevia jälkimaastoja. Hipan koulutuksessa ei tasaista tunneta, vaan vuoroin on tullut potkua mahaan ja vuoroin ylävitosta hurraahuutojen säestyksellä. Jos erehdyt iloitsemaan jostain onnistumisesta niin eikö seuraavana hetkenä ryykälletä turpeessa turvallaan otsalohko Karjalan mäntyä kolistellen. Mutta eipä ole tylsää! Tottiksessa ollaan edetty hyvin, kiitos Maikin johtaman ryhmän tuen.  Kaikki muu on mennyt niin sujuvasti eteen päin, että pitihän se viimeksi kokeilla että missä tulee stoppi. Se tuli pyssyn suusta. Hippa on keksinyt, että 6-millinen on kauhistus ja työskentelyn voi lopettaa jos hänen herkkiä rumpukalvojaan sillä kiusataan. Pärnällä ovat ampumahiihtäjät paukutelleet taulujaan, mutta se ääni ei aiheuta ylimääräistä stressiä. Seuraava operaatio on kokeilla, saako koiran tottumaan starttipistoolin paukkuihin vai teenkö siitä palveluskoiran sijaan sohvatyynyn. Aika näyttää. Mutta mets...

Laitetaanpa heti perään toinen näyttelypäivitys kun entinen on tuoreessa muistissa ja vaikka ei olisikaan, kätevästi pienellä rullauksella luettavissa. Tänään Outokummun ryhmiksessä Irina Poletaeva arvosteli Hipan tähän tyyliin: "Sufficient type. Could have stronger bones. Topskull sloping rearwards. Untypical expression. Quite narrow muzzle. Scissor bite. good neck, level back. Needs better croupe. Enough forechest. Front paws turned out. Unbalanced movement from both ends. Soft pasterns. Lovely temperament. Excellent coat, correct markings." Miimi käänsi arvostelua, mutta minähän unohdin heti kotiuduttua puolet sanoista kun ei tullut kirjoitettua ylös, joten käytin sanakirjaa apuna: "Riittävä tyyppi. Voisi olla vahvemmat luut. Päälaki laskee taaksepäin. Epätyypillinen ilme. Melko kapea kuono. Saksipurenta. Hyvä niska, tasainen selkä. Tarvitsee paremat lautaset. Tarpeeksi eturintaa. Ulospäin kääntyneet etutassut. Epätasapainoiset liikkeet molemmista päistä. Pehm...

Kirjava aussiejengi sai vahvistusta mustanpuhuvista rotikoista kun suunnattiin pitkästä aikaa metsätreeneihin. Miimin ja Reetan kanssa otettiin esineruutua ja Hirvolanvaaran kankaalla vierähti mukavasti parituntinen kun seitsemälle koiralle vuoronperään annettiin etsittäväksi kaikenkarvaista kamaa. Mummokoirilla tai muuten vaan eläkeläisillä ei ole enää suorituspaineita ja muut ovat melko aloittelijoita, joten tallattiin vain kymmenisen metriä leveä kaistale. Hipan ongelma on ollut se, että hakee yhden ja sitten päivittelee silmät pyöreinä kun palkkaa ei kuulu vaikka työ on tehty. Tai minun ongelmahan se on, kun en osaa kertoa sille että kaikki esineet on tuotava, olipa niitä miten monta tahansa. Niin nytkin. Ensimmäisen esineen toi vauhdilla, mutta toinen haettiin jälleen kerran kilpajuoksulla kun muuten ei arvon neiti edennyt mihinkään. Tätähän me ollaan harrastettu ja päätin, että joskus siitä mukana juoksusta on päästävä eroon. Onneksi on asiantuntijoita mukana. Hippa harki...

Se oli päivän sana se. Kuavi ihan savolaisittain ja sen oppi aussiekansa ympäri Suomen. Tämän vuoden aussieleiri oli siis 11. - 15.7. Kaavilla toimintakeskus Raukussa. Oli aika luksusta ajaa 40 minuuttia leiripaikkaan. Hassua, hyvä kun pääsi pois kotoa niin oli jo perillä. Kaikilla ei mennyt ihan niin nopsaan. Marru ja Jani nakkasivat Villen mummolaan matkalla leirille. Tässä ei olisi mitään ihmeellistä muuten, mutta kun tietää lähtöpisteen olevan Kangasala ja mummolan sijainti Sodankylässä niin vähemmästäkin ansaitsee hatunnoston. Miimi koko systeemin järkkäsi ja kiitos siitä hänelle. Paikalla olleiden lukumäärää ei tullut laskettua, mutta Miimin blogista kopsattuna väkeä oli 35 ihmistä ja 47 koiraa. Aika huikea saldo. Jatsin ja Hipan sukulaisia oli pitkälti toistakymmentä. Mirka, Tessu ja walesinspringeri Petteri olivat meidän kämppiksinä. Leiriä edelsi kahden päivän luonnetesti ja Hanne antoi vinkkiä aittaan majoittujille. Pöksät olivat kuumia kuin pätsit ja ilmankie...

Meidän jälkitreenit menee nykyään niin vaihtelevasti, ettei yhtään osaa odottaa, mitä tulevan pitää kun metsään mennään. Pari viikkoa sitten Jatsi hukkasi Susannan tallaaman jäljen niin tehokkaasti, ettei viimeiseen kahteen vuoteen ole moista tempausta tehnyt. Jos koira itsepintaisesti vie takaisin autolle niin minkäs teet. Pitäköön tunkkinsa ja maatkoon rauhassa kontissa. Samalla reissulla Hippa ei tajunnut kepeistä tuon taivaallista ja oli vakaasti päättänyt jättää ne täydellisen huomioimatta. Vaikka kuinka nakkelin keppiä, että se edes saalisvietin voimalla lähtisi hakemaan sen minulle, otus vaan katseli männynlatvoja ja laski käpyjä. Kyllä se kotona osasi edellisenä päivänä. Viime torstaina meni huomattavasti paremmin. Tallasin itse Jatsille noin vajaan kilometrin pituisen jäljen ja sen vanhetessa tehtiin Hipan kanssa pieni kahden kepin jälki. Sen olen jo oppinut, että ei namuja ja keppejä samalle jäljelle. Hippa lähti vauhdilla jäljelle ja ilmaisi kepin, mutta ei pitäisi heti ampa...

On se kumma kun noitten journalististen kiireitten takia ei jaksa, kehtaa ja kerkiä näitä harrastuskirjoitteluja hoitaa. Siitähän on jo niin pitkä aika kuin... Maanantainakos se Mari kävi meillä Lilyn kanssa? No ihan sama. Tehtiin pentujäljet nuorisolle ja esineruutu seniorille. Jäljen olisin ajanut Jatsillakin, mutta lunta tuprutti siihen malliin, ettei huvittanut mahdollista turhaa työtä tehdä. Hipalle tehtiin pieni jälki ilman nameja ja keppi jäljen päähän. Sen verran se on ihmeissään, että Mari jäi jäljen päähän katsomaan ja naksuttamaan, jos Hippis tekee yleensä mitään kepin havaitsemiseksi. Tekihän se. Toisella kertaa jopa nosti kepin suuhunsa ja siitä sai mahtavat pallopelit palkaksi. Jos tämä äkkinäinen jättäisi nuo pro-systeemit ja opettaisi sittenkin ilmaisun ihan perinteiseen tyyliin ilman maahanmenohipistelyjä. Hippa nimittäin pitää keppiä nätisti ja hiljaa, toisin kuin tulitikkutehtaantyttö Jatsi, joka rouhii kepit lähes tunnistamattomiksi. Jatsille tehtiin reilun kokoinen...

Jatsi nimittäin, jäljellä nääs. Eilen oli äärimmäisen onnistuneet treenit. Osasin tallata tarpeeksi pitkän jäljen ja kepeillä välimatkat vaihteli sopivasti. Tarvitseeko edes mainita, että kaikki nousivat? Janaa pitää treenata, koska taas lähti kaartamaan vissiin tuulen suunnan mukaan. Otti sentään oikean suunnan, kun pääsi jäljelle ja siitä olen iloinen. Ensin meinasin, että en ota esineruutua ollenkaan, ettei riehu taas jalkaansa kipeämmäksi. Muutin mieleni, kun muut koirat kävivät ensin ruudussa ja Jatsi sai kerätä painetta kattilaan katsellessaan toisten etsintää. Hyvin meni. Vain kerran jäi ällistelemään ja kyselemään neuvoa, joten silloin suoritus oli hyvä. Ryhmäläiset ovat aloittelijoita, mutta innokkaita oppimaan. Kyselevät välillä aika vaikeita, mutta toivottavasti osaan vastailla järkevästi. Jos en, kysyn viisaammilta.

No niin, palataanpa nyt niihin porukkatreeneihin. Torstaina leiriydyttiin Lukkorannantien varteen ja paikalle tuli vain Marjo ja Moona sekä Susanna ja boksut. Aikaa saatiin kyllä kulumaan ihan mukavasti näinkin pienellä jengillä. Jatsille testasin uutta janaharjoitusta. Laitoin janamerkin kohdalle sammaleeseen pallon, jonka se sai jos meni suoraan janalla. Ja menihän se. Taidan käyttää samaa palkkaa kun lähtee jäljellä oikeaan suuntaan. Auli oli viime kesänä tehnyt tätä Hyrrälle ja hyvin toimi. Täytyy vaan pallo tms. piilottaa turpeen sekaan, ettei ota siitä hajua ja suunnista sen mukaan. Tein myös oikean, mutta lyhyehkön jäljen ja siinä ei ollut moitteen sijaa. Jana meni suoraan, vaikkakin pieni jäljenylitys tapahtui. Lähti oikeaan suuntaan ja nosti kepit esimerkillisesti. Harhajälkiä oli jonkin verran ja ne tarkisti hyvin. Teräviä kulmia taisi olla kaksi ja niissä Jatsi teki kunnon kaarrokset, mutta tehokkaasti etsi oikean jäljen. Voi sitä pikkuista työmyyrää, olen oikein tyytyväinen...

Aamupäivällä kävin tallaamassa Jatsille jäljen ja tein samalla pienen esineruututreenin. Pienen siksi, että ruutu oli pieni. Tarkoituksena oli saada vauhtia toimintaan ja tällä kertaa sitä olikin. Esineet nousivat nopeasti ja iloisesti. Jäljenteossa oli tuoreessa muistissa meidän viimekesäinen takajälkiharrastus. Laitoin kaksi janamerkkiä ihan varmuuden vuoksi, kun ei voi olla varma, mitä pitkän talven jälkeen mielessä liikkuu. Jälki vanheni kolmisen tuntia. Jatsi lähti janalle tosi hienosti, suoraan ja nopeaan. Jälki lähti vasemmalle ja sinne lähti koirakin, mutta yhtäkkiä kääntyi parin metrin päässä metsään päin. Päästin liinan irti ja jäin katsomaan, että mitä se oikein puuhasi. Teki kaarroksen myötäpäivään ja osui - kuinkas muuten - takajäljelle ja lähti sitä seuraamaan. Menin perässä ja kun oltiin lähellä tietä, sanoin että kiitos riittää ja lähdettiin kotiin. Ronks, ronks, ronks, kuului takakontista Jatsin rattaiden ratina. Saattoi se miettiä tovin jos toisenkin, että mikäs tässä...

Iltapäivällä sain häädettyä itseni ulos, vaikka ei olisi huvittanut. Jatsin syyttävää sormea ei enää muulla tavalla päässyt karkuun, joten kävin kallion taakse metsään tallaamassa ruudun. Etuala oli sula, mutta takana vielä aika paljon lunta ja kaiken lisäksi se on suomaata, joten kosteutta riitti. Eipä mitään, jätin esineet enempi etualalle. Esinekassikin on talviteloilla jossain tuntemattomassa paikassa, mutta löysin muutaman kapineen. Lippis, sukka ja vetokoukun suojus pääsivät näyttelemään pääosia. Lippis oli helppo, se tuli nopsaan. Seuraavia piti jo hakemalla hakea. Tai sanotaanko, että kierrellä ja kieroilla. Nimittäin koukun tulpan ympärillä tyyliin "on tuossa tuommonen mutta se on ällö, eihän tartte tuoda?" Kyllä tartti, ei auttanut itku markkinoilla. Menin lähemmäs paikkaa, johon arvioin jättäneeni tulpan ja sitten arvon hienohelma sen toi ja vieläpä ihan hyvillä mielin. Sukka tuli vaivattomasti, kun ensin osui nenän kohdalle. Tästä jatketaan. Maasto on aika raskas,...

Lyhyt valoisa hetki kannattaa käyttää hyödyksi. Otin pienen tottishetken pihalla, pääpaino seuraamisessa. Patukka kainalossa -menetelmä toimii edelleen loistavasti. Olen päässyt etenemään pikkuhiljaa jo juoksuvauhtiin. Tämän jälkeen mentiin naapurin pellolle palloa heittämään, kuten on jo muutaman kerran tehty. Naapuri on pari vuotta kasvattanut pakettipelloillaan ruokohelpiä, joka on jonkun sortin energiakasvi. Sen pitää kasvaa monta vuotta, ennen kuin kuiva-ainetta on kertynyt tarpeeksi korjuuta varten. Nyt pellossa on ilmavia ja melko korkeita mättäitä kun heinä on vaan jätetty lumen alle kaatumaan. Heitin narupalloa ja Jatsi säntäsi perään. Helppo homma löytää pallo. Vaikeutin tehtävää niin, että ensin heitin ja vasta sitten annoin luvan lähteä etsimään. Joskus pallo upposi mättääseen, mutta liian helppoa oli edelleen. Seuraavaksi heiton jälkeen otin pienen seuraamispätkän, että laskeutumispaikka hävisi näkömuistista ja sitten oli etsinnässä tehoa. Häntä viuhtoi niin ettei sitä näh...

Pojat menivät viikonlopuksi isän luokse ja Turre tuli meille hoitoon. Jalkamäärä siis pysyi samana. Elina perheineen nakkasi Turren lauantaiaamuna meille Helsinkiin matkatessaan. Siitähän se riemu repesi ja Jatsi luuli pääsevänsä näyttämään, kuka on oikea rouva talossa. Minä oikaisin moiset luulot muutamaan kertaan. Muunmuassa ruokasäkin äärellä ja lelukorin luona kuului murmuttamista, jos Jatsi olisi saanut päättää. Lenkillä olivat taas ylimmät ystävät ja kiihkeimmät rakastavaiset. On se vaan ovela otus vahtaamaan syömistä. Aina kun tein itselleni evästä, Turre seurasi kuin hai laivaa ja katsoi tarkkaan. Yritti esittää nälkään kuolevaa, surkeaa pikkukoiraa. Onneksi on tiedossa, että nälässä ei pidetä ja surkeus ja pienuuskin siitä on aika kaukana. Mari tuli iltapäivällä käymään ja flunssaisena kun vielä oli, käytiin vain pieni lenkki. Wallu oli kingi ja Turre hyväksyi sen, joten sopusointu säilyi. Lenkin jälkeen lämmitin saunan ja sovittiin että tulen sitten katsomaan elokuvaa Marin l...

Rehellisesti sanottuna aika älyttömän monta! Ilma oli kuin morsian ja samaa mieltä oli ne noin 2500 Siprissä seikkaillutta sienestäjää. Osallistujia oli sen verran vähän, että kaikki jälkikoirat pääsivät maastoon ja sinne mentiin heti ensimmäiseksi. Jäljen ja tottiksen arvosteli Kauko Ruokolainen ja esineruudun vahtasi Eeva Äijälä. Janalla Jatsi veti vähän sivuun ja otti takajäljen. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, mutta sitten käveltiin ja käveltiin kuin duracell-puput konsanaan. Koira pysyi jäljellä kuin nakutettuna, mutta keppejä ei noussut. Seuraava keppi jäi viimeiseksi. En tiedä monesko se oli, mutta sen jälkeen Jatsi sekosi jäljessä. Pyörittiin eestaas ja aika alkoi loppua. Keppien hakija oli tullut paikalle ja kun Jatsi alkoi vetää poispäin, vihelsin pelin poikki. Se siitä. Pistin Jatsin autoon odottamaan ja tein kahden kepin harjoitusjäljen. Ihan vaan oman ja koiran mielenrauhan saavuttamiseksi ja että pääsin palkkaamaan pienen pehmoilijan. Reppana oli jo ihan hädissään kun mamm...

Pärnällä oli luonnetesti viikonloppuna ja käytiin Marin kanssa molempina päivinä vähän ihmettelemässä. Lauantaina tehtiin ruutu samaa ryteikköön, missä yökisojen aikaa esineitten löytäminen tuotti ongelmia. Tallattiin kapea, mutta syvä ruutu ja takarajalle kaikki kolme esinettä. Nyt oli jo tekemisen makua Jatsin hommassa! Se on vaan niin pirullinen paikka kun on jyrkkä rinne eikä siinä ikinä tunnu tuulevan yhtään. Monesti juoksi ihan esineen vierestä ja vasta kun osui ihan kohdalle, bongasi sen siitä. Hyvä kunto pitää olla kun joutuu tosissaan juoksemaan. Vaan päästiin bilettämään kolmannen esineen jälkeen ja vieläpä ihan säällisessä ajassa. Sunnuntaina satoi vettä kuin saavista ja jätettiin kaikki ylimääräiset treenit pois kokonaan. Mari tuli aamulla käymään Wallun ja Moonan kanssa meillä. Jätti koirat ulos, mutta ei kestänyt kauan kun kuningatar avasi oven ja tuli Wallu varjona perässä tekemään tupatarkastusta. Mikäs siinä, mahtuuhan meille. Myöhemmin kun Mari oli lähdössä ja päästi ...

Sain eilen ulkopuolista konsultaatioapua esine-etsintään - keneltäpä muulta kuin Miimiltä, joka on Unelman kanssa kokenut kaikki kuviteltavissa olevat ruutuongelmat ja vähän enemmänkin. Jatsi on aivan täysin Unelman kaltainen kaikessa mitä se osaa ja varsinkin mitä ei osaa. Tulimme jo vuosia sitten siihen tulokseen, että tämän täytyy olla geeneissä. Tuollainen samankaltaisuus ei voi olla sattumaa eikä varsinkaan huonon koulutuksen tulosta. Huih, pois se meistä! Menimme Hirvolanvaaralle selkeään männikköön. Nakattiin koko koiralauma eli Jatsi, Pami, Unelma ja Unnu puihin katsomaan tallausta. Voi taivahan takoja sitä meteliä! Ensin ne haukkuivat kaikki yhteen ääneen, ettei omia ajatuksiaan kuullut ja kun etenimme tarpeeksi kauas, alkoi ulvominen. Voin vain kuvitella lähiseudun asukkaiden aatoksia. Esineet takakulmiin ja yksi keskelle. Jatsi otti oppia muiden työskentelystä ja pääsi viimeisenä hommiin. Se oli odotellessaan virittänyt itsensä semmoiseen paloon, ettei meinannut nahoissaan k...

Miten voi mennä nuotit ristronkkeliin ennen niin selvässä asiassa? Atte pääsi kaverinsa luokse leikkimään ja minähän käytin heti vapaat tunnit hyväksi. Lähdettiin Jatsin kanssa metsään marjoja katselemaan ja samalla tein jana- ja esineruutuharjoitukset. Ensimmäinen jana meni hyvin ja suoraan, mutta viime aikojen tyyliin otti takajäljen. Kun liina suoristui eikä koira yrittänytkään käntyä oikeaan suuntaan, ärjäisin rumasti. Silloin heräsi joku järjenhäivä ja aivosolu. Narupallo oli parinkymmenen metrin päässä palkkana ja olipa lystiä. Toinen jana meni kohtuullisen hyvin ja nyt passasi kääntyä jäljellä oikeaan suuntaan. Siellä oli patukka palkkana ja kylläpä riitti ihmettelemistä moisessa systeemissä, kun en ole ennen tälviisiin tehnyt. Mutta se ruutu! Tallasin ison ruudun hakkuaukolle, jossa oli vähän taimikkoa ja sekin hyvin matalaa. Tuuli kävi reilusti vastaan eli melko otolliset olosuhteet. Vein esineet takakulmiin ja yhden keskelle, mutta sekin melko taakse, kun on tätä irtoamisonge...

Se opetti lähinnä minua, miten EI saa jälkeä tallata. Ei saa pitää kiirettä eikä tehdä liian mutkikasta. En lähtenyt porukkatreeneihin, koska siellä aina viivähtää ja koululaisen nukkuma-aika ajaa nyt edelle asioitten tärkeysjärjestyksessä. Kävin tekemässä Jatsille lähimetsään lyhyen ja mutkikkaan jäljen. Mokasin totaalisesti, koska jäljestä tuli liian mutkikas ja Jatsi sekosi ihan totaalisesti. Se oikoi, koska kepit joutuivat liian lähelle toisiaan. Kyllä hävettää, mutta se vahinko korjataan tänä iltana. Jätettyäni jäljen vanhenemaan, tein pienen esineruudun. Jätin esineet takakulmiin ja keskelle melko taakse. Tarkoituksena oli vain innon nostaminen ja tehokas eteneminen. Intoa oli ja esineet löytyivät hyvin, joten se ainakin meni hyvin. Tarttee vaan tehdä isompaa ruutua ja nakella kamat takarajoille niin eiköhän se siitä.

En minä, vaan ne muut. Kiitos liikkeellä olleille marjastajille ja sienestäjille. Teidän avullanne koiran todellinen taistelutahto mitattiin torstai-iltana. Etsimme viikottaiseen jälkitreeniin vaihteeksi uuden paikan Selkien päättymättömistä korpikunnaista. Auli oli jälleen porukassa mukana ja käytin hyväkseni hänen kokemustaan. Sai tallata samanlaisen jäljen kuin viikko sitten. Puolisen kilsaa, paljon kulmia ja kepit oli merkattu kahta lukunottamatta kun krepit loppuivat kesken. Jana oli noin 50 m pitkä ja sen sössin tehokkaasti ihan itse. Ohjasin koiraa ihan vikasuuntaan, kun näin keppikrepin, jota luulin janamerkiksi. Auli lähti mukaan ja patisti minua oikeaan suuntaan. Erinäisten sähläysten jälkeen jälki löytyi ja koira eteni oikeaan suuntaan. En tiedä mitä tapahtui, mutta Jatsi käveli kahden ensimmäisen kepin yli ilman aikomustakaan ilmaista niitä. Ihan kuin ei olisi saanut pienintäkään hajua kepeistä! Jarrutin liinasta ja käskin sen etsimään kepit, että pääsin palkkaamaan. Loput ...

Lajina siis jälki3. Osallistujia oli 25, joista 15 pääsi tottiksen perusteella maastoon. Tottikset vedettiin kahdella kentällä ja meidän tuomariksi osui Raimo Karppinen. Klo 20 päästiin tositoimiin ja Jatsi suoriutui erinomaisesti. Paikkamakuu oli ensimmäisenä, eikä muuta huomauttamista kuin tuplakäsky maahan. Mitähän tuollekin ilmiölle tekisi kun kokeessa herpaantuu keskittymiskyky ja samalla kuulo pettää? Seuraamiskaaviossa sekoilin itse kun yritin pitkältä suoralta suoraan henkilöryhmään ja tuomari ärjäisi minut takaisin ruotuun. Vähän nauratti. Edisti alun, mutta rauhoittui edetessä. Kaikissa seuraamisissa se edisti, mutta minkä teet kun oli niin lystiä olla mamman kanssa kentällä. Istuminen ja seisominen olivat hyviä, mutta maahanmeno hiukka hidas. Luoksetuloissa vauhti jälleen hiipui lopussa. Noudoissa ja eteenmenossa ei ollut moittimista. Jatsi teki upeaa työtä, innolla ja iloisesti. Saimme hyvän mielen, ihailevia katseita ja 93,5 pistettä. Tervemenoa esineruutuun. Odottelua ja...

Viime viikolla ei lähdetty kimppatreeneihin, vaan tein Nauvunkankaalle jäljen. Pituutta oli jotain 500 ja 1000 metrin välillä, jana noin 20 metriä, yksi tienylitys ja viisi kulmaa, joista yksi terävä. Yleisesti ottaen meni hyvin, mutta vain viisi keppiä nousi. Puuttuva keppi oli terävän kulman ja tienylityksen välissä ja ymmärrän hyvin, miksi se sinne jäi. Jatsi hämmästyi terävästä kulmasta sen verran, että joutui vähän tarkistelemaan, onko jäljen tekijä ollut ihan vakavissaan. Tästä toivuttuaan kuuli poikien ääniet autolta ja se vei vähän keskittymiskykyä lisää. Viimeinen niitti oli tienylityksessä justiinsa samaan aikaan kohdattu jalankulkija. Jatsihan huomasi sen tyypin jo ajat sitten, kun minä vain tarkkailin koiraa, että eipä ala keppiä ilmaista. Viimeisessä kulmassa pyöri hyvän aikaa ja luulin sen jo eksyneen väärälle jäljelle, mutta sieltä se oikea löytyi. Nyt on liinassa 11 metriä pituutta, joten en enää syyllisty jäljen sotkentaan. Eilen lähdettiin taas vaihteeksi Moonan vetäm...