Erittäin hyvästä viimeisen totuuden ääreen.
Laitetaanpa heti perään toinen näyttelypäivitys kun entinen on tuoreessa muistissa ja vaikka ei olisikaan, kätevästi pienellä rullauksella luettavissa.
Tänään Outokummun ryhmiksessä Irina Poletaeva arvosteli Hipan tähän tyyliin:
"Sufficient type. Could have stronger bones. Topskull sloping rearwards. Untypical expression. Quite narrow muzzle. Scissor bite. good neck, level back. Needs better croupe. Enough forechest. Front paws turned out. Unbalanced movement from both ends. Soft pasterns. Lovely temperament. Excellent coat, correct markings."
Miimi käänsi arvostelua, mutta minähän unohdin heti kotiuduttua puolet sanoista kun ei tullut kirjoitettua ylös, joten käytin sanakirjaa apuna:
"Riittävä tyyppi. Voisi olla vahvemmat luut. Päälaki laskee taaksepäin. Epätyypillinen ilme. Melko kapea kuono. Saksipurenta. Hyvä niska, tasainen selkä. Tarvitsee paremat lautaset. Tarpeeksi eturintaa. Ulospäin kääntyneet etutassut. Epätasapainoiset liikkeet molemmista päistä. Pehmeät vuohiset. Ihana temperamentti. Erinomainen turkki, moitteettomat merkit."
Tuloksena T, kiitos ja näkemiin.
En ole mikään aktiivinen kehäkettu, mutta enpä ole kenenkään lapusta päässyt lukemaan yhtä negatiivista arvostelua. Tuomari ei nähnyt Hipassa juurikaan muuta hyvää kuin turkin ja merkkien värin, jotka molemmat ovat käyttökoiralla aivan toisarvoisia seikkoja. Sen sijaan ahtaat kintereet jäivät huomaamatta, mikä taas on täysin tiedossa oleva seikka.
No, sain sielulleni rauhan eikä nyt tarvitse kehään tunkea taas pieneen hetkeen. Tässä reissussa oli paljonkin hyvää; se oli meiltä vartin ajomatkan päässä, kehä alkoi aamuyhdeksältä ja aussieita oli vain 15 ja niistäkin muutama poissa eli homma oli ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa. Sivumennen mainittakoon, että Unelma-mummo oli ROP VET, odotetusti sanoisinko. Ihana Unelmainen.
Kotiin päästyä ampaisin lenkille ja otin krepit sekä pari esinettä mukaan. Jotain järkevää tässä on moisen käsittämättömyyden päälle tehtävä ja koska Hippa on kaikin puolin kaunis ja ennen kaikkea käyttökelpoinen, se ansaitsi tulla palkituksi esineruututreenillä.
Tein pienehkön ruudun ja annoin Jatsin näyttää mallia. Ei huomautettavaa.
Hipallahan homma jäi viime syksynä sille mallille, että toista esinettä ei voinut tuoda. Mitä suotta, hänen mielestään yksi riitti ja that's it.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha viisaus ja sitähän viisas koira noudattaa. Tässä tapauksessa Hippa oli miettinyt asian talven aikana niin valmiiksi, että nyt ei tarvinnut kuin hoitaa homma kotiin. Eikä ollut mitään ongelmia lähteä hakemaan se toinenkin esine.
Mahtavat bileet perään ja kaikilla oli hyvä mieli. Seuraavaksi aletaan suurentaa ruutua ja otetaan se kolmaskin esine karkeloihin mukaan.
Tänään Outokummun ryhmiksessä Irina Poletaeva arvosteli Hipan tähän tyyliin:
"Sufficient type. Could have stronger bones. Topskull sloping rearwards. Untypical expression. Quite narrow muzzle. Scissor bite. good neck, level back. Needs better croupe. Enough forechest. Front paws turned out. Unbalanced movement from both ends. Soft pasterns. Lovely temperament. Excellent coat, correct markings."
Miimi käänsi arvostelua, mutta minähän unohdin heti kotiuduttua puolet sanoista kun ei tullut kirjoitettua ylös, joten käytin sanakirjaa apuna:
"Riittävä tyyppi. Voisi olla vahvemmat luut. Päälaki laskee taaksepäin. Epätyypillinen ilme. Melko kapea kuono. Saksipurenta. Hyvä niska, tasainen selkä. Tarvitsee paremat lautaset. Tarpeeksi eturintaa. Ulospäin kääntyneet etutassut. Epätasapainoiset liikkeet molemmista päistä. Pehmeät vuohiset. Ihana temperamentti. Erinomainen turkki, moitteettomat merkit."
Tuloksena T, kiitos ja näkemiin.
En ole mikään aktiivinen kehäkettu, mutta enpä ole kenenkään lapusta päässyt lukemaan yhtä negatiivista arvostelua. Tuomari ei nähnyt Hipassa juurikaan muuta hyvää kuin turkin ja merkkien värin, jotka molemmat ovat käyttökoiralla aivan toisarvoisia seikkoja. Sen sijaan ahtaat kintereet jäivät huomaamatta, mikä taas on täysin tiedossa oleva seikka.
No, sain sielulleni rauhan eikä nyt tarvitse kehään tunkea taas pieneen hetkeen. Tässä reissussa oli paljonkin hyvää; se oli meiltä vartin ajomatkan päässä, kehä alkoi aamuyhdeksältä ja aussieita oli vain 15 ja niistäkin muutama poissa eli homma oli ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa. Sivumennen mainittakoon, että Unelma-mummo oli ROP VET, odotetusti sanoisinko. Ihana Unelmainen.
Kotiin päästyä ampaisin lenkille ja otin krepit sekä pari esinettä mukaan. Jotain järkevää tässä on moisen käsittämättömyyden päälle tehtävä ja koska Hippa on kaikin puolin kaunis ja ennen kaikkea käyttökelpoinen, se ansaitsi tulla palkituksi esineruututreenillä.
Tein pienehkön ruudun ja annoin Jatsin näyttää mallia. Ei huomautettavaa.
Hipallahan homma jäi viime syksynä sille mallille, että toista esinettä ei voinut tuoda. Mitä suotta, hänen mielestään yksi riitti ja that's it.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha viisaus ja sitähän viisas koira noudattaa. Tässä tapauksessa Hippa oli miettinyt asian talven aikana niin valmiiksi, että nyt ei tarvinnut kuin hoitaa homma kotiin. Eikä ollut mitään ongelmia lähteä hakemaan se toinenkin esine.
Mahtavat bileet perään ja kaikilla oli hyvä mieli. Seuraavaksi aletaan suurentaa ruutua ja otetaan se kolmaskin esine karkeloihin mukaan.
Kommentit