Hippasen verran höpinää

Tänään on vuoden 2020 ensimmäinen adventtisunnuntai. Sillä ei tämän postauksen aiheeseen ole merkitystä, mutta toimikoon vallitsevasta ajasta jonkinlaisena muistutuksena. Kulunut viikonloppu on vierähtänyt nauttiessa kohtalaisen isosta muutoksesta ja helpottuneesta olotilasta.  Perjantaina nimittäin jaoimme viimeiset paketit Matkahuollolle. Sitä lystiä meidän firmalla on riittänyt neljä vuotta putkeen. Viimeiset pari vuotta on ollut noususuhdannetta ja koronasta huolimatta (tai ehkä sen takia) olemme tänä vuonna palkanneet peräti kolme uutta kuskia, koska pakettien määrä on kasvanut käsittämättömiin määriin. Monenlaisia muutoksia on tullut vuosien mittaan, mutta en mene yksityiskohtiin. Selvennyksen vuoksi mainittakoon, että Matkahuollon kautta on kulkenut heidän omien pakettien lisäksi Postnordit ja DHL:t. Kesällä alkoi kuulua huhuja, että viimeksi mainitut lähtisivät Matkahuollosta pois. Pakettien määrä tulee putoamaan murto-osaan entisestä. Mitäpäs siinä muuta kuin irtisanomiset...

Edellisessä postauksessa mainittu kurssi on käyty loppuun ja päättäjäiskakunpala syöty (allekirjoittaneen kohdalla tietenkin pöytäliinan kautta kierrätettynä). Nyt on korttia, passia ja todistusta vino pino. Että osasi eto kouluttautuminen viedä inehmosta puhdin pois! Palasin kotiin pari asiaa kaupungilla hoidettuani ja rojahdin sohvalle. Kroppa ihan tärisi kun toivuin mokomasta koettelemuksesta siinä maatessani. Olisi pitänyt vielä soittaa pari puhelua, mutta - pakko tunnustaa huonoutensa - oli niin rautatangolla polvitaipeisiin lyöty olo, etten saanut piiskattua itseäni siihen. Sillä hetkellä jos vieressä joku olisi sanonut, että otahan nyt itseäsi niskasta kiinni ja ala vaan toimia, niin ydinräjähdys olisi ollut siinä. Olen näinä kolmena viikkona viettänyt sosiaalisempaa elämää kuin kahtena viime vuotena yhteensä. Asia olisi eri, jos porukassa olisi ollut joku energiaa vievä änkyrä, mutta kaikki olivat tosi mukavia, joten siitä ei ollut kiinni. Pakko uskoa, ettei näin tiiviissä...

Aina pitää haaveilla ja haaveiden toteuttamiseksikin kannattaa tehdä jotain. Kävin tekemässä sitä jotain marraskuun alussa Kannuksen maaseutuopistossa, jossa oli homekoiraohjaajakoulutuksen valintakokeet. Omalla kohdalla haaveena oli sama kuin 50 muullakin hakeneella eli hankkia harrastuksesta työ. Miksei voi ansaita rahaa koiran nenällä kun se sitä käyttää joka tapauksessa muutenkin. Idea on vain ohjata käyttö oikeaan osoitteeseen. Otin reissulle molemmat koirat mukaan. Suunnitelmana oli tehdä pieni rengasmatka yöpymisen kautta, ettei tarvitse sitä järjetöntä matkaa ajaa samana päivänä edestakaisin. Tiistaiaamuna 4.11. hyvin varhain lähdettiin reissuun.Onneksi minulla on tapana ottaa sopiva eksymislisä aikatauluun, koska itseni tuntien ei eksymiseltä voi välttyä eikä tälläkäään kertaa tarvinnut ajella suoraan kohteeseen. Saavuimme perille juuri sopivasti, että ehdin kävelyttää koirat ennen kuin ampaisin Hipan kanssa käytännön toimiin. Piritta Pärssinen koululta ja paikallinen ho...