Hippasen verran höpinää

Ärsyttää toistaa itseään, mutta teen sen silti. En siksi, että rakastaisin omia tekstejäni ylenmäärin ja haluaisin nostaa itseni jalustalle, vaan siksi, että facebook-maailma on hetken lapsi ja kaikki tarinat katoavat informaatiotulvan alle alta aikayksikön . Sen sijaan blogeista ja keskustelupalstoista mielenkiintoiset keskustelut saa kaivettua esiin kätevästi jos on tarvis joskus muistiaan virkistää. Kaikenlaisia haasteita siellä kulkee jatkuvasti, mutta Sari tarjoili eteeni varsinaisen helmen. Piti kirjoittaa päivän puuhista viikon ajan kulloisenkin päivän alkukirjaimella toteutettuna. Kun muutenkin jatkuvasti sanoja päässäni pyörittelen, otin riemusta kiljuen haasteen vastaan. Alku meni lämmitellessä, mutta siitä ne hyvin alkoivat irrota. Aika paljon myös senhetkinen fiilis vaikutti siihen, miten pitkät tarinat sai sepitettyä. Kiva oli myös muiden kirjainpäivityksiä lukea ja huomata, miten sanoja riittää ja jokainen sai omista hommistaan aikaan omanlaisensa päivityksen. Maan...

Muistan heinäkuun 22. päivän vuonna 1990 kirkkaana kuin pläkki. Äiti oli silloin vielä sairaalassa töissä ja sitä ominaisuutta käytettiin hyväksi. Menimme sairaalan kymmenenteen kerrokseen jollekin parvekkeelle aamun pikkutunneilla odottamaan kuun siirtymistä auringon eteen. Valotettuja filmejä oli varusteena kuten siihen aikaan monella muullakin. Sieltä se hiipi. Maiseman pimentyminen kävi hitaasti, mutta kun viimeinen säde katosi kuun taakse, tuntui kuin yhtäkkiä koko maailman eteen olisi vedetty esirippu. Ihan kuin kaikki sen takana lakkasi olemasta. Linnut hiljenivät ja ainakin itse koin, että kaikki muutkin äänet lakkasivat kuulumasta. Auringon korona oli huikaisevan upea. Tänään nähtiin osittainen auringonpimennys ja meidän seudulla se oli noin 82-prosenttinen. Askartelin valottuneista filmeistä, mustasta pahvista, teipistä ja kumilenkeistä objektiivin eteen suodattimen. Välillä katselin sillä omin silmin, välillä tsekkasin aurinkoa ja säädin tarkennusta. Valotusajan pidin ma...

Hankiainen on täällä taas. Harvinaista herkkua sekä kestonsa että ilmestyvyytensä puolesta. Ilmeisesti pitkä lämmin jakso on tehnyt lumen niin vesipitoiseksi, että pienikin yöpakkanen riittää tekemään hangen kantavaksi iltapäivään asti. Niinpä se on viimeisen parin viikon ajan tullut käytettyä tehokkaasti hyväksi koirien lenkityksessä ja kameraa ulkoilutettaessa. Esimerkiksi Särkijärven rannasta nouseva Rantuvuori kohoaa kohti taivasta paikoin hyvin äkkijyrkkänä eikä sen juurelle ole menemistä kesällä ilman venettä ja talvella ilman suksia tai lumikenkiä. Hankiaisella äärelle pääsee kaikista kätevimmin. Muutenkin on mukavaa kun ei tarvitse olla teiden vankina, vaan pääsee mihin tahansa, myös semmoisiin paikkoihin mihin kesälläkään ei pääse. Sisäinen kuvausintoilijani halusi haastetta kehiin eli miten onnistuu mustan koiran kuvaaminen aurinkoista hankea vasten. Kontrasti on melkoinen ja yleensä joko hanki ylivalottuu tai koira alivalottuu. Kyselin vielä Facebookissa Valokuvaa...

Liperin Kennelkerho ilmoitti järjestävänsä muutamat näyttelytreenit maanantai-iltaisin Ylämyllyn Shellillä etupäässä metsästyskoirille, mutta muutkin ovat tervetulleita eikä edes maksa mitään. Kun eilen ei ollut Aten kuskaamista partioon, päätin Hipan kanssa mennä kokeilemaan kehäkäyttäytymistä kun oikeaan kehään ollaan ensi kuussa menossa. Voi taivas mikä määrä koiria siellä oli! Meidän ryhmässä oli 13 koirakkoa ja kahdessa muussa suunnilleen saman verran. Saipahan siinä sivussa treenata kärsivällisyyttä ja seisottamista. Kävin välillä myös juoksuttamassa, ettei koiruus ihan jähmety. Treeneissä ei sinänsä mitään uutta ollut. Vetäjä kävi moikkaamassa koirat, juostiin rinkiä ja kuultiin, mitä ja millä tavalla kehässä toimitaan. Ilmeisesti Hippa esiintyi sen verran edukseen, että se herätti huomiota muutenkin kuin rotunsa puolesta. "Te ootte varmaan olleet näyttelyissä?" "Joo, muutaman kerran." "No tulkaapa sitten tänne näyttämään mallia!" Kas! Pääs...

Tarkoittaa suomennettuna oleilua ulkoilmassa eikä ulkoilua yläilmoissa. No heh. Atte valmistautui perjantaina Arktiseen hysteriaan eli viikonlopun partioleirille Reponiemeen asianmukaisesti pukeutuneena: Huomaa varsinkin huivin solmussa roikkuva hakaneuloista ja helmistä koottu isänmaallinen koriste. Paita on käytetty, mutta uudenveroinen ja vähän kookas, mutta kympin hinta Lehmosta haettuna ei ollut paha nakki kun uusi maksaa moninkertaisesti ja paidan omistaja tulee kasvamaan vielä. Mutta kyllä oli pitkä aika odotella lähtöhetkeä! Mentiin porukalla koirat lenkittämään kun siinä sai sentään vähän toista tuntia kulumaan. Juttu eteni partioaiheisiin sanontoihin. "Aina valmiina!" minä sanoin. "Et sie niin voi sanoa kun et oo partiolainen! Siun pitää kysyä." Atte valisti. "Ai kysyä mitä?" "Että oletko valmis?" "No oletko?" "EI NOIN kun siun pitää kysyä koko kysymys!" "Oletko valmis?" "Aina valmiin...