Hippasen verran höpinää

Minä, sisäinen lapseni ja ne kaksi konkreettisesti minusta ilmestynyttä lasta olemme hulluina 3D-elokuviin. Olemme lähikaikoina käyneet kolmesti elokuvissa. Kimmo sen lisäksi vielä Markon kanssa Hobitteja katsomassa. Itse ilkimys 2 oli loistava. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että kannattaa katsoa. Sen jälkeen oli Frozen, jossa oli omasta mielestäni liikaa liian kimeällä äänellä esitettyä laulua, mutta tarina itsessään oli kiva ja huumori hyvää. Kunhan sitä ensin pääsi katsomaan. Minulla on pieni pää ja lasit tuntuivat vähän löysiltä. Ajattelin, että jos tuosta ihan pikkuisen väännän... Ei olisi kannattanut. Sanka katkesi. "No niin, nyt sie rikoit ne ja saat maksaa uudet!" Atte möykkäsi. Menin nolona ovimiehen luokse ja anteeksi pyydellen sanoin, että nämä ikään kuin meni rikki. "No, ne onkin aika heikkoa tekoa", miekkonen sanoi ja sieluni silmin näin "vanha ämmä ja noin helvetin idiootti" -ajatuskuplan pään päällä. Eikä siinä vielä kaikki.

Kahden viikon yskiminen ei ollut kiva juttu. Muuten olo oli lähes kuumeeton, mutta keuhkojen puoliteholla käyminen vaikeutti kaikkea muutakin käymistä, kuten lenkillä ja treeneissä. Viime sunnuntaina kokoonnuimme Miimin, Hilkan ja Sadun kanssa Pärnälle porukkatreeneihin. Hippa pääsi ryhmäpaikkamakuuseen ja suoritti sen ensimmäistä kertaa niin, ettei kääntänyt etutassua alleen. Kävin palkkaamassa välillä - ei sen takia etteikö pysyisi, sen se jo osaa - vaan että kokonaisuus pysyisi sfinksimäisessä asennossa. Pysyi! Talvi on mennyt meillä kuten muutkin talvet, laiskotellessa, mutta seuraaminen on taas entisellään eli jotain olen saanut aikaan. Hippahan suivaantui viime syksyn ampumistreeneistä niin, ettei mikään huvittanut enkä sen takia ole vaatinut liikoja. Hauskuuden palautus on ollut lähiaikojen tavoitteena ja se on saavutettu. Seuraaminen oli taas tiivistä, häntä heilui ja kontakti pysyi. Näin se pitää tehdä, loistava Hippa! Seisomaan pysäytys oli hieman unohtunut, mutta se

Monen vuoden haaveeni toteutui viimein. Varasin itselleni synttärilahjaksi lipun Apassionata 2014 -showhun. Houkuttelin Senjan kaveriksi, koska hänen luonahan minä majoittaudun kun siellä päin maailmaa liikun. Aussieystäväni Hanna muutti Vantaalta Mikkeliin viikko sitten ja sovittiin, että lähden perjantaina matkaan ja olen Mikkelissä yön. Koska Hannallakin oli asiaa pääkaupunkiseudulle viikonlopuksi, ajeltiin kimppakyydillä. Inhoan ja osittain pelkäänkin pimeässä ajamista, mutta selvisin hengissä perille. Hannan nykyinen kämppä on tosi mielenkiintoisella alueella. Talot ovat niin jyrkässä rinteessä, että katutason asunto on toiselta puolelta katsottuna kolmannessa kerroksessa! Hannan kämppä on kadun puolella ja valtavine ikkunoineen varsinainen akvaario kun verhoja ei vielä ole. Koiraihmiselle paikka on oikea unelma. Kun seikkailee sisäpihan rappussokkelon läpi, edessä on kilometrikaupalla valaistuja metsäreittejä, lampia, koirien uimaranta ja ennen kaikkea luontoa. Siellä käytii