Hippasen verran höpinää

Yksi vuoden odotetuimmista viikonlopuista eli Ilosaarirock oli ja meni jälleen kerran. Tänä vuonna saimme viettää sitä enimmäkseen kahden kesken kun Vihtori rokkaili äitinsä kanssa ja Kimmo on jo sen verran iso, että sai palloilla alueella omin nokkineen. Eikä hänen mukana roikottamisessa olisi muutenkaan ollut järkeä kun sen verran paljon meidän musiikkimaut poikkeavat toisistaan. Rahaa ruokaan, kännykkä yhteydenpitoon (silloin kun linjat yleensä toimivat) ja avain tukikohtaan eli mummolaan muutaman korttelin päähän ja homma pelitti hyvin. Lauantai oli aurinkoinen, mutta ei tolkuttoman kuuma kuitenkaan. Ihmehän tuo olisikin, jos tänä kesänä joskus pääsisi hiki tulemaan. Juhlan eli lähes lapsettoman rokin kunniaksi suunnattiin kaljateltalle. Valikoima oli mitätön, joten kolmesta pahasta valitsin pienimmän eli tavallisen lonkeron. Seitsemän euron hinta hirvitti ja itse litku aiheutti mahakipua. Toisen tuopin jälkeen luovutin kun ei euron hintaisia panttejakaan löytynyt niin paljon, et

Koko kesän ajan on ollut takaraivossa ajatus lähteä kävelemään Kolvananuuron viiden kilometrin reitti ja lopulta se toteutui. Maanantaina lähdettiin eväinemme reissuun. Reitti on paikoin niin haastava, että koirat jäivät kotiin. Hippa saattaisi suoriutua, mutta Jatsi-mummeli ei millään. Tulipaikalta en ottanut kuvaa, mutta makkaroitten lämmitessä ehti kuvaamaan kaikkea muuta mielenkiintoista. Atella oli perimmäisenä ajatuksena nähdä lihansyöjäkasveja, mutta niiden pieni koko taisi olla herralle pieni pettymys. Minä sen sijaan jaksoin kastella suossa varpaitani kun kyykin kuvaamassa näitä kaunokaisia. Pyöreälehtikihokki esittäytyy. Lakka teki raakileita. Lumpeet ja ulpukat porukassa. Maariankämmekkä on uskomattoman kaunis ilmestys. Evästelyn jälkeen lähdettiin varsinaiseen asiaan. Kyllä siinä polku menee, ihan totta! Mahaa ei auttanut ympätä täpötäyteen kun kävelyreitti oli pitkän matkaa tämmöisella alustalla taiteilua. Aikamoinen seinämä. Kuva ei anna oike

Olin menossa Hipan kanssa toko-kokeeseen. Tosin tämä tapahtui yöaikaan ja kokonaan oman pääni sisällä, mutta ne seikathan eivät suinkaan tee asiasta vähemmän mielenkiintoista. Pikemminkin päinvastoin. Koe käytiin kahdella kentällä. Toisella tuomari ohjeisti koirakkoa ja samaan aikaan toisella kentällä toinen koirakko teki hyppy- ja kiertoliikkeet (en tiedä itsekään mitä ne kiertoliikkeet tarkoitti, mutta näin vain oli) omin nokkineen. Kun liikkeet oli suoritettu, koirakot vaihtoivat kenttää ja homma jatkui. Hyppykentällä oli monenlaisia esteitä, ja ainakin yhden noin 70 cm korkuisen esteen yli piti ohjaajan hypätä tasajalkaa. Nämä liikkeet kuuluivat vain voittaja- ja erikoisvoittajaluokkiin. Mietin kentän laidalla ihmetellessä, että onneksi olen niin surkea kouluttaja, ettei me Hipan kanssa sinne asti edetä. Kyllä jäisi hyppimättä. Tuomarikehässä oli suoritettavana rally-tokon käytösruutu, mutta ohjaajan sijaan tuomari suoritti liikkeen koiran kanssa. Tuomari tietenkin määräsi mi

Maatalousnäyttely eli nykyilmaisuna Farmari 2015 oli ja meni. Osallistuimme poikien kanssa karkeloihin torstaina, jolloin oli ohjelman mukaan eniten semmosia esityksiä, mitkä minua kiinnostivat. Yleensä koko eläinosasto veti puoleensa meitä eläinrakkaita. Hevoskentällä oli ensin eri hevos- ja ponirotuja esittelyssä. Eestin raskas vetohevonen veti vertoja massiivisuudessa. Tämän rotua en muista, mutta emän mukana kulkenut pikkuvarsa heitti välillä pomppuvaihteen päälle. Pojat ihastuivat ikihyviksi hevosiin ja poneihin. Allergiastaan huolimatta kopukoita piti päästä taputtelemaan vähän päästä. Eipä haitannut aivastelu eikä ihon kutina. Muut eläimet kierrettiin moneen kertaan. Tässä on suomenkarjaa näyttelykehässä. Yksi odotettu ohjelmanumero oli paimennusnäytös, jossa laumaa liikuttelivat bordercolliet. Ensin yhdellä koiralla ja sitten kahdella. Silmiä hivelevän taitavaa tuöskentelyä. Lauman jakaminen kahtia onnistui, mutta pian erotetut lampaat karkasivat koira