Hippasen verran höpinää

Ei hyvältä näytä. Miten minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa jännitän tulevaa pk-koetta ihan kunnolla. Eihän tuo höppänä tee mitään kunnolla. Kyllä se kaikkea puuhaa vähän venäjäksi ja vasemmalla kädellä, mutta ei mitään täysin ja varmasti. Tein Nauvunkankaalle reilun pitkän jäljen, pituudesta ei tosin ollut taaskaan mitään hajua. Kaksi terävää kulmaa ja kaksi tienylitystä. Janalla eteni vinoon ja ties minne, otti vissiin tuulesta häiriötä. Kaksi välikeppiä juoksi yli, mutta tiesin missä ne oli joten laitoin poimimaan. Kaksi kertaa hukkasi jäljen ja ihmetteli vaan, että mitähän tässä tekis. Lieneekö puhti hävinnyt vai mikä, mutta sain houkuteltua etsimään jäljen kun suunnilleen tiesin missä se meni. Ainoa positiivinen seikka oli, että kulmat se otti tarkasti. Otin aikaa ja noin 28 minuuttia meni koko pelleilyssä. Huoh.

Torstaina oli kuuma päivä ja Moona kyseli jälktreeneihin osallistujia. Neljä oli jo perunut, mutta me urheat Marin kanssa lähdettiin. Nappasin kyytiin kun sattui hälläkin olemaan vapaata palveluksesta. Jatsille Moona teki teräväkulmaharjoituksen, joka meni kohtuullisen hyvin. Alussa teki kulmassa pienen silmukan ja loppua kohti eteneminen sujui varmemmin. Taas vaihteeksi juoksi ensimmäisen kepin yli, mutta muut poimi hyvin. Minä tallasin Wallulle jäljen ja lähdin mukaan katsomaan miten menee. Hyvä oli kun lähdin. Toisen kepin jälkeen jälki nousi viistosti rinnettä ylös ja Mari otti ja kompastui puunrunkoon. Mätkähti mahalleen ja kuulin vain valitusta ja voivottelua kun tulin perässä paikalle. Minähän olen lumilaudan kanssa ja ilman sitä kaatuillut sen tuhannen kertaa käsieni varaan, mutta en vissiin tarpeeksi hyvin (tai huonosti) kun olen ehjänä säilynyt. En meinannut millään uskoa, että siihen noin puolen metrin paksuiseen sammalikkoon kaatuminen aiheuttaa käden katkeamisen, mutta nii

Mitähän päivää silloin elettiinkään, no ihan sama, mutta suunnattiin poikien kanssa Pärnälle taas kokeilemaan niitä voittajan liikkeitä. Aika hyvin meni, seisominen ja maahanmeno nääs. Jostain kun taikoo sitä nopeutta ja luoksetuloissa vauhdin loppuun asti. Huvittavinta oli Jatsin ilme tasamaanoudossa. Miun seitkyt ja risat isä taikoi kilon kapulani kaksikiloiseksi ja Jatsi oli aivan hämmästynyt. Nappasi kapulan ja silmät pyöristyivät siihen malliin, että "mitä kummaa, ei tämä ennen näin painava ollut!" Noudot menivät hyvin. Luulin hyppynoudonkin olleen mallikas, mutta tarkkasilmäinen Kimmo sanoi Jatsin ponnistaneen esteestä palatessaan. Täytyy luottaa lapsen sanaan, mutta ei se enää paljoa hipaissut. Eteenmeno ei ollut viivasuora vaan luotisuora. Kertakaikkiaan täydellinen suoritus, eikä palloa ollut kentänreunalla valmiina. Palkkasin kunnolla ja tein toisen kerran niin, että pääsi suoraan pallolle. Hyvä treeni ja lämmin ilma. Lopuksi mentiin lammelle ja päästin Jatsin uimaa

Joutilaisuuden kunniaksi kävin aamupäivällä tallaamassa Jatsille pitkähkön jäljen. Huonompi puoli tässä oli se, että heti tämän tehtyäni ropsahti sade ja sitä piisasi. Meidän ilmaisuongelman takia merkkasin kepit ja kun sade lakkasi, lähdin ihan uteliaisuuttani kokeilemaan, mitä tapahtuu. Maasto oli helppoa, harvaa mäntykangasta ja isot valkoiset krepit näkyivät kauas. Olin itse suurinpiirtein kartalla hommasta ja lähdettiin ainakin keräämän krepit pois, jos ei muuta. Janalla Jatsi eteni enimmäkseen hyvin, kannustin vain etenemään suoraan. Kuten odottaa sopi, se käveli sujuvasti jäljen yli. Opastin alkuun ja kun homma tuntui jo alussa ihan toivottomalta, otin liinan suosiolla irti ja annoin kulkea omin nokkineen. Ensimmäinen keppi meni harjoittelun piikkiin, mutta jotain hajua tuntui ja kehuin Jatsia aina kun se oli selkeästi jäljellä. Mentiin reitti noin suunnilleen ja krepin lähestyessä tarkensin vähän, että hoksaisi paremmin kepit. Työskentely parani edetessään, ilmaisut onnistuivat

Tänään oli juuri niitä päiviä, jolloin ei tarvitse hohhailla, että mitähän jättäs tekemättä kun mikään ei huvita. Kyllä hyvitti ja kaikki kävi. Mätin halkoja liiteriin ja sahasin välillä saunapuita ihan vaan vaihtelun vuoksi. Yritin ajaa nurmikkoa, mutta sateen kehno keskeytti. Kävin tekemässä jäljentapaisen Jatsille ja ajamassakin sen. Lapset tosin saivat vain pakolliset hoitotoimenpiteet eli ruokaa eteen. Sen verran ekstraa, että paistoin pannarin jälkkäriksi. Kaiken tämän päälle vielä ampaistiin Pärnälle Marin kanssa tottistelemaan. Laiska töitään lukee, mutta kyllä se joskus tekee hemmetin hyvää! No niin, asiaan! Se jälki oli ihan pikkuriikkinen, mutta sitäkin hyödyllisempi. Tein pelkän terävien kulmien harjoituksen, jana n. 20 m, neljä keppiä ja viisi kulmaa. Jälki vanheni kaksi tuntia ja en tiedä satoiko päälle sinä aikana, mutta itse ajaminen näytti uskomattoman hankalalta. Tuulta ei ollut, mutta haahuili sivusuunnassa. Kulmissa piti tehdä aina se sama kiepautus, että missäs se

Hurraa! Liput salkoon ja saunavastat likoon! Kukkapuskia pöydät pullolleen ja sitä rataa! Jatsi aloitti karvanlähdön! Sanoisinko, että viimein. Nuukuus on tietyissä rajoissa hyve, mutta rajansa kaikella. Jatsi on kuin ne vanhat käävät, jotka pitää pitkät kalsarit jalassa niin kauan, että ovat varmoja tarkenemisesta. Toisin sanoen kun mittari kipuaa hellelukemiin tai ainakin lähelle sitä ja pysyy siellä riittävän pitkään. Voisi järkevä koira luopua talviturkista vähän aiemmin! Kyse on sentään omasta mukavuudesta ja keveämmästä liikkumisesta. Ehkä se kompensoituu syksyllä, kun marraskuun alkupuolella (ainakin ennen muinoin) alkaa olla riittävästi pakkasta ja voi luopua kesäpuvusta. Siinäpä sitten törötetään olemattomissa bikineissä ne kolme kylmintä kuukautta. Itsepähän tietää, jos kerran kylmä ei ole liian kylmä eikä kuuma liian kuuma. Aija piipahti Rinin ja Neven kanssa meillä iltapäivällä ja sain vielä kaiken hyvän lisäksi naapurin Jonin houkuteltua lapsenvahdiksi. Päästiin ihan kunno

Jälktreeneistä sen verran, että yksi keppi jää edelleen metsään. Tarttee varmaan jatkossa merkitä ne. Eihän tästä tule yhtään mitään. Eilen käytiin Marin kanssa Pärnällä tottistelemassa. Ajattelin, että seuruutan Jatsia suoraan niin kauan, että se asettuu olemaan haahuilematta ja palkkaan siitä sitten. No kuinkas kävikään? Kontakti oli heti alusta lähtien loistava ja paikka justiin oikea. Mitä varten se ei voi kokeessa toimia noin?! Arrgh!!

Tiistaipäivä meni mukavasti ikkunantiskauksessa ja verhojensilityksessä. Koe oli vasta iltasella ja Miimi tuli suoraan töistä koirien kanssa meille, kun itse tarjoutui lastenvahdiksi. Nappasi Jatsin mukaansa pikku lenkille ja minä valmistauduin sillä aikaa. Ilma oli kuin morsian, 16 astetta, aurinkoa ja pientä tuulenvirettä. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, kaksi alokkaaseen ja kolme avoimeen. Jäljelle lähdettiin ekaksi. Jana meni hitaanlaisesti ja jäljenylitys tuli siinä samantien. Pyöriskeli hyvän aikaa, kunnes sai nuoteista kiinni ja lähti menemään. Siinä oli ollut heti terävä kulma, joten ei ihme, että ihmetteli. Maasto oli rutisevan kuivaa jäkäläistä mäntykangasta ja hyvin pysyi jäljellä kun itsekin enimmäkseen näin tallaajan jäljet. Taisi olla neloskeppi, joka sinne jäi. Liekö ollut jotain muita jälkiä, kun välillä tuntui eksyneen koko koira ihan pihalle. Hyvä näinkin. Seuraavaksi samantien ruutuun. Molemmat esineet nousivat kohtalaisen vauhdilla, mutta toista tuodessaan pit