Pikakatsaus viime treeneistä

Erästä tunnettua aussieihmistä siteeratakseni täytyy todeta, että on se kyllä p***le kumma kun tätäkään bloginkuvatusta ei kukaan päivitä!

Eikä aktiivisuus ainakaan ole lisääntymään päin. Menen heinäkuuksi Heiliin kesätoimittajaksi ja huomenna aloitan pienen ennakko-opiskelun toimitusjärjestelmän suhteen. Toivottavasti löytyy tilaa jatkaa harjoittelua vielä tiistainakin, koska minulta odotetaan asioita, joita en hallitse kovinkaan hyvin. Suoraan sanottuna en juuri ollenkaan.

Positiivisesti ajateltuna, pitäähän elämässä olla haasteita. Jos haluaisin työn, jonka osaisin heti ekan päivän aamukahvitaukoon mennessä, menisin taittelemaan pizzalaatikoita. Mutta kun en halua.

Keskiviikkona alkaa Miimin järkkäämä leiri Kaavilla ja sen jälkeen tositoimet toimituksessa.

Asiaan. Jäljellä menee tosi hyvin. Hippa on tehnyt eri mittaisia janoja, maksimissaan noin kymmenen metriä ja edennyt toistaiseksi suht suoraan. Kummallinen tyyppi, kun oppii asioita ihan noin vaan pahemmin opettamatta.

Viimeinen jälki ennen juhannusta käytiin naapurin pellolla, josta oli samana pävänä tehty rehut. Hippa piti omat kotkotuksena ja päätti meidän molempien puolesta, että ei tämmöisellä alustalla tarvitse tehdä mitään.
Säästin aikaa ja käskin sen noukkia ekan ja tokan kepit, jotka olivat lyhyellä ruoholla hyvin nähtävissä. Loppu jälki meni kakistelematta, mutta kaksi keppiä jäi peltoon. Tallauksen aikaan myötäinen tuuli kääntyi sivutuuleksi ja Hippa kulki vähän jäljen vierellä.

Metsässä sen sijaan ei ole tarvinnut taistella ilmaisun kanssa enää aikoihin. Tarkkuutta voisi opiskella ja se onnistuu Lean vinkin mukaan ojan pohjaa pitkin ajamalla. Siihen tarkoitukseen lähimetsän juoksuhaudat ovat myös omiaan.

Jatsi meni kuin juna tuttuun tyyliinsä, mutta kaksi viimeistä oli pahoja. Kun eivät löytyneet niin ei. Jäljellä oli terävä kulma ja se pyöritytti pikku pallohäntää melko tavalla. Ehkä me ei vielä näillä näytöillä mennä erikoisjäljelle kisaamaan.

Tottiskentällä otettiin Hipan kanssa paikkamakuuta, joka onnistui hyvin jopa häirittynä. Ensimmäisen kerran liian lähelle nakattu pallo pätkäisi koiran keskittymiskyvyn, mutta jatko meni hyvin.

Jatsin kanssa viimeiset ties kuinka monta vuotta jauhetut kaukkarit alkaa tuottaa ohjaajalle iloista mieltä. Seiso-maahan -liike on haastava, mutta nyt se ollaan tehty jo noin kuuden metrin etäisyydeltä. Välillä muistutus liikeradasta ihan läheltä ja taas menee hyvin.

Luoksetulossakaan se ei ihmemmin himmaa vauhtia, vaikka ollaan otettu pysäytyksiä. Niitä teen edelleen muussa yhteydessä, ettei alkaisi hidastella. Maahan meno on hidas enkä tiedä miten sen tuon kanssa saisi nopeaksi. Katsotaan, jos Tytillä olisi ensi viikon leirillä siihen joku konsti.

Ruutua olen vahvistanut kosketusalustan avulla ja siitä se palautuu mieleen.

Jatsin kanssa on aina niin ihanaa treenata kun intoa piisaa, mutta iän myötä on pikkuisen rauhoittunut ja alkanut kuunnella paremmin.
Ehkä me joskus vielä kehään mennään. Toivottavasti.

Juhannus oltiin Kerimäellä eräällä mökillä. Koirilla taisi olla rankempaa kuin minulla, koska makaavat nyt kuin allakantekijät puolitajuttomina. Jatsi varsinkin toivotti itsensä tervetulleksi lempipaikalleen sohvalle eikä ole siitä muutamaan tuntiin sijaansa siirtänyt.

Tupsutöpö-Jatsi

Ennen:


Jälkeen:


Siinäpä ne tärkeimmät. Jatsi pääsi eilen enimmistä karvoistaan ja on vielä toistaiseksi vähän vaivautunut. Ihmekös tuo kun alasti joutuu pataroimaan, reppana. En tykkäisi itsekään. Mutta mitäs ei suostu luopumaan pöyheästä turkistaan suosiolla, joten kevennettiin oloa kertaheitolla. Kunhan ne heinäkuun helteet alkaa, niin kiva on kesäkuosissa köpötellä.

Tänään käytin Jatsia hierojalla, että on kuningatarta nyt hoidettu päältä ja sisältä. Omista hieronnoista on ollut selkeää hyötyä kun ei se ollut läheskään niin kipeä kuin ennen selän kuvausta, josta on jo aikaa. Helillä on hieno laserlaite, jolla saa syvempiä jumeja rentoutettua. Se aiheutti aluksi vähän silmienpyörittelyä ja murmetusta, mutta lopussa kiitos seisoi ja tytteli olisi jäänyt nukkumaan niille sijoilleen.

Pami-sisko oli ennen meitä hierottavana ja puolilta päivin Miimi tuli koirineen meille. Lenkin jälkeen käytiin metsäpolulla totuttamassa Hippaa paukkuihin. Sille ei ole ammuttu vielä ollenkaan ja Miimi ohjeisti hyvin, mitä minun pitää tehdä.
Otin koiran perusasentoon ja siitä vaan liipasinsormi herkäksi. Ei noussut edes seisomaan, joten se siitä. Kaksi paukkua ja kaksi pussia kissanmuonaa palkaksi hyvästä käytöksestä. Fiksu koira! Jatketaan leirillä harjoituksia, ettei ainakaan takapakkia heti tule.

Tottisseminaari eli harrastajanäyttelijöiden eläytymiskoulutusta

Jos lahjattomat treenaa niin täysin tumpelot joutuu käymään koulutuksessa osatakseen ylipäätään treenata.
Miimi oli varannut paikan itselleen Josepan järkkäämälle Elina Niemen tottisviikonlopulle, mutta kiireen vuoksi perui ja lahjoitti paikan minulle. Kiitos siitä! Aina näistä jotain hyötyä irtoaa ja niin kävi nytkin.

Hippa on hiomaton timantti ja monen liikkeen osalta keskeneräinen, mutta niissä meillä ei isompia ongelmia ole. Suurin syy timantin toistaiseksi raa'alla kädellä suoritettuun hiontaan on oma laiskuuteni.

Se ongelma on osaamattomuuteni Hipan motivointiin ja koiran vireen lasku kesken toiminnan. Kontakti pysyy kun pallo tai patukka on kainalossa, mutta jos ei ole niin silloin voi tehdä mitä huvittaa ja tähän menin hakemaan opastusta.

Elina neuvoi tekemään kehuista koiralle merkityksellisiä. Tarkoittaa sitä, että pätkän seuraamisen jälkeen koiraa kehutaan ylenpalttisesti, niin että se todellakin tietää tehneensä hyvin. Mikäli koira suhtautuu kehuihin välinpitämättömästi, eläytymistä pitää elävöittää.
"Jiihaa, mahtava koira, oletpa taitava!!"
Pähkinänsärkijä-baletin siivittämää hihkuntaa niin että kenttä pölyää ja kuuluu Ylämyllyn Shellille asti. Vasta sitten otetaan patukka takataskusta ja aletaan leikkiä.
Ihme juttu, mutta se toimi!

Hippa ottaa kehut vastaan hyvin ja innostuu niistä, mutta minun piti malttaa riekkua ensin kunnolla ennen kuin aloin palkata leikillä. Idea on siinä, että tällöin koiran ei tarvitse kytätä patukkaa, vaan se voi täysillä keskittyä katsekontaktiin. Tai jotain siihen suuntaan, vaikea selittää näyttämättä.
Tästä tekniikasta on etua myös kisoissa, jossa koiraa ei voi palkata kesken tottiksen muulla kuin kehumalla.

Siinäpä ne tärkeimmät olikin. Kiitokset Elinalle, tästä me jatketaan harjoituksia!