Pikakatsaus viime treeneistä

Erästä tunnettua aussieihmistä siteeratakseni täytyy todeta, että on se kyllä p***le kumma kun tätäkään bloginkuvatusta ei kukaan päivitä!

Eikä aktiivisuus ainakaan ole lisääntymään päin. Menen heinäkuuksi Heiliin kesätoimittajaksi ja huomenna aloitan pienen ennakko-opiskelun toimitusjärjestelmän suhteen. Toivottavasti löytyy tilaa jatkaa harjoittelua vielä tiistainakin, koska minulta odotetaan asioita, joita en hallitse kovinkaan hyvin. Suoraan sanottuna en juuri ollenkaan.

Positiivisesti ajateltuna, pitäähän elämässä olla haasteita. Jos haluaisin työn, jonka osaisin heti ekan päivän aamukahvitaukoon mennessä, menisin taittelemaan pizzalaatikoita. Mutta kun en halua.

Keskiviikkona alkaa Miimin järkkäämä leiri Kaavilla ja sen jälkeen tositoimet toimituksessa.

Asiaan. Jäljellä menee tosi hyvin. Hippa on tehnyt eri mittaisia janoja, maksimissaan noin kymmenen metriä ja edennyt toistaiseksi suht suoraan. Kummallinen tyyppi, kun oppii asioita ihan noin vaan pahemmin opettamatta.

Viimeinen jälki ennen juhannusta käytiin naapurin pellolla, josta oli samana pävänä tehty rehut. Hippa piti omat kotkotuksena ja päätti meidän molempien puolesta, että ei tämmöisellä alustalla tarvitse tehdä mitään.
Säästin aikaa ja käskin sen noukkia ekan ja tokan kepit, jotka olivat lyhyellä ruoholla hyvin nähtävissä. Loppu jälki meni kakistelematta, mutta kaksi keppiä jäi peltoon. Tallauksen aikaan myötäinen tuuli kääntyi sivutuuleksi ja Hippa kulki vähän jäljen vierellä.

Metsässä sen sijaan ei ole tarvinnut taistella ilmaisun kanssa enää aikoihin. Tarkkuutta voisi opiskella ja se onnistuu Lean vinkin mukaan ojan pohjaa pitkin ajamalla. Siihen tarkoitukseen lähimetsän juoksuhaudat ovat myös omiaan.

Jatsi meni kuin juna tuttuun tyyliinsä, mutta kaksi viimeistä oli pahoja. Kun eivät löytyneet niin ei. Jäljellä oli terävä kulma ja se pyöritytti pikku pallohäntää melko tavalla. Ehkä me ei vielä näillä näytöillä mennä erikoisjäljelle kisaamaan.

Tottiskentällä otettiin Hipan kanssa paikkamakuuta, joka onnistui hyvin jopa häirittynä. Ensimmäisen kerran liian lähelle nakattu pallo pätkäisi koiran keskittymiskyvyn, mutta jatko meni hyvin.

Jatsin kanssa viimeiset ties kuinka monta vuotta jauhetut kaukkarit alkaa tuottaa ohjaajalle iloista mieltä. Seiso-maahan -liike on haastava, mutta nyt se ollaan tehty jo noin kuuden metrin etäisyydeltä. Välillä muistutus liikeradasta ihan läheltä ja taas menee hyvin.

Luoksetulossakaan se ei ihmemmin himmaa vauhtia, vaikka ollaan otettu pysäytyksiä. Niitä teen edelleen muussa yhteydessä, ettei alkaisi hidastella. Maahan meno on hidas enkä tiedä miten sen tuon kanssa saisi nopeaksi. Katsotaan, jos Tytillä olisi ensi viikon leirillä siihen joku konsti.

Ruutua olen vahvistanut kosketusalustan avulla ja siitä se palautuu mieleen.

Jatsin kanssa on aina niin ihanaa treenata kun intoa piisaa, mutta iän myötä on pikkuisen rauhoittunut ja alkanut kuunnella paremmin.
Ehkä me joskus vielä kehään mennään. Toivottavasti.

Juhannus oltiin Kerimäellä eräällä mökillä. Koirilla taisi olla rankempaa kuin minulla, koska makaavat nyt kuin allakantekijät puolitajuttomina. Jatsi varsinkin toivotti itsensä tervetulleksi lempipaikalleen sohvalle eikä ole siitä muutamaan tuntiin sijaansa siirtänyt.