Hippasen verran höpinää

Mummokoiramme Hippa täytti 3.5. jo 11 vuotta. Ihme ja kumma tätä ajan kulumista. Yhtä pitkä aika on edellisestä ajanlaskusta eli Suvirannan ihanista aussieleireistä. Hippa on viimeistä Suviranta-sukupolvea, koska se osallistui leirille noin 2,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen Vaalan maisemissa leireily loppui. Toki muita leirejä tämän jälkeen on käyty, mutta ei ole Suvirannan voittanutta.  Synttäripäivänä kävimme viereisellä pellolla vähän iloitsemassa ja kuvaamassa mummelin virkeää olemusta.  Lempilelu wubba on kova sana edelleen. Heinät vaan lentelivät suupielestä. Synttäreitä juhlimme päivän jälkijunassa entiseen tyyliin Jennan kanssa, koska Toma-veli voi hyvin ja luonnollisesti osallistuu kemuihin. Haki ja Nomsa olivat viralliset vieraat. Ensin pikku lenkille ja sitten poseerausta. Vanhenevat koirat ovat niin ihania ja persoonallisia. Hippa on käynyt iän myötä jääräpäiseksi, ihan kuin Jatsikin aikoinaan. Kuulo ja näkö ovat tallella edelleen, mutta se on asia erikseen, mi...

Perjantaina Hipan 9-vuotissynttäriaamu valkeni... no, kirjaimellisesti valkeni. Lunta tuli vallan reippaasti ja ensimmäistä kertaa meidänkin ruokinnalla oli lintuja enemmän kuin muutama hassu. Koko talvi meni siementen puolesta tosi vähällä kulutuksella, mutta nyt ressukoilla nälkä yllätti ja varsinkin kesälinnut olivat hätää kärsimässä. Eri juttu sitten, mitä heille osaa tarjota ja mitä huolivat. Koirat olivat kuvanottohetkellä ulkona, joten todisteena ovat vain rohkeimmat yksilöt.  Toma-veli tuli poikansa Hakin ja emäntänsä Jennan kanssa meille juhlistamaan päivää. Ärreet oli kinkerit kun herrasväki oli jo alkuillasta ihan nakit silmillä. Saimme suostuteltua heidät myös vähän perinteisempään synttäriposeeraukseen. Tomasta ei ikääntymistä huomaa millään tavalla. Hippa on vähän kuonosta harmaantunut ja selän vaiva tekee oman osan olemukseen. Välillä on kipeä, mutta enimmäkseen tosi liikkuvainen ja iloinen. Nomsan toisiin koiriin kohdistuvaa epäluuloa yritimme hälve...

Nomsa Nomparelli, ihastuttava sijoituskoiramme Patchcoat Animosha, täytti 23.4. tiistaina kaksi vuotta! Ihme juttu, miten aika vierii. Vastahan se oli pörröinen käärö ja nyt simpsakka neitokainen, lähes aikuinen. Juhlistimme synttäriä pari päivää myöhässä käymällä torstaina Pilkon Cittarin Mustissa ja Mirrissä. Se on koirallisen kannalta mukava paikka käydä, koska marketin käytävää saa kävellä hyvän matkaa, että pääsee varsinaiseen kohteeseen. Koira kaupassa herättää aina mielenkiintoista huomiota. Me saimme vain positiivista huomiota, mutta muunlaistakin on kuultu saatavan. On jo pitkään ollut mielessä lähteä Nomsan kanssa kahdestaan kaupunkikävelylle ja lopultakin siihen lohkesi sopiva aika. Hippa osaa käyttäytyä esimerkillisesti missä tahansa, mutta se ei tykkää hulinasta. Ilmeisesti sen kuuppa kuumenee sen verran, että hermostuneisuus tarttuu Nomsaan ja se taas alkaa vouhottaa ihan joutavia. Nyt kun se oli ilman Hippaa liikkeellä, koira oli aivan rento ja todella sivistynyt. ...

Neiti 234 eli Nomsa täytti vuoden huhtikuun 23. päivä ja Hippa mahtavat kahdeksan vuotta 3. toukokuuta, joten molempien synttärit voi hyvin käsitellä yhdessä julkaisussa. Kuopus on virkeä ja iloinen, hieman jääräpäinen mutta ihastuttava persoona. Se on äärettömän laumavetoinen yksilö. Vieraita kohtaan Nomsa on aluksi varautunut, mutta kun ystävystyy, tekee sen täysillä. Ihan kuin kaiken muunkin. Nuoren koiran epävarmuus näyttäytyy koira- ja ihmiskohtaamisissa melko samanlaisena hyökkäys on paras puolustus -tyylinä, mutta rauhoittuu saman tien kun huomaa, ettei tilanne ole niin vakava kuin miltä ensisilmäyksellä äkkinäinen maalaistollo luulisi. Onneksi olemme törmäilleet mukaviin koiriin, jotka ovat ottaneet hulluttelut rennolla asenteella. Lisää vaan niin hyvä tulee. Treenirintamalla olen repinyt haivenia päästä, kun ei homma etene. En vain osaa palkata oikealla tavalla ja siinä turhautuu sekä koira että ohjaaja. Muutama päivä sitten Mari kysyi treenaamaan läheiselle ruohokentäll...

Yhdellä on viisikymppinen lähempänä kuin nelikymmen ja toinen on jo teini. Missä aika oikein menee? Miksi niin nopsaan? Kroppa rapistuu ja ähinä lisääntyy, mutta mieli ei onneksi vanhene. Tai liekö tuo aina niin onnikaan. Pidimme tänään Aten kanssa yhteissynttärit. Minulla virallinen päivä oli muutama päivä sitten ja Atella se on vielä muutaman päivän päässä edessä, joten puoliväli sopii juhlintaan. Kimmolla taas on riparin pääsyvaatimukset menossa, joten esikoisen kanssa aloitimme päivän juhlistamisen jumalanpalveluksella Liperin hienossa kirkossa. "Mihin mennään istumaan?" kysyin kun menimme sisälle. "Sie voit mennä ihan mihin vaan", Kimmo tokaisi ja livahti jo paikalle ehtineiden kavereidensa luokse. Jaa. Tyhmempikin olisi tajunnut, että vanhan kalkkisäiteen seuraa ei siinä tilaisuudessa kaivattu. Kirkossakäyntiä ei ole tullut juuri harrastettua muutamaan kymmeneen vuoteen, jos ei lasketa häitä ja hautajaisia ynnä muita erikoistilaisuuksia. Ei se vastenmi...

Jatsilla oli eilen synttärit. Niin vaan on jo 13 vuotta menty rinta rinnan tämän elämäni koiran kanssa. Saa nähdä, miten pitkä (tai lyhyt) taival on vielä edessä. Jo reilusti ikääntyneen ja sen lisäksi vielä vaivaisen koiran kanssa jokainen päivä voi olla viimeinen, joten iloitkaamme aina uudesta päivästä ja sen kiertymisestä iltaan. Jatsi ainakin on edelleen iloinen kun kömmin kammarista esiin toivottamaan eläimistölle huomenet. Jokainen yö on pitkä aika olla erossa omasta ihmisestään. Välillä voinnin kanssa ei ole kehumista. Selkä vihoittelee eikä siitä sen somempaa tule. Tasainen ohjeen mukainen kipulääkitys ei tehoa ja keväällä kokeiltu hermokipulääke (ihmistenkin epilepsiaan käytetty) veti koiran niin alamaihin, että olin jo viemässä sitä viimeiselle reissulleen. Älysin yhdistää huonon voinnin vallitsevaan lääkitykseen, lopetin pillereitten antamisen ja kas, koira oli seuraavana aamuna kuin peipponen konsanaan. Kokeilin mitä tapahtuu, jos annan oikein tuhdin yliannostuksen tav...

Reissusta normielämään palaaminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kimmo alkoi oksentaa sunnuntain vastaisena yönä ja Atte kolme päivää sen jälkeen. Ihmettelin pitkää itämisaikaa kun yleensähän se näissä taudeissa on maksimissaan vuorokausi. No, ehkä se pöpö varmistaa leviämisensä tällä tavalla. Siinä välissä ehdin viettää omat synttärit. Marko piipahti päivällä ja Miimi myöhemmin koiralenkin ja kahvittelun merkeissä. Enpä sen isompia ryskeitä tässä iässä enää kaipaakaan. Atte taas ehti sairastaa oman tautinsa ennen omia synttäreitään. Meillähän vuoden alku on yhtä juhlaa kun ollaan Aten kanssa älytty syntyä vajaan viikon välein. Hirviöosasto eli kaverit kävivät päivällä ja Miimi tuli myös suunnilleen samaan aikaan. Hän käytti koko koiraporukan yksinään lenkillä, koska juhlien äänitehosteista päätellen minun oli parasta pysyä vahtivuorossa. Hyvin meni ja selvisin hengissä. Illalla tulivat vielä Kati ja Kimmo tavallaan yhteissynttäreille. Sain Katilta kukan, jota hän kuvaili a...

Mietin, että laitanko tuon otsikon kivat lainausmerkkeihin vai en vai laitanko sekä että, mutta olkoot noin. Tosiasiahan on se, että synttärit oli sekä kivat oikeasti että "kivat" sarkastisesti. Sunnuntaina tuli Satu Viirun ja Pikin kanssa porukkalenkille. Olisin huolinut enemmänkin porukkaa, mutta syystä ja toisesta ei ajankohta käynyt. Hippa ja Piki löysivät yhteisen sävelen sekä lenkillä että tuvassa meidän kahvitellessa. Jatsia ahdisti kun Hippaa kiusattiin ja piti sohvalta käsin murmattaa kun ei joka kerta jaksanut mennä väliin. Hippahan se oli, joka Pikiä kiusasi, mutta Jatsi tulkitsee nämä tilanteet aina niin, että Hippa on vaarassa eikä pärjää ilman isosiskoa. Kivaa oli ja koiraväki oli vieraitten jäljiltä melko ryytynyt. Varsinaisena juhlapäivänä eli eilen kävivät vanhemmat ja toivat tullessaan tasapainotyynyn, jonka päällä nytkin keikun. Tekee melko gutaa selälle kun joutuu tekemään töitä istumisensa eteen. Tämmöinen jos olisi ollut töissä niin edes ruumiilline...