Meidän kiltti Nomsa

"Onko tuo siun koira aina kotonakin noin kiltti ja lojaali?"

"Hmm öö?"

"No kun se ei hillu täällä ympäriinsä, katsoo vaan sinnuu. Ja vaikka se ois miten väärään suuntaan menossa niin kun sie vaan sanot, se menee heti oikein."

Meillä oli tänään loistotreenit Nomsan kanssa. Kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja kehitystä on tapahtunut. Nomsa osaa kaikki esteet, nyt jopa renkaan. Se on ollut jännä kompastuskivi meidän agiuralla. Mikään putki, pussi, keinu tai muu ei sitä ole ahdistanut, mutta renkaan läpi ei ole passannut mennä, ainakaan jos se on maksikorkeudessa. Tulimme koutsien kanssa siihen tulokseen, että se ei vaan hahmota rengasta. Sillä ei ole Nomsalle merkitystä, joten sain kotiläksyksi luoda renkaalle merkityksen.

Se onnistui. Nomsa oppi käskysanan yhtä nopeasti kuin kaikkien muittenkin esteitten kohdalla ja tänä iltana hyppäsi renkaan läpi monet kerrat. Minä nimittäin älysin pysyä tarpeeksi kaukana. Nomsa varmasti monta kertaa yritti sanoa "mene pois häiritsemästä, tarvitsen tilaa", ennen kuin hoksasin totella. Uskon helposti, että koiraparka turhautuu tämmöiseen ohjaajaan, mutta kiltti kun on, ei protestoi sen enempää.

Tänään oli ohjelmassa vaikeampia keppisuorituksia, puolenvaihto koiran takana sen lähdettyä suorittamaan keppejä. Onko se nyt takaaleikkaus oikea termi. Sitä Nomsa ei oikein kestänyt, että minä jään sen taakse, mutta etupalkka auttoi etenemisessä ja saimme onnistuneita suorituksia.

Nomsalla ja minulla oli hymy naamassa ja treenikaverin sanat lämmittivät mieltä lisää. Tulimme siihen tulokseen, että Nomsa on melko erikoinen koira.

Kilttihän Nomsa on kuin mikä, mutta on sillä omat kotkotuksensa. Vieraat koirat ovat edelleen kiihtymystä aiheuttava asia. Aussietreffeillä se on kuin kala vedessä, vaikka ei välttämättä kaikista läsnäolijoista tykkää. Muunrotuiset aiheuttavat epäluuloa ja minun vahtiminen tekee viimeisen niitin epäluulolle, mutta edistystä on tullut reippaasti. 

Jännästi aina joka juoksun jälkeen Nomsan henkinen kehitys ikään kuin hypähtää seuraavalle tasolle. Korvista yhteys aivoihin selkeytyy ja aivoista yhteys toimintaan kirkastuu.

Hyvä kun kirkastuu, koska samalla lujittuu meidän välinen suhde. Se ei ole itsestäänselvyys kuten Jatsin ja minun välillä. Siihen väliin ei kellään eikä millään ollut menemistä. Nomsaa en sen pentu- ja nuoruusaikana osannut kouluttaa juuri mitenkään. Se kyllästyi hetkessä ja kun mistään leluista se ei kiinnostunut (eikä ole kiinnostunut vieläkään), vireen nostatus oli todella vaikeaa. Vasta agilityn alkeiskurssille meno alkoi saada meidän nuotit kohdistumaan samaan sävellajiin.

Alun kysymykseen voisin diplomaattisesti vastata, että agitreeneissä Nomsa ehdottomasti näyttää itsestään parhaan puolen. Se on Nomsan juttu. Meidän juttu.

Tapahtumien loppukuu

 Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli menoa vähän joka puolella. Samalle lauantaille (29.8.2020) oli osunut Arjuskan järjestämä Elorieha Polvijärvellä, Okufest Outokummussa, Suomen Luonnon päivä ja Suomen Ladun Nuku yö ulkona -haaste.

Suunnistimme ensin puolilta päivin Polvijärvelle. Siellä esiintyi Aikakone, joka kieltämättä vei aatokset vahvasti takaisin 90-luvulle. Väkeä oli ihan älyttömästi R-kioskin ja Arjuskan välisellä pihalla. Koska teimme rengasmatkan Viinijärveltä Kinahmon suuntaan, meillä oli koirat mukana ihmisten ilmoilla sivistymässä. Aikakone veti vain parinkymmenen minuutin setin, koska bändin esiintymisen pääpaino oli iltakeikalla sisätiloissa. 

Muuta ohjelmaa emme jääneet seuraamaan, vaan ajoimme Outokumpuun ihmettelemään Okufestin tunnelmia. Se oli pieni pettymys, eikä ihan pienikään. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja tyhjä rekkalava odottamassa klo 15 kieppeillä aloittavaa Kaukolasipartiota. Ilma oli Polvijärvellä aurinkoinen ja Outokummussa enempi sateeseen päin kallistuva, mutta silti. 

Keikkaa odotellessa kävimme kävelemässä ja istuskelimme puun alla. Hippa valitti janoa, mutta vesivehkeitä ei ollut mukana. Yritin tarjota sille suihkulähteestä kouralla vettä, mutta kuningatar katsoi kovin pahalla silmällä. Viereisen ensiaputeltan väki kuuli keskustelumme tästä ongelmasta ja tarjosi pahvikuppia avuksi. Sehän Hipalle kelpasi ja sai juotua, mutta prinsessa Nomsa ylenkatsoi moista tarjoiluastiaa. Oli mieluummin janoisena. Ensiapuhenkilöt olivat iloisia kun edes yksi autettava tuli hiljaisen päivän työlistalle.

Keikka oli hyvä. Kaukolasipartio on ennen kaikkea livebändi, jota on ilo seurata. Sen myös outokumpulaiset tietävät kun osasivat h-hetken aikoihin hilautua paikalle.

Ilja kävi tuttuun tyylinsä hillumassa yleisön seassa.

Keikan jälkeen kävimme kuvaamassa Kummun koulua. Se sai purkutuomion kuulemma huonon sisäilman takia. Kumma juttu, miten vähintään joka toinen julkinen rakennus nykyään voi huonosti ja sen myötä ihmiset sen sisällä. Jos sama rakennus muuttuu yksityisomistukseen, ognelma poistuu. No, en pohdi tätä sen enempää.

Julkisivu on vallan siisti.

Mutta mitä löytyykään takapihalta? (Ei sinne olisi saanut mennä, mutta menimme silti.) Roju ei ole koulusta vaan ilmeisesti taannoisesta loistavasti onnistuneesta katuremontista peräisin. Koulun seinä on päässyt alustaksi luovuudelle, jolle betoniromu antaa hienoa syvyyttä.

Heittäkäämme koulurakennukselle hyvästit seinämaalauksen kyyhkysen myötä.

Jos näitä kahta tapahtumaa lähdetään vertailemaan, Polvijärvi veti pointsit kotiin ihan kirkkaasti. 

Ensinnäkin siellä pelasi tiedotus, missä tapahtui mitäkin ja tapahtumaa oli koko ajan ilman joutavia taukoja.

Ennen Aikakonetta oli Arjuskan muotinäytös ja bändin jälkeen karaoke. Esiintymislavan edustalle asetellut penkit veivät tilaa, mutta myyntikojuja mahtui silti mukavasti sekaan. R-kioskilla oli pihalla hodarigrilli ja Arjuskan puolella kahvio, ja se oli se toinen kunnossa oleva juttu. Tarjottavaa oli ja ihmiset viihtyivät paikalla.

Outokummun puolella muistissa oli joulunavajaiset viime vuodelta ja se oli todella hyvin järjestetty tilaisuus. Oli myyntikojuja, joulupukki, poroja, vipinää esiintymislavalla ja vaikka mitä. Porukkaa oli vilisemällä.

Nyt oli muutama myyntikoju, eikä kaikissa edes ollut ketään. Syömispuolen hoito jäätelövaunu ja pyttipannukoju, jota emme aluksi edes huomanneet.

Kaukolasipartion esiintymisaika oli ainoa, mikä oli etukäteen tiedossa. Mistään ei löytynyt tietoa tapahtumista ja niiden ajankohdista. Jos tapahtumia oli, ne oli rakennettu niin väljästi, että väki ehti kaikota muihin hommiin.

Me kaikkosimme takaisin Polvijärvelle ja suoraan kohti Kinahmoa. Oli aika kasata teltta rantaan. Nyt mukana oli pari joutilaaksi jäänyttä patjaa, joten selkä tykkäsi telttailusta paljon enemmän kuin pelkällä routamatolla makoilusta. Tässä iässä voi ulkona nukkumisenkiin ottaa vähän luksusta mukaan.

Minulla oli mielessä Höytiäisen aaltojen tarjoilema rentoutusmusiikki, mutta sattuipa tälle illalle tyyni vesi. Elokuun lopun illat ovat pimeitä ja tällä kertaa oli vieläpä ihmeen lämmin, joten isännän viritellessä nuotiota emäntä sääti kameraa. Kiva oli harjoitella yökuvausta pitkästä aikaa.

Kuu hennon pilviharson takana, Saturnus ja Jupiter pääsivät kuvaan yhtä aikaa. Kolmas tähtimäinen valopilkku on vastarannan nuotio.

Koirat saivat nukkua sisällä. Meidän teltassa on "ulkoeteinen" kengille ja repulle, mutta kahdelle koiralle se on liian pieni. Aamulla heräsin ensimmäisenä ja menin päästämään koirat ulos. Nomsa the isintyttö ampaisi rantaan kuin punavalkoinen nuoli. Olin jättänyt ulommaisen vetoketjun auki ja Nomsahan säntäsi samaa kyytiä telttaan. Hämmästyi varmasti pahemman kerran, kun ei päässytkään sisälle asti. Kun vauhtia oli riittävästi, sukelsi ulko- ja sisäteltan väliin ja räpiköi siellä repien samalla hyttysverkkoon reiän. Tulipahan todistettua, että teltta on sateen- mutta ei nomsankestävä.