Kyseessä on siis Suomen suurin Prisma Joensuussa. Kyllähän se silloin 20 vuotta sitten oli ihan kätevä kun sai suunnilleen kaiken saman katon alta, mutta missä on kohtuus? Puoti laajennettiin lentokentän kokoiseksi ja tavaravalikoima lisääntyi entistäkin vaikeavalintaisemmaksi.
Joskus siellä täytyy käydä kun tulee tarvis jostain, mitä ei omassa kaupassa ole ja samalla voi hoitaa kaikki muutkin ostokset. Eikä siinä mitään, mutta kun harvoin käytynä kestää oppia missä on mitäkin ja sitten kun sen oppii, koko hyllyjärjestys mulkataan ylösalaisin ja taas on sama opiskelu edessä.
Arvoisat asiakkaat! Päätimme järkiperäistää valikoimamme järjestyksen helpottaaksemme asiointianne. Pahoittelemme remontista aiheutuvaa haittaa.
Käännös Prisma - Hanna:
Arvoisat asiakkaat! Päätimme hankaloittaa asiointianne sekoittamalla hyllyjen ja tavaroitten järjestyksen. Remontin aiheuttamasta mahdollisesta häiriöstä emme ole pätkääkään pahoillamme, koska te kannatte rahanne meille joka tapauksessa.
Se, että maitohylly sijoitetaan perimmäiseen nurkkaan, saattaa toisissa aiheuttaa hetkellisiä ostoshaluja kaikessa mitä matkan varrella näkyy. Tämä kai sen sijoittelun tarkoitus on.
Minä en huonomuistisena tule toimeen ilman ostoslistaa, joten puuskutan menemään sivuille vilkuilematta listan nuotittamaa reittiä pitkin. Jos jo listaa kirjoittaessa kulkee mielessään tulevaa reittiä ja samalla vilkuilee, mitä jääkaapista puuttuu, saa kirjoitettua ostokset listaan suunnilleen järjestyksessä ja niiden kerääminen käy kätevästi.
Siitä huolimatta jotain aina unohtuu kun silmä hyppää jonkun listan tuotteen yli. Ennen kassoja tämä on vielä korjattavissa eli kärry ympäri ja hakemaan (autuaita ovat hajamieliset, sillä heillä on hyvä kunto), mutta jos hihnalle latoessa ei näe sitä mitä pitäisi nähdä, peli on menetetty. Ei sen kokoisessa kaupassa edes minulla riitä julkeutta lähteä jonosta heittämään 400 metrin lenkki leipänurkkaukseen. Meidän kylän pikkuruisessa kaupassa tämäkään ei ole ongelma.
Eikä siinä vielä kaikki. Viimeksi nimittäin joku noin 3-vuotias ihmisentaimi testasi liikkeen akustiikkaa kailottamalla täyteen ääneen (ei onneksi itkuparkua, mutta omia juttujaan ja yleistä älämölöä) koko sen ajan minkä kaupassa viivyin. Kärryä lykkivä mude ei tehnyt mitään hiljentääkseen kersansa. Miten voi olla häiriintymättä jos ipana huutaa suoraan korvaan kun minä häiriinnyin siitä toisella puolella kauppaa? Oma vika kun kuulee liikaa, mutta onneksi siihenkin on ratkaisu. Peltorit korvilla saattaa tosin provosoida jonkun koputtamaan niihin tyyliin "onko ketään kotona" ja se säikähdys voi kostautua sille jollekin nenäkipuna. Ehkä korvatulpat on parempi vaihtoehto.
Siihen saakka kuuntelen linnunlaulua kotinurkilla. Tänä aamuna tuoksui etelätuuli kun pistin nokkani ulos.
maanantai 25. toukokuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
Se on taas pitkä odotus seuraavaan kertaan
Tarkoitan tietenkin jokakeväistä reilun kahden viikon penkkiurheilurutistusta nimeltään jääkiekon MM-kisat. Viime vuonna fania hemmoteltiin myös olympialaisilla, mutta se on harvinaisempaa herkkua se.
Tänä vuonna Leijonajengi karsiutui pudotuspelivaiheessa häviämällä Tsekille. Joukkue pelasi ensimmäistä peliä lukuunottamatta loistavasti ja Pekka Rinne oli maalilla monella kielellä saamansa lempinimen "muuri" veroinen.
Vaikka kuinka katsoo pelejä sinivalkoisten lasien läpi, ei tuomaripeliä voi olla kritisoimatta.
Viime vuonna Minskissä Suomen ja Venäjän välisessä loppuottelussa ruotsalaiselta päätuomarikaksikolta Mikael Nord - Tobias Björk "jäi näkemättä" kaksi törkeää väkivaltaisuutta. Jevgeni Malkin murjoi Erik Haulan leukaluun kappaleiksi ja Vadim Shipatshov tinttasi Pekka Jormakalta vintin pimeäksi eikä kumpikaan saanut mitään rangaistusta.
Sama seeprapari komensi tämän vuoden Venäjä-pelissä Leo Komarovin puhtaasta taklauksesta suihkuun kun taklattu Jevgeni Medvedev jäi pitelemään polveaan jään pintaan, mutta palasi seuraavasssa erässä takaisin peliin eikä polvessa tuntunut olevan mitään vikaa. Jalkapallosta jo iät ja ajat tuttu filmaaminen on saapunut kaukaloihin.
Suomi voitti pelin silti, joten hukkaan meni jos jonkinlaista haittaa yritettiin. Myöhemmin tuomarit tulivat järkiinsä eikä Komarov saanut pelikieltoa. Tuomarit sen sijaan hyllytettiin lopuista peleistä, joten sen verran oikeutta tapahtui.
Puolivälieräotteluun Tsekkiä vastaan tuli venäläistuomarit ja heti tuli mieleen, että eipä yhtään paremmalta vaikuta eikä vaikuttanutkaan. Alivoimatilanteessa Kemppaiselta iskettiin maila kädestä, josta olisi pitänyt viheltää jäähy, mutta eipä vihelletty. Sen sijaan Tsekki teki maalin.
Toisessa tilanteessa Juuso Hietanen iski johtomaalin, mutta maali hylättiin ja sen sijaan Petri Kontiola lähetettiin estämisestä jäähylle. Käsittämätön ratkaisu tämäkin, koska Kontiola ei häirinnyt maalivahtia vaan tunki päin puolustajaa. Vaikka jäähy annettiinkin, olisi maalin voinut hyväksyä.
Myös tsekkiläiset osasivat sukeltamisen jalon taidon ja hankkivat niillä Suomelle jäähyjä.
Tsekki voitti lopulta ja oli taitava, varsinkin pappakiekkoilija Jaromir Jagr, jolle on nostettava hattua. Silti jäi kaivelemaan nuo kummalliset vihellykset Suomelle ja viheltämättömyydet Tsekille.
Olen seurannut maajoukkuekiekkoa pikkulikasta lähtien eikä vimma ole laantumaan päin. Päinvastoin, oma silmä kehittyy niin että maallikkonakin osaa nähdä kaukalon tapahtumia. Edellä mainittujen esimerkkien laisia vastaavia tapauksia on nähty viime vuosina yhä enemmän. Olipa takana sitten raha tai maitten välinen politiikka, ne eivät saa vaikuttaa pelien kulkuun.
Minä rakastan jääkiekkoa ja vihaan epäoikeudenmukaisuutta. Tuomarien koulutus ja puolueettomuus pitää olla sillä tasolla, että alati nopeutuva peli ja oikeudenmukaisuus mahtuvat samaan yhtälöön.
Että ei ihan pelkäksi valittamiseksi menisi, mainitaan toisenlainen tapaus.
Kanada-Venäjä -loppuottelussa erään maalin jälkeen Brent Burns lähetettiin jäähylle Vladimir Tarasenkon mailan katkaisemisesta. Onneksi toinen tuomari oli nähnyt tilanteen toisin eli Tarasenko oli itse pätkäissyt mailansa päreiksi, joten pienen neuvottelun jälkeen Burns komennettiin takaisin yksiöstä ja aloitus otettiin uusiksi. Joskus näinkin päin. (Kaikki pelinsä voittanut Kanada muuten piiskasi Venäjän maalein 6-1.)
Alkusarjan ottelussa USA-Venäjä kameramies onnistui tallentamaan kenties kaikista riemastuttavimman hetken, minkä olen eläissäni pelissä nähnyt.
USA:n pelaaja meni pelikatkon aikaan vaihtoaitiota kohti kun takaa tuleva venäläinen iski tätä kevyesti nyrkillä lapaan. Kun jenkki kääntyi katsomaan ja huomasi kuka oli kyseessä, tuuppasi takaisin. Ajattelin heti, että ounou, nytkö alkaa kahina, mutta ei; tyypit alkoivatkin naureskella. Ilmeisesti seurakaverit siinä juttelivat mukavia keskenään. Olisin halunnut tietää, mitä he siinä toisilleen sanoivat.
Peliähän tämä vain on, vaikkakin tunteita nostattavaa. Pidetään se reiluna niin kaikilla on kivaa.
Tänä vuonna Leijonajengi karsiutui pudotuspelivaiheessa häviämällä Tsekille. Joukkue pelasi ensimmäistä peliä lukuunottamatta loistavasti ja Pekka Rinne oli maalilla monella kielellä saamansa lempinimen "muuri" veroinen.
Vaikka kuinka katsoo pelejä sinivalkoisten lasien läpi, ei tuomaripeliä voi olla kritisoimatta.
Viime vuonna Minskissä Suomen ja Venäjän välisessä loppuottelussa ruotsalaiselta päätuomarikaksikolta Mikael Nord - Tobias Björk "jäi näkemättä" kaksi törkeää väkivaltaisuutta. Jevgeni Malkin murjoi Erik Haulan leukaluun kappaleiksi ja Vadim Shipatshov tinttasi Pekka Jormakalta vintin pimeäksi eikä kumpikaan saanut mitään rangaistusta.
Sama seeprapari komensi tämän vuoden Venäjä-pelissä Leo Komarovin puhtaasta taklauksesta suihkuun kun taklattu Jevgeni Medvedev jäi pitelemään polveaan jään pintaan, mutta palasi seuraavasssa erässä takaisin peliin eikä polvessa tuntunut olevan mitään vikaa. Jalkapallosta jo iät ja ajat tuttu filmaaminen on saapunut kaukaloihin.
Suomi voitti pelin silti, joten hukkaan meni jos jonkinlaista haittaa yritettiin. Myöhemmin tuomarit tulivat järkiinsä eikä Komarov saanut pelikieltoa. Tuomarit sen sijaan hyllytettiin lopuista peleistä, joten sen verran oikeutta tapahtui.
Puolivälieräotteluun Tsekkiä vastaan tuli venäläistuomarit ja heti tuli mieleen, että eipä yhtään paremmalta vaikuta eikä vaikuttanutkaan. Alivoimatilanteessa Kemppaiselta iskettiin maila kädestä, josta olisi pitänyt viheltää jäähy, mutta eipä vihelletty. Sen sijaan Tsekki teki maalin.
Toisessa tilanteessa Juuso Hietanen iski johtomaalin, mutta maali hylättiin ja sen sijaan Petri Kontiola lähetettiin estämisestä jäähylle. Käsittämätön ratkaisu tämäkin, koska Kontiola ei häirinnyt maalivahtia vaan tunki päin puolustajaa. Vaikka jäähy annettiinkin, olisi maalin voinut hyväksyä.
Myös tsekkiläiset osasivat sukeltamisen jalon taidon ja hankkivat niillä Suomelle jäähyjä.
Tsekki voitti lopulta ja oli taitava, varsinkin pappakiekkoilija Jaromir Jagr, jolle on nostettava hattua. Silti jäi kaivelemaan nuo kummalliset vihellykset Suomelle ja viheltämättömyydet Tsekille.
Olen seurannut maajoukkuekiekkoa pikkulikasta lähtien eikä vimma ole laantumaan päin. Päinvastoin, oma silmä kehittyy niin että maallikkonakin osaa nähdä kaukalon tapahtumia. Edellä mainittujen esimerkkien laisia vastaavia tapauksia on nähty viime vuosina yhä enemmän. Olipa takana sitten raha tai maitten välinen politiikka, ne eivät saa vaikuttaa pelien kulkuun.
Minä rakastan jääkiekkoa ja vihaan epäoikeudenmukaisuutta. Tuomarien koulutus ja puolueettomuus pitää olla sillä tasolla, että alati nopeutuva peli ja oikeudenmukaisuus mahtuvat samaan yhtälöön.
Että ei ihan pelkäksi valittamiseksi menisi, mainitaan toisenlainen tapaus.
Kanada-Venäjä -loppuottelussa erään maalin jälkeen Brent Burns lähetettiin jäähylle Vladimir Tarasenkon mailan katkaisemisesta. Onneksi toinen tuomari oli nähnyt tilanteen toisin eli Tarasenko oli itse pätkäissyt mailansa päreiksi, joten pienen neuvottelun jälkeen Burns komennettiin takaisin yksiöstä ja aloitus otettiin uusiksi. Joskus näinkin päin. (Kaikki pelinsä voittanut Kanada muuten piiskasi Venäjän maalein 6-1.)
Alkusarjan ottelussa USA-Venäjä kameramies onnistui tallentamaan kenties kaikista riemastuttavimman hetken, minkä olen eläissäni pelissä nähnyt.
USA:n pelaaja meni pelikatkon aikaan vaihtoaitiota kohti kun takaa tuleva venäläinen iski tätä kevyesti nyrkillä lapaan. Kun jenkki kääntyi katsomaan ja huomasi kuka oli kyseessä, tuuppasi takaisin. Ajattelin heti, että ounou, nytkö alkaa kahina, mutta ei; tyypit alkoivatkin naureskella. Ilmeisesti seurakaverit siinä juttelivat mukavia keskenään. Olisin halunnut tietää, mitä he siinä toisilleen sanoivat.
Peliähän tämä vain on, vaikkakin tunteita nostattavaa. Pidetään se reiluna niin kaikilla on kivaa.
maanantai 11. toukokuuta 2015
Toinen tulos rally-tokosta
Kuten aiemmin jo mainitsin, lauantaina kävimme JoA:n hallilla rallailemassa Hipan kanssa toisessa virallisessa kokeessamme. Tulokseksi tuli 96 pistettä ja ohjaajan jännityksestä huolimatta Hipalla oli hyvä fiilis. Se oli minusta upeaa, ihan paras juttu koko hommassa. Ei olisi haitannut, vaikka olisimme rimaa hipoen selvittäneet tuloksen tai vaikka jääneet ilman, pääasia että koira ei tuntenut oloaan tukalaksi. Se herkkis peilaa liikaa minun fiiliksiä enkä osaa näytellä lunkia niin että filmaaminen menisi läpi. Jatsin kanssahan tätä ongelmaa ei ole. Se mennä porhaltaa joka tilanteessa täysillä ja kaiken irti ottaen.
Virheitä meille rapsahti -1 kyltin koskemisesta ja -3 epätarkasti suoritetusta tehtävästä ja nämä molemmat puutteet samalta kyltiltä. Kyseessä oli spiraali oikealle, ja Hippa jäi seuraamisessa jälkeen. En osannut kannustaa sitä tarpeeksi kiihdyttämään vauhtia, joten siitä nuo kolme miinusta. Spiraalilta poistuessa kuulin itsekin sen kolahduksen, joka tulee kun koipi osui kylttiin ja siitä yksi miinus.
Muut kyltit suoritimme oikein hyvin ja kokonaisuus toimi. Tuomarina toimi Heikki Palosaari, joka oli kirjoittanut arvosteluun vielä "hieno suoritus". Niin oli.
Sitten vaan koekalenteria tutkimaan. Vielä yksi hyväksytty alokkaasta ja RTK1 päättää yhden häiriötekijän olemassaolon eli hihnan. Sen kanssa pelleily oli ihan oma haasteensa ja erikseen opeteltava juttu.
Virheitä meille rapsahti -1 kyltin koskemisesta ja -3 epätarkasti suoritetusta tehtävästä ja nämä molemmat puutteet samalta kyltiltä. Kyseessä oli spiraali oikealle, ja Hippa jäi seuraamisessa jälkeen. En osannut kannustaa sitä tarpeeksi kiihdyttämään vauhtia, joten siitä nuo kolme miinusta. Spiraalilta poistuessa kuulin itsekin sen kolahduksen, joka tulee kun koipi osui kylttiin ja siitä yksi miinus.
Muut kyltit suoritimme oikein hyvin ja kokonaisuus toimi. Tuomarina toimi Heikki Palosaari, joka oli kirjoittanut arvosteluun vielä "hieno suoritus". Niin oli.
Sitten vaan koekalenteria tutkimaan. Vielä yksi hyväksytty alokkaasta ja RTK1 päättää yhden häiriötekijän olemassaolon eli hihnan. Sen kanssa pelleily oli ihan oma haasteensa ja erikseen opeteltava juttu.
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Hippa 5 vuotta
Ajan kulumista on vaikea käsittää, mutta hyväksyttävä se silti on. Hippakin vasta syntyi ja nyt se jo täytti viisi vuotta.
Leikkisyyttä piisaa edelleen ja lelujen koko tuppaa kasvamaan. Muna on jälleen kadonnut jonnekin, mutta kanisteri ajaa saman asian. Toisin sanoen Hippa ajaa kanisteria.
Synttärit pidettiin meillä. Satu, Viiru ja Piki sekä Jenna ja Toma-veli tulivat käymään kakkuineen ja lahjoineen. Mukana tuli vielä Eveliina ja pikkuinen collienpentu Kiila. Minullahan ei tietenkään ollut Tomalle mitään varattuna, mutta ehkä koirien makkaransyöntikilpailu ja ihmisille paistetut muut herkut ajoivat saman asian.
Ensin käytiin pienellä lenkillä, että hurja aussiejengi pääsi vähän tuulettamaan itseään ja rauhoittumaan. Pikku-Kiilan takia ei tehty pitkää kävelyä.
Koska koiria oli nyt niin vähän, makkarakisan alkusarjat toteutettiin arpomalla ensin parit ja niistä voittajat pääsivät loppuotteluun, jossa selvisi kolmen kärki yhdellä kertaa.
Viiru oli joskus Jatsin synttäreillä ylivoimainen, mutta Jatsi sai revanssin ja voitti niukasti. Eveliina otti kuvia ja Jenna sai huolehtia Hipasta, koska Kiila ja Toma karsiutuivat. Jenna oli tässä lajissa ensikertalainen ja totesi, että tekniikassa oli toivomisen varaa. Kivaa oli ja koirilla varsinkin.
Leikkisyyttä piisaa edelleen ja lelujen koko tuppaa kasvamaan. Muna on jälleen kadonnut jonnekin, mutta kanisteri ajaa saman asian. Toisin sanoen Hippa ajaa kanisteria.
Synttärit pidettiin meillä. Satu, Viiru ja Piki sekä Jenna ja Toma-veli tulivat käymään kakkuineen ja lahjoineen. Mukana tuli vielä Eveliina ja pikkuinen collienpentu Kiila. Minullahan ei tietenkään ollut Tomalle mitään varattuna, mutta ehkä koirien makkaransyöntikilpailu ja ihmisille paistetut muut herkut ajoivat saman asian.
Ensin käytiin pienellä lenkillä, että hurja aussiejengi pääsi vähän tuulettamaan itseään ja rauhoittumaan. Pikku-Kiilan takia ei tehty pitkää kävelyä.
Koska koiria oli nyt niin vähän, makkarakisan alkusarjat toteutettiin arpomalla ensin parit ja niistä voittajat pääsivät loppuotteluun, jossa selvisi kolmen kärki yhdellä kertaa.
Viiru oli joskus Jatsin synttäreillä ylivoimainen, mutta Jatsi sai revanssin ja voitti niukasti. Eveliina otti kuvia ja Jenna sai huolehtia Hipasta, koska Kiila ja Toma karsiutuivat. Jenna oli tässä lajissa ensikertalainen ja totesi, että tekniikassa oli toivomisen varaa. Kivaa oli ja koirilla varsinkin.
(Kuva: Eveliina Mäkeläinen)
Loput makkarat syötin koirille hyvässä sovussa ja järjestyksessä. Kuvassa vasemmalta Jatsi, Hippa, Toma, Viiru ja Piki.
(Kuva: Eveliina Mäkeläinen)
Tomalla tosin järjestäytyminen kesti kun piti kaahottaa ympäri pihaa kuin järjetön ennen kuin tajusi, että täällähän on syömistä tarjolla.
Viiru taas näytti viisautensa tosi fiksulla tavalla. Annoin jokaiselle palasen alkaen vasemmalta ja kun Viiru oli makkaransa nielaissut, siirtyi toiselle puolelle ja istua napsahti rivin jatkoksi täysin viattoman näköisenä, että "tässähän minä olen koko ajan ollut, jatka vaan namien jakelua". Eikä Piki jäänyt sen tyhmemmäksi. Katsoi isosiskosta mallia ja teki saman tempun.
Kahvittelun aikana isommat rapakintut saivat olla pihalla, mutta Kiila pääsi ihmettelemään sisätiloja ja Hipan leluja. Kyllä oli reipas pentu kaikin puolin.
Kiitoksia kaikille käynnistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)