Se on taas pitkä odotus seuraavaan kertaan
Tarkoitan tietenkin jokakeväistä reilun kahden viikon penkkiurheilurutistusta nimeltään jääkiekon MM-kisat. Viime vuonna fania hemmoteltiin myös olympialaisilla, mutta se on harvinaisempaa herkkua se.
Tänä vuonna Leijonajengi karsiutui pudotuspelivaiheessa häviämällä Tsekille. Joukkue pelasi ensimmäistä peliä lukuunottamatta loistavasti ja Pekka Rinne oli maalilla monella kielellä saamansa lempinimen "muuri" veroinen.
Vaikka kuinka katsoo pelejä sinivalkoisten lasien läpi, ei tuomaripeliä voi olla kritisoimatta.
Viime vuonna Minskissä Suomen ja Venäjän välisessä loppuottelussa ruotsalaiselta päätuomarikaksikolta Mikael Nord - Tobias Björk "jäi näkemättä" kaksi törkeää väkivaltaisuutta. Jevgeni Malkin murjoi Erik Haulan leukaluun kappaleiksi ja Vadim Shipatshov tinttasi Pekka Jormakalta vintin pimeäksi eikä kumpikaan saanut mitään rangaistusta.
Sama seeprapari komensi tämän vuoden Venäjä-pelissä Leo Komarovin puhtaasta taklauksesta suihkuun kun taklattu Jevgeni Medvedev jäi pitelemään polveaan jään pintaan, mutta palasi seuraavasssa erässä takaisin peliin eikä polvessa tuntunut olevan mitään vikaa. Jalkapallosta jo iät ja ajat tuttu filmaaminen on saapunut kaukaloihin.
Suomi voitti pelin silti, joten hukkaan meni jos jonkinlaista haittaa yritettiin. Myöhemmin tuomarit tulivat järkiinsä eikä Komarov saanut pelikieltoa. Tuomarit sen sijaan hyllytettiin lopuista peleistä, joten sen verran oikeutta tapahtui.
Puolivälieräotteluun Tsekkiä vastaan tuli venäläistuomarit ja heti tuli mieleen, että eipä yhtään paremmalta vaikuta eikä vaikuttanutkaan. Alivoimatilanteessa Kemppaiselta iskettiin maila kädestä, josta olisi pitänyt viheltää jäähy, mutta eipä vihelletty. Sen sijaan Tsekki teki maalin.
Toisessa tilanteessa Juuso Hietanen iski johtomaalin, mutta maali hylättiin ja sen sijaan Petri Kontiola lähetettiin estämisestä jäähylle. Käsittämätön ratkaisu tämäkin, koska Kontiola ei häirinnyt maalivahtia vaan tunki päin puolustajaa. Vaikka jäähy annettiinkin, olisi maalin voinut hyväksyä.
Myös tsekkiläiset osasivat sukeltamisen jalon taidon ja hankkivat niillä Suomelle jäähyjä.
Tsekki voitti lopulta ja oli taitava, varsinkin pappakiekkoilija Jaromir Jagr, jolle on nostettava hattua. Silti jäi kaivelemaan nuo kummalliset vihellykset Suomelle ja viheltämättömyydet Tsekille.
Olen seurannut maajoukkuekiekkoa pikkulikasta lähtien eikä vimma ole laantumaan päin. Päinvastoin, oma silmä kehittyy niin että maallikkonakin osaa nähdä kaukalon tapahtumia. Edellä mainittujen esimerkkien laisia vastaavia tapauksia on nähty viime vuosina yhä enemmän. Olipa takana sitten raha tai maitten välinen politiikka, ne eivät saa vaikuttaa pelien kulkuun.
Minä rakastan jääkiekkoa ja vihaan epäoikeudenmukaisuutta. Tuomarien koulutus ja puolueettomuus pitää olla sillä tasolla, että alati nopeutuva peli ja oikeudenmukaisuus mahtuvat samaan yhtälöön.
Että ei ihan pelkäksi valittamiseksi menisi, mainitaan toisenlainen tapaus.
Kanada-Venäjä -loppuottelussa erään maalin jälkeen Brent Burns lähetettiin jäähylle Vladimir Tarasenkon mailan katkaisemisesta. Onneksi toinen tuomari oli nähnyt tilanteen toisin eli Tarasenko oli itse pätkäissyt mailansa päreiksi, joten pienen neuvottelun jälkeen Burns komennettiin takaisin yksiöstä ja aloitus otettiin uusiksi. Joskus näinkin päin. (Kaikki pelinsä voittanut Kanada muuten piiskasi Venäjän maalein 6-1.)
Alkusarjan ottelussa USA-Venäjä kameramies onnistui tallentamaan kenties kaikista riemastuttavimman hetken, minkä olen eläissäni pelissä nähnyt.
USA:n pelaaja meni pelikatkon aikaan vaihtoaitiota kohti kun takaa tuleva venäläinen iski tätä kevyesti nyrkillä lapaan. Kun jenkki kääntyi katsomaan ja huomasi kuka oli kyseessä, tuuppasi takaisin. Ajattelin heti, että ounou, nytkö alkaa kahina, mutta ei; tyypit alkoivatkin naureskella. Ilmeisesti seurakaverit siinä juttelivat mukavia keskenään. Olisin halunnut tietää, mitä he siinä toisilleen sanoivat.
Peliähän tämä vain on, vaikkakin tunteita nostattavaa. Pidetään se reiluna niin kaikilla on kivaa.
Tänä vuonna Leijonajengi karsiutui pudotuspelivaiheessa häviämällä Tsekille. Joukkue pelasi ensimmäistä peliä lukuunottamatta loistavasti ja Pekka Rinne oli maalilla monella kielellä saamansa lempinimen "muuri" veroinen.
Vaikka kuinka katsoo pelejä sinivalkoisten lasien läpi, ei tuomaripeliä voi olla kritisoimatta.
Viime vuonna Minskissä Suomen ja Venäjän välisessä loppuottelussa ruotsalaiselta päätuomarikaksikolta Mikael Nord - Tobias Björk "jäi näkemättä" kaksi törkeää väkivaltaisuutta. Jevgeni Malkin murjoi Erik Haulan leukaluun kappaleiksi ja Vadim Shipatshov tinttasi Pekka Jormakalta vintin pimeäksi eikä kumpikaan saanut mitään rangaistusta.
Sama seeprapari komensi tämän vuoden Venäjä-pelissä Leo Komarovin puhtaasta taklauksesta suihkuun kun taklattu Jevgeni Medvedev jäi pitelemään polveaan jään pintaan, mutta palasi seuraavasssa erässä takaisin peliin eikä polvessa tuntunut olevan mitään vikaa. Jalkapallosta jo iät ja ajat tuttu filmaaminen on saapunut kaukaloihin.
Suomi voitti pelin silti, joten hukkaan meni jos jonkinlaista haittaa yritettiin. Myöhemmin tuomarit tulivat järkiinsä eikä Komarov saanut pelikieltoa. Tuomarit sen sijaan hyllytettiin lopuista peleistä, joten sen verran oikeutta tapahtui.
Puolivälieräotteluun Tsekkiä vastaan tuli venäläistuomarit ja heti tuli mieleen, että eipä yhtään paremmalta vaikuta eikä vaikuttanutkaan. Alivoimatilanteessa Kemppaiselta iskettiin maila kädestä, josta olisi pitänyt viheltää jäähy, mutta eipä vihelletty. Sen sijaan Tsekki teki maalin.
Toisessa tilanteessa Juuso Hietanen iski johtomaalin, mutta maali hylättiin ja sen sijaan Petri Kontiola lähetettiin estämisestä jäähylle. Käsittämätön ratkaisu tämäkin, koska Kontiola ei häirinnyt maalivahtia vaan tunki päin puolustajaa. Vaikka jäähy annettiinkin, olisi maalin voinut hyväksyä.
Myös tsekkiläiset osasivat sukeltamisen jalon taidon ja hankkivat niillä Suomelle jäähyjä.
Tsekki voitti lopulta ja oli taitava, varsinkin pappakiekkoilija Jaromir Jagr, jolle on nostettava hattua. Silti jäi kaivelemaan nuo kummalliset vihellykset Suomelle ja viheltämättömyydet Tsekille.
Olen seurannut maajoukkuekiekkoa pikkulikasta lähtien eikä vimma ole laantumaan päin. Päinvastoin, oma silmä kehittyy niin että maallikkonakin osaa nähdä kaukalon tapahtumia. Edellä mainittujen esimerkkien laisia vastaavia tapauksia on nähty viime vuosina yhä enemmän. Olipa takana sitten raha tai maitten välinen politiikka, ne eivät saa vaikuttaa pelien kulkuun.
Minä rakastan jääkiekkoa ja vihaan epäoikeudenmukaisuutta. Tuomarien koulutus ja puolueettomuus pitää olla sillä tasolla, että alati nopeutuva peli ja oikeudenmukaisuus mahtuvat samaan yhtälöön.
Että ei ihan pelkäksi valittamiseksi menisi, mainitaan toisenlainen tapaus.
Kanada-Venäjä -loppuottelussa erään maalin jälkeen Brent Burns lähetettiin jäähylle Vladimir Tarasenkon mailan katkaisemisesta. Onneksi toinen tuomari oli nähnyt tilanteen toisin eli Tarasenko oli itse pätkäissyt mailansa päreiksi, joten pienen neuvottelun jälkeen Burns komennettiin takaisin yksiöstä ja aloitus otettiin uusiksi. Joskus näinkin päin. (Kaikki pelinsä voittanut Kanada muuten piiskasi Venäjän maalein 6-1.)
Alkusarjan ottelussa USA-Venäjä kameramies onnistui tallentamaan kenties kaikista riemastuttavimman hetken, minkä olen eläissäni pelissä nähnyt.
USA:n pelaaja meni pelikatkon aikaan vaihtoaitiota kohti kun takaa tuleva venäläinen iski tätä kevyesti nyrkillä lapaan. Kun jenkki kääntyi katsomaan ja huomasi kuka oli kyseessä, tuuppasi takaisin. Ajattelin heti, että ounou, nytkö alkaa kahina, mutta ei; tyypit alkoivatkin naureskella. Ilmeisesti seurakaverit siinä juttelivat mukavia keskenään. Olisin halunnut tietää, mitä he siinä toisilleen sanoivat.
Peliähän tämä vain on, vaikkakin tunteita nostattavaa. Pidetään se reiluna niin kaikilla on kivaa.
Kommentit