Tein tässä pientä tutkielmaa
aiheesta omituisen pääni oudot kotkotukset: Levottomat jalat – kofeiiniyliherkkyys – masennuslääkkeet –
anemia – stressiherkkyys – sydämen lisälyönnit - aistiyliherkkyys > aivojen välittäjäaineetko
yhdistävänä tekijänä?
Minulla on ollut sydämessä
lisälyöntejä lapsesta lähtien. Silloin pienenä niitä kuulemma tutkittiin, mutta
mitään ei löytynyt ja tutkimukset lopetettiin. Pikkuhiljaa oireet hävisivät,
mutta alkoivat taas vähän päälle kaksikymppisenä. Raskausaikana pahenivat ja
olen huomannut muistakin yhteyksistä, että stressi pahentaa oireita. Vaiva on
inhottava, joskaan ei vaarallinen. Lääkitystä ei ole, joten täytyy vain kärsiä
ja yrittää ottaa rennosti.
Levottomat jalat on meillä
sukuvika. Mummo kärsi niistä, isä ja veli kärsivät edelleen. Minuakin ne
vaivasivat raskausaikana ja 2000-luvun puolivälin jälkeen aika pahastikin.
Kokeilin isän käyttämää
lääkettä (muistaakseni se oli Sifrol) miedommalla annoksella, mutta tulin hulluksi.
En enää muista tarkemmin, minkälaisia oireita siitä tuli, mutta tunsin oloni
tosi huonoksi. Se vaikutti selkeästi mielialaan.
Samoihin aikoihin todettiin
anemia, joka alkoi synnytyksien aiheuttamasta verenhukasta ja jatkui, koska
kuukautiset olivat järkyttävän runsaat. Kerran kuussa meni suunnilleen taju kun
vuodin itseni kuiviin. Kaikki rautavalmisteet pistivät mahan sekaisin, myös Obsidan joka kuulemma on niin mieto ja helposti imeytyvä, että käy kaikille. Kaikille paitsi minulle. Luontaistuotteista ei ollut apua ja toisekseen ne litkut olivat niin
pahanmakuisia, että jäivät juomatta. Valitin lääkärille tästä ja sain
hormonikierukan hillitsemään vuotoa. Anemia hävisi ja sen mukana myös
levottomat jalat.
Vuonna 2009 tuli ero ja se
oli hyvä juttu, mutta jutun hyvyydestä huolimatta sekosin. Hain lääkäriltä apua
ja hän kirjoitti minulle mielialalääkettä. Ensimmäinen lääke Seronil auttoi
kirkastamaan päänsisäisen aurinkoni, mutta sivuoireena oli vanha tuttu jalkojen
vatkaus. Lääke vaihdettiin vielä kahdesti ja sopiva löytyi. En muista sen
nimeä, mutta söin sitä aikani ja lopetin kun en kokenut enää tarvitsevani
mokomaa.
Olen aina nukkunut huonosti
ja stressi laittaa ajatukset laukkaamaan entistäkin villimmin. Tänä vuonna olen
viime keväästä lähtien nukkunut aina yö toisen perään vähän huonommin. Illalla
väsyttää eikä nukahtaminen ole ongelma, mutta parin kolmen tunnin kuluttua
herään ja ajatusten kiertäessä kehää unta saa odotella kauan ja hartaasti.
Menin taas lääkärille
valittamaan vaivojani ja sain hyvin mietoa mielialalääkettä, Mirtazapin 15 mg,
aluksi viikon ajan puoli pilleriä illalla nukkumista helpottamaan ja sitten
kokonainen. Se napinpuolikas pisti pääni kerralla sekaisin. Olin seuraavana
päivänä aivan tokkurassa.
Tokkura helpotti, mutta
mustat pilvet peittivät sisäisen aurinkoni ja tunsin itseni viimeisen päälle
sekopääksi. Sivuoireet hävisivät reilun viikon aikana ja olo oli muuten kuten ennenkin,
mutta nukuin onneksi tosi hyvin. Jos heräsin yöllä, nukahdin heti uudestaan. Kokonaiseen
pilleriin en sivuoireiden pelossa uskaltanut siirtyä, vaan jatkoin
puolikkaalla.
Nyt kuurin aloituksesta reilu
viisi viikkoa aikaa ja teho on kaikonnut. Kokeilin kokonaista pilleriä, mutta
kuinka ollakaan, levottomat jalat palasivat kehiin jälleen. Nukkumiseen ei
auttanut yhtään.
Olen hyvin herkkä
kofeiinille. Pari kulausta kahvia saa minut hyppimään seinille ja kupillinen
tekee niin huonon olon, etten tiedä miten päin olisin. Tuntuu kuin sisälläni
olisi kuminauhoja pitämässä minua koossa ja kahvi kiristäisi kuminauhat niin kireälle, että joka kohdassa tuntuu pahalta. Vaikea kuvailla, mutta tuon
paremmin en osaa.
Jos esimerkiksi automatkalla iskee armoton väsymys, pari
hörppyä Cokista virkistää olon tavanomaiseksi eli sen verran kuin kupillinen
kahvia jonkun normaalin ihmisen.
Mari kertoi joskus
lukeneensa jostain tiedelehdestä aivojen välittäjäaineista kertovaa juttua.
Siinä kerrottiin, että
niillä ihmisillä, joilla välittäjäaineet toimivat ns. normaalisti, kahvi ei
aiheuta isompaa kriisiä. Minunlaiselleni ihmiselle ylimääräinen kofeiiniannos
taas pistää totaalisesti kupin nurin. Tämä on myös periytyvä ominaisuus, koska
isälläni on sama juttu.
Toinen mielenkiintoinen nautintoaine on alkoholi. En pysty nukkumaan humalassa. Alkoholin pitäisi olla rauhoittava
aine, mutta minun kohdalla se on kaikkea muuta. En kykene juomaan niin paljon
että sammuisin, enkä edes halua saattaa itseäni siihen tilaan. Ongelma on, että
pienikin määrä alkoholia tekee mielen niin virkeäksi ja pistää pumpun
hakkaamaan siihen malliin, että nukkuminen on mahdotonta.
Mirtazapiinin käyttöohjeessa
varoitettiin, että alkoholi tehostaa vaikutusta. Joulun alla tuumasin, että
toivottavasti näin on ja otin pillerini kermaliköörin kanssa. Arvatkaapa mitä
tapahtui? Jouduin suorastaan toppuuttelemaan itseäni, etten olisi alkanut pestä
ikkunoita. Semmoinen virtapiikki iski elimistööni, että entistä vähemmän nukutti.
Muuan nukkumista huonontava
juttu on aistiyliherkkyys. Olen lapsesta lähtien kärsinyt tästä ominaisuudesta
eikä se näytä vähenevän iän myötä.
Valo paistaa luomien läpi
eli en voi nukkua jos ei ole täysin pimeää.
Kuulen pienetkin äänet ja ne
voimistuvat hiljaisessa ympäristössä kamalaksi kakofoniaksi. Niitä kun jää
kuuntelemaan, ei uni takuulla tule.
Lakanan pitää olla rypytön
ja peitto niin, ettei reuna osu jalkoihini tai roiku sängyn reunan
ulkopuolella, jolloin se painaa väärällä tavalla tai viileää ilmaa pääsee
iholleni. Koiraperheessä välillä kantautuu hiekkaa sänkyyn ja ei puhettakaan,
että nukkuisin ilman lakanan vaihtoa tai vähintään imurointia.
Kotona nuo olosuhteet saa
kuntoon, mutta yökylässä ollessa korvatulpat on vähimmäisvarustus.
Vähän ohi aiheen
mainittakoon, että olen koko ikäni nauranut, että tyylini on tyylittömyys ja
sitähän se on. Haluaisin olla tyylikkäämpi, mutta se on sula mahdottomuus kun
vaatteet eivät saa tuntua päällä. Kaikki laput on ratkottava pois ja ainoa
käyttökelpoinen materiaali on puuvilla. Villa kutittaa ja jotkut kankaat ovat
kylmiä ja liukkaita. Vaate ei saa kiristää, muttei myöskään roikkua. Hajuvedet
tekevät päänsäryn ja kynsilakkaa en voi käyttää, koska kynnet palelevat.
Uskomatonta mutta totta.
Se, joka väittää että
haudassa on aikaa nukkua, painukoon kuuseen. Unen tarve on yksilöllinen, mutta
jos ihminen valvoo ilman omaa tahtoaan, asiat vain menevät pieleen. Suurin
unelmani on saada nukkua kuten normaali ihminen murehtimatta olemattomia ja
kärsimättä henkisiä tai ruumiillisia kipuja.
Päätäni ei ole
lääketieteellisesti tutkittu, mutta tekisi mieleni väittää, että kaikilla
noilla on jokin yhteys.
Levottomiin jalkoihin
helpotukseksi määrätty lääke pisti yläpään sekaisin, mutta väärä tai liian vahva
mielialalääke taas aiheutti levottomia jalkoja.
Miksi minun kohdalla kaikki
menee ihan päinvastoin? Kyllä olisi sarkaa neurologian, psykiatrian tai
neuropsykiatrian asiantuntijoille.
Jos lukijoilla on
samansuuntaisia kokemuksia, pyytäisin kommentteja. Aina on joku, joka tietää
tai on kuullut puhuttavan aiheesta tai sen vierestä.
