Hippasen verran höpinää

Eipä ole kaikenlaisten mustikkasotien ja auto-ongelmien takia tullut naputeltua muistiin näitä tärkeämpiä juttuja. Käväisimme Hipan kanssa Kuopiossa rallyilemassa Barbet ry:n järjestämässä kokeessa 8.8. ja kotiintuomisiksi sieltä tuli 92 pistettä eli tässä tapauksessa koulari RTK1. Tervemenoa avoimeen luokkaan sitten vaan. Hippa oli tällä kertaa haastava ohjattava. Se oli hyvällä mielellä virittelyssä ennen kehään menoa, mutta sitten lässähti. Ihan kuin se olisi pudotettu sohvalta suoraan hommiin. Jouduin kannustamaan tosi paljon, että olisi suunnilleen pysynyt mukana. Tällä kertaa jouduin jopa yhdellä kyltillä vähän korottamaan ääntäni, ettei olisi koskenut kylttiin. Aikaisemmin se ei ole kiinnittänyt niihin mitän huomiota. Ensimmäinen moka tuli toisella kyltillä, joka oli Istu, kierrä koira. Hippa meni maahan, joten uusin liikkeen. Itse asiassa olen tosi iloinen tästäkin kokemuksesta, koska aivo raksutti niin rivakasti siinä tilanteessa ja älysin sen, että väärin suoritetus

Mustikoita on poimittu selkä vääränä (sekä aikana että jälkeen) ja myyty ne pois kun kaikenmoista rahanmenoa on ja näyttää tulevan olemaankin. Suurin ahmatti valuutalle on jo kauan aikaa ollut oma rakas passattini, josta jo rokkipostauksessa purppasin. Se heräsi henkiin pienen muovisen murikan vaihdannalla eli ahtopaineentunnistin oli pimennyt. Näytti ahtimelle liian suuria arvoja ja turbo toimi sen mukaan eikä kulku luistanut. Ei siinä läheskään kaikki, vaan rahanmenovirran lähteet sijoittuvat alkuvuoteen, jolloin passattiin tehtiin nokkaremontti. Samalla rykäisyllä vaihtui jakopää ja kun katsastus oli ajankohtainen, asiat tarkastettiin siihen malliin. Vein hänet syyniin. Järkytys oli valtava kun inssi sanoi, että tuo ja tuo pitää uusia ja tästä muuten tippuu öljyä ihan rutkasti. Mitä?! Ikinä ei ole öljyä syönyt, miten se nyt on semmoiseksi herennyt? Öljyvana johti kohti korjaamoa ja nokka-akselin vaihtajaa. Menin kertomaan terveiset ja ilmaisin pahastuneeni kovasti, kun heilt

Elämä ja ajanlasku on täynnä pienempiä ajanlaskun alkuja. Tämän päivän virstanpylväs oli Kimmon yläkouluun meno. Koska meidän kylällä ei ole enää yläkoulua (kiitos kunnanisien päätösten), Kimmo kävi eilen naapurissa kysymässä kaveriltaan koulukyytiasiat. Kyllähän minäkin sitä yritin selvittää, mutta helpommalla pääsee kun kysyy joltain joka tietää eikä tulkitse aikatauluja väärin. Puoli kahdeksan kieppeillä kun seisoskelee tienhaarassa, pääsee hyppäämään Liperiin vievään bussiin. Tänä aamuna jonkun näkymättömän olallekoputuksen voimasta pomppasin hereille tasan kello 7.30 ja totesin pirtin hiljaiseksi. Äkkiä nuoriso hereille ja aamupalaa naamaan. Joutilaan elämäntilanteen hyvä puoli nähtiin taas kun ehdin kuskata oppilaan opinahjoonsa. Jännittävä tilanne, mutta niin sitä jännitti itsekin vastaavaan aikaan. Muistan kun tutustumisreissulla Karsikon yläasteelle ulko-ovi nielaisi porukan järjettömältä näyttävään sokkeloon, jossa aikansa meitä pyöritettiin ja lopulta sama ovi sylkäisi