Voi taivas!

Tai sanotaanko mieluummin, että voi äärettömyys. Ei sitä voi tajuta.

Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä.

Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee.

Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti.

Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi.

Jupiter oli näissä olosuhteissa paras. Toisella kaukoputkella katseltuna erotti pilviraidat, mutta sillä ei voinut kuvata.
Toisella putkella sen sijaan voi. Tilaisuus oli yleisölle klo 19 - 21, mutta heiluin kamerani kanssa niin innoissani, että virallisen osuuden jälkeen sain kuvata Jupiteria. Teleskoopissa on sovitteet Nikonille ja Canonille, joten kameran rungon sai suoraan okulaariin kiinni. Ei heilunut eikä tärissyt. Tarkennus sen sijaan oli hankalaa, koska se piti tehdä kokeilun kautta.

Kolme suurinta kuuta oli hienossa linjassa sillä hetkellä.

Maan etäisyys Auringosta on noin 150 milj. kilometriä ja Jupiterin etäisyys Auringosta n. 780 milj. kilometriä eli välimatkaa meistä on aika paljon. Teleskoopin läpi Jupiter näytti suunnilleen siltä kuin täysikuu paljaalla silmällä katseltuna.

Kuinka tulet vahtiviettisen koiran reviirille

Meillä on käynyt neljänlaisia vieraita koirien näkökulmasta ajatellen:

1. Fiksu koiraihminen
- Tulee sisälle, on hiljaa aloillaan eikä katso koiraa silmiin ja antaa koiran nuuhkia rauhassa.
Koira toteaa tulijan vaarattomaksi.

2. Koiria pelkäävä
- Tulee sisälle, jäykistyy kauhusta, pitää kädet lähellä vartaloa ja koira saa nuuhkia rauhassa kun ihminen ei tiedä mitä tehdä eikä edes kykene tekemään mitään. 
Koira toteaa tämänkin tulijan vaatattomaksi.

3. Koiria rakastava ei-koiraihminen
- Tulee sisälle, ihastuu silmittömästi, yrittää silittää ja kimittää "nonononono ei tarvii haukkua noin kamalasti voi kun ootte ihania!!!"
Koira villiintyy entistä hurjempaan meteliin eikä varmasti anna koskea. Murinaa riittää vielä pitkään, koska tulija on todettu hyvin epäilyttäväksi.

4. Salakähmäinen yllättäjä
- Avaa oven hiljaa ja hiipii sisälle vielä hiljemmin, kunnes keskellä tupaa älähtää "Hihihi sainpas yllätettyä, kaikenlaisia vahtikoiria!"
Koira pistää koko talon sekaisin eikä luota tulijaan seuraavaan kahdeksaan vuoteen.

Viides ryhmä on tarpeeksi hyvät tutut, jotka saavat ensin haukut ja sitten laulut kun tunnistaminen on tapahtunut eli heitä ei lasketa vieraiksi.

Ja sitten on nuohooja.

Viimeksi mainittu kävi meillä tänä aamuna. Koska nuohooja on valtavan kokoinen äijänköriläs (tosin laihtunut viime näkemästä) ja musta kuin muurinperä, koirat pitävät häntä erinomaisen epäilyttävänä. Mikko on harvinaisen mukava, mutta tulee sisälle vauhdikkaan rempseään tyyliin, mitä koirat eivät ymmärrä.

Itse en tapausta nähnyt, mutta Mikko kertoi Hipan lähes melkein napanneen kädestä. Meidän Hippa, joka ei ole yhteenkään ihmiseen hampaalla puuttunut! Kyllähän tytöt pian leppyivät ja antoivat itsensä silitettäväksi.

Mitä opimme tästä? Sanoin Mikolle, että saisi käydä useammin kuin kerran vuoteen. Seuraava käynti todennäköisesti on vasta vuoden kuluttua, joten tutustuminen suoritetaan sitten heti ovella. Hampailla napsimista - edes hipaisua -  ei hyväksytä ja aion tehdä sen eteen sen minkä asia vaatii. Koirien pitää itse todeta vieras vaarattomaksi, en minä eikä sen enempää vieraskaan voi sitä prosessia nopeuttaa. Monta kertaa on yritetty ja yritykseksi on jäänyt.

Eikä nämä mitään. Mikko kertoi, että pikkukoirat ovat yleensä ihan mahdottomia. Kun siinä uunin edessä viuhtoo rassilla edestakaisin, pikkuräksy ensin juoksee eestaas kunnes nappaa rukkaseen kiinni omistajan katsellessa vierestä evääkään väräyttämättä. Ihmisten ääliömäisyyttä ei vaan voi käsittää.

Minusta nuohoojan käynti on mukava. Hormit on taas putsattu ja kaikki värkit todettu paloturvallisiksi. Jotkut valittavat, että nuohous on kohtuuttoman hintaista. Minun mielestä uunien, kiukaiden ja niiden hormien hyvä kunto on niin suuresti mielenrauhaan vaikuttava tekijä, että kyllä siitä mielellään kerran vuodessa maksaa sen minkä tarvitsee.

Teleportaatio on totta

"Totuus on tarua ihmeellisempää."
Se, joka tuon päästi ensimmäisen kerran suustaan, tiesi mitä puhui.

Muutamia vuosia sitten kun Mari ja Jarno muuttivat rakentamaansa taloon, menin käymään ja autoin tavaroiden järjestelyssä. Kotona lähtiessä pengoin hattuhyllyä, koska oli talvi ja halusin yhden tietyn pipon päähäni, mutta sitä ei löytynyt mistään. Otin toisen pipon.

Marin luona ei ollut vielä naulakkoa, joten heitin takin sohvalle ja laskin hanskat ja pipon sohvan selkänojalle. Kun olin lähdössä, se kaipaamani pipo oli hanskojen ja pipon alla. Se ei todellakaan ollut siinä silloin kun riisuin asusteeni. Lähdin siis kotiin kahden pipon kanssa. Tämän jälkeen pipot ja muut eivät ole seikkailleet omin nokkineen.

Paitsi viime aikoina.

Kimmo käy kahden luokkakaverinsa kanssa lentistreeneissä kahdesti viikossa. Toisten poikien äitien kanssa kuljetetaan heitä vuoronperään. Erään kerran pojat menivät taksilla Riston luokse, jossa tekivät läksyt. Kun treeneihin lähtö koitti, Kimmon treenikassia ei näkynyt missään. He etsivät kaikki paikat ja Terhi soitti taksikuskillekin, että onko kassi siellä, vaikka Kimmo muisti ottaneensa sen mukaan. Ei ollut taksissa, vaan seuraavana aamuna kassi löytyi Kimmon pulpetilta.

Tenttasin Kimmoa, että ethän vaan sittenkin unohtanut kassia koululle ja poika kivenkovaan vannoi, että kassi lähti mukaan ja otti sen taksista Riston luokse. Halusin uskoa, koska Kimmo huolehtii tavaroistaan paljon paremmin kuin Atte ja minä yhteensä. Jokainen, joka on Kimmon tavannut, voi allekirjoittaa sen että siinä on tervejärkinen kaveri.

Tänään sattui taas vastaava tapaus. Terhi kävi hakemassa pojat koululta ja Risto todisti, että kassi oli varmasti Terhin autossa. Kamat jäivät autoon - vahtimatta, kukapa osaisi pelätä tavaroittensa katoamista - koska samalla autolla lähtivät treeneihin, mutta Kimmon kassi puuttui taas. Jalat hiertyivät treeneissä kun ei ollut sisäkenkiä.

Minna oli iltapäivällä mennyt Kimmon luokkaan vanhempainvarttiin ja kertoi, että siellä se kassi oli Kimmon pulpetilla.

En tiedä mitä ajatella. Kerrankin minun päänsisukseni on täydellisen hiljaa.

* * *

Edittiä kehiin...

Mietiskelin tätä facebookin puolellakin ja ystäväni Kati kommentoi asiaa näin: "Kimmon treenikassi on nyt jostain syystä asemoitunut jonkin aika-avaruus-vääristymän laidalle ja hupsahtaa toistuvasti madonreikään, joka johtaa sinne pulpetille."

Madonreikä oli se sana, jota hain!

"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan..."

 Onhan se suuri ihme päivätaivahankin, mutta on niin helppo unohtaa se, mikä ei näy.

Minä olen kuuhullu kahdellakin tavalla. Rakastan katsella kuuta, olipa se sirppi, puolikas tai täysi, ja nousuvaiheen kääntyessä lopuilleen kuu valvottaa. Viimeksi mainittua ominaisuutta jotkut väittävät hölynpölyksi. 

En ymmärrä moista ajattelutapaa, koska jokainen on yksilö. Se, joka ei valvo tai saa huikeita idiksiä täydenkuun aikaan, ei voi ymmärtää meitä herkempiä. Mielestäni kuuhullujen vähättely on vain oman itsen ylentämistä luontoa mahtavammaksi. Jos kuu liikuttaa valtameriä, miksi se ei vaikuttaisi meihin maan matosiin?

Tästä sutjakka aasinsilta maailman tapahtumiin. Markku Pölönen kirjoitti 10.10.2012 Karjalan Heilin kolumnissaan (s. 6), että kuussa ei ole käyty, vaan kyseessä oli jenkkien propagandaelokuva. 

Olen samaa mieltä. En jaksa linkittää kaikkea sitä juupas-eipäs -vääntöä, mitä netissä tästä aiheesta on kirjoitettu. Ihmettelen vain, että jos 60-luvun tekniikalla kuussa olisi oikeasti käyty, sen pitäisi 2000-luvun tekniikalla olla kevyttä kauraa. Missä ovat kaikki nykyajan kuuretket? Ja oikeat videotallenteet niistä?