Hippasen verran höpinää

Tai sanotaanko mieluummin, että voi äärettömyys. Ei sitä voi tajuta. Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä. Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee. Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti. Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi. Jupiter oli näissä o...

Meillä on käynyt neljänlaisia vieraita koirien näkökulmasta ajatellen : 1. Fiksu koiraihminen - Tulee sisälle, on hiljaa aloillaan eikä katso koiraa silmiin ja antaa koiran nuuhkia rauhassa. Koira toteaa tulijan vaarattomaksi. 2. Koiria pelkäävä - Tulee sisälle, jäykistyy kauhusta, pitää kädet lähellä vartaloa ja koira saa nuuhkia rauhassa kun ihminen ei tiedä mitä tehdä eikä edes kykene tekemään mitään.  Koira toteaa tämänkin tulijan vaatattomaksi. 3. Koiria rakastava ei-koiraihminen - Tulee sisälle, ihastuu silmittömästi, yrittää silittää ja kimittää "nonononono ei tarvii haukkua noin kamalasti voi kun ootte ihania!!!" Koira villiintyy entistä hurjempaan meteliin eikä varmasti anna koskea. Murinaa riittää vielä pitkään, koska tulija on todettu hyvin epäilyttäväksi. 4. Salakähmäinen yllättäjä - Avaa oven hiljaa ja hiipii sisälle vielä hiljemmin, kunnes keskellä tupaa älähtää "Hihihi sainpas yllätettyä, kaikenlaisia vahtikoiria!" Koira pistää koko t...

"Totuus on tarua ihmeellisempää." Se, joka tuon päästi ensimmäisen kerran suustaan, tiesi mitä puhui. Muutamia vuosia sitten kun Mari ja Jarno muuttivat rakentamaansa taloon, menin käymään ja autoin tavaroiden järjestelyssä. Kotona lähtiessä pengoin hattuhyllyä, koska oli talvi ja halusin yhden tietyn pipon päähäni, mutta sitä ei löytynyt mistään. Otin toisen pipon. Marin luona ei ollut vielä naulakkoa, joten heitin takin sohvalle ja laskin hanskat ja pipon sohvan selkänojalle. Kun olin lähdössä, se kaipaamani pipo oli hanskojen ja pipon alla. Se ei todellakaan ollut siinä silloin kun riisuin asusteeni. Lähdin siis kotiin kahden pipon kanssa. Tämän jälkeen pipot ja muut eivät ole seikkailleet omin nokkineen. Paitsi viime aikoina. Kimmo käy kahden luokkakaverinsa kanssa lentistreeneissä kahdesti viikossa. Toisten poikien äitien kanssa kuljetetaan heitä vuoronperään. Erään kerran pojat menivät taksilla Riston luokse, jossa tekivät läksyt. Kun treeneihin lähtö koitti, K...

  Onhan se suuri ihme päivätaivahankin, mutta on niin helppo unohtaa se, mikä ei näy. Minä olen kuuhullu kahdellakin tavalla. Rakastan katsella kuuta, olipa se sirppi, puolikas tai täysi, ja nousuvaiheen kääntyessä lopuilleen kuu valvottaa. Viimeksi mainittua ominaisuutta jotkut väittävät hölynpölyksi.  En ymmärrä moista ajattelutapaa, koska jokainen on yksilö. Se, joka ei valvo tai saa huikeita idiksiä täydenkuun aikaan, ei voi ymmärtää meitä herkempiä. Mielestäni kuuhullujen vähättely on vain oman itsen ylentämistä luontoa mahtavammaksi. Jos kuu liikuttaa valtameriä, miksi se ei vaikuttaisi meihin maan matosiin? Tästä sutjakka aasinsilta maailman tapahtumiin. Markku Pölönen kirjoitti 10.10.2012 Karjalan Heilin kolumnissaan (s. 6), että kuussa ei ole käyty, vaan kyseessä oli jenkkien propagandaelokuva.  Olen samaa mieltä. En jaksa linkittää kaikkea sitä juupas-eipäs -vääntöä, mitä netissä tästä aiheesta on kirjoitettu. Ihmettelen vain, että jos 60-luvun tekni...