Hippasen verran höpinää

Niinhän ne Ilosaarirockia mainostavat ja tänä kesänä se viikonloppu oli 16.-17.7. Kaimani Turus-Hanna ilmoitti ostaneensa lipun kun pääesiintyjä Volbeat oli julkaistu ja kyseli majoitusta meiltä, joten minä menin saman tien myös lippukaupoille. Kimmolle olin ostanut lipun jo joululahjaksi, mutta itse epäröin esiintyjien julkaisuun asti. Marko ilmoitti jo viime talvena, ettei jaksa sitä hälinää enää. Aavistin, että ainoa jota hän ei jaksa, olen minä ja kesän tullen se aavistus osoittautui oikeaksi. Jos elämä on rock, rokkailkaamme kumpikin tahollamme. Naureskelin itsekseni kyseistä viikonloppua odotellessa, että maanviljelijällä ja ilosaarirokkaajalla on yksi yhteinen piirre: molemmat kyttäävät heinäkuussa säätiedotuksia neuroottisuuteen asti. Ensin vaikutti siltä, että kanootti olisi lisättävä selviytymispakkaukseen, mutta onneksi kumikengät riittivät. Niitä näkyikin monenlaisia. Paras viritys oli tavallisten kenkien päälle ilmastointiteipistä rakennetut Sleepy Sleepers -teemaiset...

Viikko sitten Miimin kanssa Kuopion rally-tokosta lähtiessä nälkä oli kuin susi kimpussa, joten piipahdimme Hesessä. Siellä havaitsimme läheisessä pöydässä nuoren isän ja arviolta 4-vuotiaan pojan. Poika kiukkusi, koska isä käski poikaa riisumaan lippiksen ennen kuin alkaa syödä. Poika ei suostunut eikä isä antanut lupaa ruokailuun. Tässä vaiheessa jo suunnilleen aplodeerasimme isän toiminnalle, koska nykyajan kaava tuntuu menevän niin, ettei millään vanhanajan tavoilla ole väliä. Poika meni meitä lähellä olevan pöydän alle mököttämään. Isän seuraan liittyi äiti ja vanhempi poika. Äiti ihmetteli, missä kuopus on. - Murjottaa tuolla kun en antanut syödä lippis päässä. Muu perhe alkoi ruokailla eikä kiinnittänyt nuorimmaisen kenkkuiluun mitään huomiota. Aikanaan lippisfanaatikko tuli naapuripöydän alta ja asettui kiltisti syömään. Hatunnoston ansaitsi myös alkuperäisen vaatimuksen lisäksi ensinnäkin se, että vanhemmilla oli asiasta sama kanta ja toiseksi se, ettei kumpikaan tinki...

Että pakkaspäivää vaan, kuten otsikosta voi päätellä. Tulihan se talvi lopulta ja ehkä piakkoin saadaan vielä luntakin. Onneksi tämä elämäni sulhanen on asiallisesti varustautunut. Uunista huolimatta meillä on ihan pirun kylmä. Tässä minun toimistossa on 14 astetta lämmintä, joten sukkelasti on naputettava ettei sormet kohmetu kesken juttujen. Vähän auttaa kun käy välillä ulkona haistelemassa -29 asteen lämpöjä. Aamulla piti käydä vessanpönttöön nojailemassa. En siksi että olisin kipeä vaan vesijohtoa sulatellakseni. Se menee seinän läpi kyökin puolelle ja siitä kohtaa se aina näillä pakkasilla jäätyy. Joko kökötän hiustenkuivaajan kanssa vessannurkassa tai sullon sen keittiön kaappiin hurisemaan. Tällä kertaa molempia ennen kuin tokeni. Eilen kävimme loppiaisen kunniaksi poikain kanssa Joensuussa testaamassa Pizzeria Roihu. Siitä paikasta olen kuullut vain pelkkiä kehuja ja nyt voin (ja nuoriso myös) ne allekirjoittaa itsekin. Kana-paholaisenhillo-vuohenjuustopizza oli äärettömä...

Elämä ja ajanlasku on täynnä pienempiä ajanlaskun alkuja. Tämän päivän virstanpylväs oli Kimmon yläkouluun meno. Koska meidän kylällä ei ole enää yläkoulua (kiitos kunnanisien päätösten), Kimmo kävi eilen naapurissa kysymässä kaveriltaan koulukyytiasiat. Kyllähän minäkin sitä yritin selvittää, mutta helpommalla pääsee kun kysyy joltain joka tietää eikä tulkitse aikatauluja väärin. Puoli kahdeksan kieppeillä kun seisoskelee tienhaarassa, pääsee hyppäämään Liperiin vievään bussiin. Tänä aamuna jonkun näkymättömän olallekoputuksen voimasta pomppasin hereille tasan kello 7.30 ja totesin pirtin hiljaiseksi. Äkkiä nuoriso hereille ja aamupalaa naamaan. Joutilaan elämäntilanteen hyvä puoli nähtiin taas kun ehdin kuskata oppilaan opinahjoonsa. Jännittävä tilanne, mutta niin sitä jännitti itsekin vastaavaan aikaan. Muistan kun tutustumisreissulla Karsikon yläasteelle ulko-ovi nielaisi porukan järjettömältä näyttävään sokkeloon, jossa aikansa meitä pyöritettiin ja lopulta sama ovi sylkäisi...

Katsoin tässä päivänä muutamana (loistava ilmaus mistä tahansa, minkä tapahtuma-aikaa ei muista) Kaukasia 30 päivässä -sarjan Armenia-jaksoa. Jälleen pääsi ihmettelemään, että kaikkeen ne ihmiset uskovatkin. Ville Haapasalo vieraili jesidi-uskonnon edustajien luona. Naisia ei päästetty kameran kuvattavaksi ja naisen asema tuli hyvin selväksi muutenkin. Jesidit kuulemma polveutuvat Aatamista, kun taas muut maailman ihmiset polveutuvat Aatamista ja Eevasta. Tämän vuoksi he ovat omasta mielestään puhtaita. Duoda noin... Olisin halunnut kuulla perustelut tuolle väitteelle, mutta sitä ei ohjelmassa tarjottu. Aatamiko jollain Jumalan tai jonkun muun ihmeellä sai alulle ja synnytti ensimmäisen jesidin ennen syntiinlankeemusta? Ja mikäli näin kävi, miten suku jatkui? Kaiken järjen mukaan puhdasverisyys säilyy kun siihen kuulumattomia yksilöitä ei päästetä rikkomaan puhtautta. Aatamin jälkeen jesidiverta on virrannut niin monen naisen kautta, että eivät he tuon periaatteen mukaan kovin puht...