Pyhäpäivä satulassa

Tällä kertaa satula meinaa prätkän satulaa. Mopoiluista en olekaan kirjoitellut pitkään aikaan.

Koska männä sunnuntaille ennustettiin selkeää poutasäätä, hyppäsin erkin selkään kääntäen keulan kohti Joensuuta ja kaupungin ohi suoraan etelään. Ensimmäinen stoppi oli Kiihtelysvaarassa sijaitseva Susivaaran kahvila, jossa suoritin viime reissulta tekemättä jääneen visiitin putsauksen ja heitin aamukahvin naamaan. Mukava oli tarinoida hetki Miran ja muitten paikallaolijoitten kanssa.

 

Lähtöä tehdessä musavehkeistä alkoi kuulua Mika Sundqvistin Moottoripyörä on moottoripyörä. Asiaa!

"...kun moottori käyntiin hyrähtää niin istumalihaksiin jyrähtää ja hekumanhiukkaset päässäsi pyrähtää."

"Hekumahiukkaset! Hehee!" Mira nauroi sanoitukselle.

"Äläs nyt! Mie kun tuolla erkillä ajan semmosta vähän kulunutta tietä reilua satasta ja kierroksia on jotain 5500, niin kyllä tuntuu hyvältä! Moottorin tärinä menee satulan läpi sopivalle hollille. Joskus oon miettinyt, että voisi vaihtaa johonkin pitkänmatkan pyörään, mutta enhän mie noin mukavaa vipraattoria mihinkään vaiha."

Biisissä lauletaan myös siihen suuntaan, jotta "neidon nännit selkääni vasten puristuu" ja minä aloin miettiä, että entäs jos naismotoristi saa taakseen mieskyytiläisen? Runosuoni alkoi sykkiä korvaavia lyriikoita, mutta antaa olla tämän kerran. Menee jutut ihan mahdottomiksi muuten.

Susivaarasta lähdin etenemään kohti Tohmajärveä ja sieltä poikkesin Ilomantsiin päin. Ihana mutkatie! En ole ennen tätä reittia ajanutkaan. Miran torttu (kääretorttu) oli kovin makea, joten kävin Tuupovaaran kaupasta vähän suolapalaa evääksi. Suunnitelmaan kuului ajella Enoon ja Ahveniselle. Enossa oli hiljaista. 

Tankkasin ja jatkoin kohti Ahvenista kulkematta lähtöruudun kautta eli en jäänyt iitrailemaan, mitä meininkiä saisin hämmennettyä Enon kylälle.

Eväät kuiskuttelivat boksissa ja etsiskelin sitä levikettä, jossa on hieno näköala Pieliselle. Ensimmäisellä maisemapaikalla oli kioski ja parkkis oli kuin ammuttuna täynnä porukkaa. No way. Halusin maadoittumaan omaan rauhaani ja ajoin eteenpäin, kunnes hakemani paikka tuli vastaan. Siihen hetkeksi leiri pystyyn ja ihailemaan järven takana siintäviä sinisiä vaaroja.

Tauon jälkeen ajelin takaisin Ahvenisen Punaselle Talolle, jossa en ole ennen käynyt. Hieno paikka! Tykkään vanhoista hirsitaloista ja niiden pihapiireistä.
 

Tässä vaiheessa astui esiin olalla häijyjä juttuja höpöttävä pirulainen ja alkuperäinen ajoreitti muuttui harharetkeksi. Romppalaan päin ajeli monta pyörää, joten yllytyshullu painelee perään. Mukava tie oli sekin ja 6-tielle tultaessa etuvalo kääntyi kohti pohjoista. No, mennään sitten kun kerta menohaluja on. Siitä vähän lämpöä koneeseen eikä aikaakaan, kun oli jo yksi lysti poiketa samalla Kolille. Kävin satamassa huilaamassa.

Martonvaaran kautta Polvijärvelle ajellessa alkoi jo hieman väsyttää, mutta sitä en tunnustanut edes itselleni. Nälkä alkoi kaivella ja tuli mieleen, että Summerissa en ole käynyt pizzalla koko kesänä - enkä käynyt nytkään. Kello oli kipittänyt keittiön sulkemisaikaan asti. Voi harmin paikka kun piti vielä jatkaa reittiä, mutta minkä saa päähänsä, ei saa sieltä pois. Saariston Puoti pelasti nälkäisen ajelijan.

Lasse otti tilaukseni.

"Saisko olla vielä jotain muuta?"

"Eipä muuta ku penkki johon oikaista ruotonsa."

"No siinähän niitä on ihan valita asti."

Ruuhkaa ei ollut, enkä ehtinyt kuin muutaman kerran huokaista, kun pizza jo kiikutettiin pöytään. Kyllä tämän urakan päälle jo ansaitsin sen.  

Syönnin päälle ei enää huvittanut jatkaa kiertoteitä. Suoraan kotiin Viinijärvelle ja perinteinen yhteiskuva. Onneksi älysin nollata tripin lähtiessä. Hieman räjähtäneestä naamataulusta on tulkittavissa kevyttä taisteluväsymystä. 

 

Tuo 368,5 km on ylivoimaisesti tähänastinen ennätys, jos päiväreissuja ajatellaan. Jonkunlaisessa fyysisessä kunnossa voin kehua olevani kun tuolla vispilällä ajoin moisen pätkän. Jännää oli se, että puunlatvoissa ei tuuli juuri näkynyt. Silti se tarttui kevyehkön nakupyörän päällä ridaavan kuskin laajahkoon takkiin niin, että ajoittain olo oli kuin purjeveneen mastolla sivuaallokossa. Että jos ajolinjan pitäminen oli välillä haastavaa, en ollut kännissä enkä somettanut ajaessa. Ajatelkoon muut tienkuluttajat vaappuvasta menosta mitä vaan.