Hippasen verran höpinää

Kirjoittelin viime vuoden lopulla kummallisista kotkotuksistani ja asia on edennyt mielenkiintoisella tavalla. Pahemmaksi yltynyt stressi sai aikaan aistiharhoja, joten masennuslääke vaihdettiin psykoosilääkkeeseen, vaikka psykiarin mukaan minulla ei ole mitään psyykkistä vaivaa. Sen sijaan hän laittoi psykologin teettämään minulla neuropsykologiset testit, että onko mahdollisesti Aspergeria tai vastaavaa havaittavissa. Psykologin kanssa vietetyssä loppupalautteessa hän epäili ADD-tyyppistä keskittymishäiriötä. Perjantaina kävin psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla viimeisellä tuomiolla ja vanhempani olivat mukana kertomassa lapsuusaikojen juttuja. Psykiatri puolestaan sanoi, että Asperger-piirteitä minussa on runsaasti, ei diagnoosiin asti, mutta neuropsykiatriselle kuntoutukselle on kuitenkin selkeä tarve. Testien mukaan minulla on huono naama- ja lähimuisti, mutta auditiivisen ja visuaalisen muistin suhteen olen suorastaan lahjakas. Älykkyyttä piisaa (vaikka siltä ei lähe

Uskomatonta, miten saamaton ja hajamielinen voi ihminen olla. Minä tarvitsisin sihteerin itselleni. Ei suinkaan bisneksiä hoitamaan, vaan pitämään kuria ja järjestystä, että huolehtisin arkiaskareista ja kaikista muista ei niin jokapäiväisistä asioista. Tässä talossa on kaikki ihan levällään eikä niin vanhaksi ihminen näköjään elä, että osaisi pitää huushollinsa kunnossa. Atte sanoi eräänä päivänä, että hajamielisyys on meillä geeneissä. Voi kun sen hajamielisyysgeenin voisikin poistaa. Maailmoistani herättäjä ei saisi olla mikään kohtelias tyyppi, joka kysyisi "Voisitko pestä pyykit", koska vastaus olisi todennäköisesti "Voisin, mutten halua kun tässä on nyt muuta mielenkiintoisempaa puuhaa". Sen pitää olla ilkeä pieni olento olkapäälle, joka tökkää niskakuoppaan sukkapuikolla ja aivojen ryhdistäytymiskeskukseen singahtaa välittömästi viesti "NYT otat sen pyykkikorin kainaloosi ja mätät sisällön pesukoneeseen!" Silloin tapahtuisi eikä meinaisi. Ja s