Päänsisäiset pulmat alkavat selvitä

Kirjoittelin viime vuoden lopulla kummallisista kotkotuksistani ja asia on edennyt mielenkiintoisella tavalla. Pahemmaksi yltynyt stressi sai aikaan aistiharhoja, joten masennuslääke vaihdettiin psykoosilääkkeeseen, vaikka psykiarin mukaan minulla ei ole mitään psyykkistä vaivaa. Sen sijaan hän laittoi psykologin teettämään minulla neuropsykologiset testit, että onko mahdollisesti Aspergeria tai vastaavaa havaittavissa. Psykologin kanssa vietetyssä loppupalautteessa hän epäili ADD-tyyppistä keskittymishäiriötä.

Perjantaina kävin psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla viimeisellä tuomiolla ja vanhempani olivat mukana kertomassa lapsuusaikojen juttuja.
Psykiatri puolestaan sanoi, että Asperger-piirteitä minussa on runsaasti, ei diagnoosiin asti, mutta neuropsykiatriselle kuntoutukselle on kuitenkin selkeä tarve.

Testien mukaan minulla on huono naama- ja lähimuisti, mutta auditiivisen ja visuaalisen muistin suhteen olen suorastaan lahjakas.
Älykkyyttä piisaa (vaikka siltä ei läheskään aina tunnu) ja ajattelutapani on omalaatuinen.
Tehtävien aloittaminen on vaikeaa, jos ohje on epäselvä tai puutteellinen. Nauroinkin itsekseni, että jos olisin koira ja tämä olisi ollut luonnetesti, toimintakykyni olisi -1 pieni.

Töissä suurin ongelmani ja stressin aiheuttaja on asiakaspalvelu eli sosiaaliset tilanteet ovat todella vaikeita. Työnantajani on kärsivällinen, hän jaksaa opastaa ja neuvoa, mitä ja miten asiakkaille pitää missäkin tilanteessa puhua, mutta minä en opi. Teen samat virheet aina uudelleen.

Psykologin kerrottua testitulokset hän sanoi, että olen tähän asti työ- ja opintoelämässä jotenkin alitajuisesti osannut kiertää ne tilanteet missä olen huono. Nyt kun jouduin siihen pisteeseen, että homma ei onnistu, pakka levisi lopullisesti.

Niinpä oli hieno fiilis, kun perjantaisessa porukkamiitingissä psykiatri sanoi suoraan, että "Sinun aivotoiminta on sen verran normaalista poikkeavaa, että et tule pärjäämään nykyisessä työssäsi."

Nepsy-kuntoutusta saa tällä hetkellä meidän seudulla vain yksityisellä sektorilla ja se on sikamaisen kallista. Kelan harkinnanvaraisen kuntoutustuen hakemiseen taas ei psykologin teettämä testi riitä, vaan tarvitaan neuropsykologin lausunto. Niinpä psykiatri laittoi lähetteen keskussairaalaan ja nyt odottelen kutsua neurologian polille. 

Kylläpä osasi taas elämä nakata asiat päälaelleen, mutta jospa minusta vielä eläjä tulee. Tämä oli tämmöinen väliaikaistiedote, joten palataan asiaan kunhan on enemmän tietoa.

Rikollinen olosuhteiden pakosta

Uskomatonta, miten saamaton ja hajamielinen voi ihminen olla. Minä tarvitsisin sihteerin itselleni. Ei suinkaan bisneksiä hoitamaan, vaan pitämään kuria ja järjestystä, että huolehtisin arkiaskareista ja kaikista muista ei niin jokapäiväisistä asioista. Tässä talossa on kaikki ihan levällään eikä niin vanhaksi ihminen näköjään elä, että osaisi pitää huushollinsa kunnossa.
Atte sanoi eräänä päivänä, että hajamielisyys on meillä geeneissä. Voi kun sen hajamielisyysgeenin voisikin poistaa.

Maailmoistani herättäjä ei saisi olla mikään kohtelias tyyppi, joka kysyisi "Voisitko pestä pyykit", koska vastaus olisi todennäköisesti "Voisin, mutten halua kun tässä on nyt muuta mielenkiintoisempaa puuhaa". Sen pitää olla ilkeä pieni olento olkapäälle, joka tökkää niskakuoppaan sukkapuikolla ja aivojen ryhdistäytymiskeskukseen singahtaa välittömästi viesti "NYT otat sen pyykkikorin kainaloosi ja mätät sisällön pesukoneeseen!" Silloin tapahtuisi eikä meinaisi.

Ja sitten varsinaiseen asiaan. Auton katsastus on niitä liian harvoin tapahtuvia juttuja, että sen muistaisi tehdä ajoissa.
Viime torstaina tuli mieleen, että milloinkahan se Passatti pitäisi katsastaa. Liian viime hetkellä tuli sekin ajatus mieleen, koska se sama torstai olisi ollut viimeinen päivä hoitaa asia. Käytin auton perjantaina syynissä, koska ajattelin ettei se niin päivän päälle ole.

Inssi vetäisi isot henkselit paperiin ja luetteli, että tuosta tuosta ja tuosta pitää korjata ja tätähän ei nyt saa enää ajaa kuin korjaamolle ja sieltä ajanvarauksella suoraan tänne näytettäväksi.
Purin kieltäni, etten tokaissut päin naamaa, että elä poeka naurata. Eihän mihinkään korjaamoon heti pääse ja lapset oli mentävä laskemaan. Menin kyllä korjaamolle ja sain viikon päähän ajan.

Lauantaina oli Miimin kanssa treenitreffit, joten ajoin leimattomalla autollani Roukalahden kentälle ampumaan Viialle luvattomalla aseellani. Nykyäänhän starttipistoolitkin ovat luvanvaraisia, mutta eipä ole tullut moista hankittua. Menköön kun on alamäki muutenkin.

Treenit menivät hyvin omillakin koirilla. Jatsi oli enemmän kuin innoissaan eikä Hippakaan kovin pahasti paineistunut paukuista.

Palataksemme autoasiaan, tänään maksoin ison rahan ajokuntoisesta autosta, jonka kävin näyttämässä katsastuskonttorilla. Läpi meni että heilahti. Yhtä raivoisasti heiluin minä Q-katsastuksen ja Öljypisteen yhteisen leikkipihan keinussa. Kun istuu päivän sisällä, on oikeutettu liikkumaan ulkona jos on hyvä ilma ja joutuu odottamaan jotain.
Keinuin koko jälkitarkastusajan ja viisveisasin rengasliikkeen ukkojen tuijotuksesta. Ei ollut ikärajoja näkösällä, joten toivottavasti nautitte esityksestä.

Nyt on hyvä lähteä Senjan luokse viikonlopuksi.