Hippasen verran höpinää

Joulu meni sen kummemmin toivottelematta, joten toivotellaan nyt muita asioita. Mitä jäi käteen viime vuodesta? Ei kovin kummoisia. Onhan se toisaalta saavutus olla työttömänä kokonainen vuosi putkeen, mutta omalla kohdalla otin sen hyvillä mielin vastaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut jälleen kerran arvoon arvaamattomaan ja sitä minä enimmäkseen viime vuoden ajan tein. Ylimääräisen uupumuksen poisto-operaatio, sanoisin. Loppuvuodesta aloin jo orientoitua työnhakuun, mutta se on vielä vaiheessta. Katsotaan miten käy. Joka tapauksessa sekä henkinen että ruumiillinen minäni ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että molemmat haluavat töihin. Harrastusrintamalla koirien osalta meni kohtuullisen hyvin. Jatkoimme Hipan kanssa rallypuuhastelua ja saimme syksyn viimeisestä kokeesta RTK2-tittelin. Kokeet eivät yleisesti ottaen menneet kovin hyvillä suorituksilla, mutta enimmäkseen hyvällä mielellä ja se oli pääpointti koko hommassa. Pääsin PoKS:in rallyryhmään, jo...

2015. Siitä se taas pyörähti uusi luku esiin. Joulu meni oleskellessa ja harvinaisen stressittömästi menikin. Paitsi että Hippa kunnostautui suklaansyönnissä. Suunnilleen joulukuun puolessa välissä se varasti poikien joulukalenterit (semmoiset Fazerin konvehtikalenterit) ja veti naamaansa loput suklaat. Joulunpyhinä se rosvosi pöydältä lahjaksi saamani minttusuklaalevyn puolikkaan. Suklaa oli 70-prosenttista ja sitä oli puoli levyä jäljellä, olisiko karkeasti arvioiden  noin 50 grammaa. Onpahan nyt testattu, että 21-kiloinen koira voi syödä sen verran tummaa suklaata ja säilyä hengissä. En aio testata enää toista kertaa. Kerran varas, aina varas, joten suklaat tarpeeksi hyvään piiloon. Uudenvuodenaattona oli kaupungissa värien juhlaa. Kaupunki ei tuhlannut varoja ilotulitukseen, vaan sen kustansivat yrittäjät ja raketit lensivät taivaalle iltakuudelta. Samaan aikaan valaistiin Aurora Carealis eli Valoparta oy:n valotaideteokset. Taivas oli paksussa pilvessä ja sumussa, joten ...

Hyvää uutta vuotta kaikille!