Hippasen verran höpinää

Maatalousnäyttely eli nykyilmaisuna Farmari 2015 oli ja meni. Osallistuimme poikien kanssa karkeloihin torstaina, jolloin oli ohjelman mukaan eniten semmosia esityksiä, mitkä minua kiinnostivat. Yleensä koko eläinosasto veti puoleensa meitä eläinrakkaita. Hevoskentällä oli ensin eri hevos- ja ponirotuja esittelyssä. Eestin raskas vetohevonen veti vertoja massiivisuudessa. Tämän rotua en muista, mutta emän mukana kulkenut pikkuvarsa heitti välillä pomppuvaihteen päälle. Pojat ihastuivat ikihyviksi hevosiin ja poneihin. Allergiastaan huolimatta kopukoita piti päästä taputtelemaan vähän päästä. Eipä haitannut aivastelu eikä ihon kutina. Muut eläimet kierrettiin moneen kertaan. Tässä on suomenkarjaa näyttelykehässä. Yksi odotettu ohjelmanumero oli paimennusnäytös, jossa laumaa liikuttelivat bordercolliet. Ensin yhdellä koiralla ja sitten kahdella. Silmiä hivelevän taitavaa tuöskentelyä. Lauman jakaminen kahtia onnistui, mutta pian erotetut lampaat karkasivat koira...

Nyt saa synkistely riittää vähäksi aikaa. Ajattelin huvittaa teitä kertomalla lomitusaikoina tapahtuneita juttuja. Olin 18-vuotias, kun aloitin työt Liperin kunnan maatalouslomittajana ja sitä uraputkea kesti noin 12  vuotta. Koska syrjäkylillä asuu mitä kummempaa väkeä ja ollaan eläinten kanssa tekemsisissä, ei kaikensorttisilta sattumuksilta voi välttyä. Tapahtumat ovat jo vanhoja ja elämäntilanteet muuttuneita, mutta puhuttelen ihmisiä silti pelkillä etunimillä. Tähtiä tajunnan taivaalla Ensimmäistä kesää lomittaessani otin eräänä aamuna Maijan ja Pertin lehmiä sisälle. Muuan otus toilaili itsensä hiehojen ruokintapöydälle, josta yritin sitä peruuttaa pois. Pakkivaihde ei löytynyt, vaan lehmä kääntyi ja painoi kyljellään erästä vesiputken haaraa, joka ei päättynyt mihinkään. Sen toinen pää lepäsi kytkyitä vasten ja kun lehmä paksulla olemuksellaan painoi sitä luokille, yläpää irtosi liitännästään ja paukkasi minua suoraan otsalohkoon. Hitto että sattui! Silmissä musteni j...