Mummelin vaivojen arvailua vol. 3

Eläinlääketieteen lisensiaatti K. Väisänen soitti tänä aamuna ja kertoi sen minkä saamani sähköpostin perusteella jo tiesin eli Jatsin viimeisin verikoe Canine 4Dx pikatesti (amerikkalainen sydänmato, ehrlichia, borrelia ja anaplasma) oli kaikilta osin negatiivinen. Kipujen suhteen jatkamme hieronnalla ja BOTin lämmittävällä vaikutuksella.

Huulen näppylää mietittiin, että mistä se voisi johtua ja Kirsi määräsi ensalkuun kyytabletteja lääkkeeksi. Jos vaiva on jotain allergiaperäistä, tableteista voisi olla apua kutinaan, mutta jos ei niin sitten arvaillaan taas lisää.

Suun alueen muutokset viittaavat yleensä siihen, että koira syö jotain sopimatonta, joten puruluut pidetään toistaiseksi kaapin perukoilla piilossa. Kasvainta en ole pelännyt, koska ne ovat salakavalia ja harvoin ilmoittavat itsestään kutinalla. Tohtorimme oli tästä samaa mieltä.

Edittiä...

Kyytabletit tehosivat välittömästi ja vaikka niiden vaikutus on lyhytaikainen, kolmen päivän kuurin jälkeen kutina pysyi poissa vielä pari päivää. Soitin Kirsille ja hän kirjoitti Jatsille lievän kortisonikuurin. Nekin pillerit näyttävät tehoavan hyvin, joten katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Mille ihmeelle melkein 12-vuotias koira voi yhtäkkiä tulla allergiseksi? Ideoita otetaan vastaan.

Pitkällisen prosessin toffee

Harvoin kirjoittelen tänne mitään ruoka- tai leipomisjuttuja, mutta nyt teen poikkeuksen. Taustalla on tilanne, jossa ajatus on jäänyt mielen päälle ja kokonaisuuden valmistuminen kestänyt poikkeuksellisen kauan. 

Pojat kyselivät jo kuukausia sitten, että "tehdään toffeeta, miten sitä tehdään" ja sitä rataa. Penskana keittelin sitä harva se päivä ja ainakin yhden hampaan sain irrotettua jäystämällä sitkeää karkkia.
Mutta kun en muistanut millään teko-ohjetta.

Katsoin netistä ohjeita ja niitähän riittää. On kermaan keitettyä, maitoon keitettyä, valkoisen sokerin kanssa tai valkoisen ja fariinisokerin kanssa. Kaikista tuli semmoista lusikalla vedeltävää mössöä eikä kovaa, lohkaistavaa toffeeta.

Lopulta aivo raksutti ja muistin, että sehän oli voihin keitettyä sokeria ja siirappia, mauksi voi laittaa esimerkiksi kaakaota. Jopa kovettui semmoiseksi kuin ennen vanhaan!

Seuraava testi oli kokeilla, josko toffeesta saisi muokattua paloiteltavaa eli noiden kahdet testauksen välimuotoa, mutta ei onnistunut. Aina oli jotain liikaa tai liian vähän. Kyllästyin tuhlaamaan aineksia ja lihomaan syödessä tuotokset, joten jatkoin kelvolliselta kuulostavan reseptin etsintää ja lopulta tärppäsi.

Alla olevan ohjeen kaivoin Kinuskikissan sivulta:

Maitosuklaa-pähkinäfudge

200 g maitosuklaata
3 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
3 rkl hunajaa
50 g voita
1 ½ dl hasselpähkinärouhetta

Rouhi maitosuklaa.
Mittaa kerma ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa.
Lisää hunaja ja voi.
Anna kiehua hiljaa kuplien, kunnes seos sakenee ja lämpötila kohoaa 116 asteeseen. Ellei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä kokeen tiputtamalla muutaman pisaran fudgeseosta kylmään veteen. Jos pisarat jähmettyvät, seos on sopivaa.
Lisää joukkoon maitosuklaa- ja hasselpähkinärouhe. Vatkaa seosta sähkövatkaimella pari minuuttia.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (18 x 18 cm). Nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa terävällä, öljytyllä veitsellä 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi. Säilytä fudgepaloja jääkaapissa.

Voin mainita, että kyllä lähtee karkkihampaan kolotus! Hyvin onnistui myös koostumuksen puolesta.

Kun luin Kinuskikissan reseptin alla olevia kommentteja, ihmettelin miten monet valittivat ettei fudge onnistu. Luultavasti syynä on pelkästään hätäisyys. Malta hyvä ihminen keittää sitä keitosta niin kauan, että varmasti on kypsää. Kun seoksessa on vain valkoista sokeria, valmiuden näkee jo väristä kun soppa ruskistuu. Sitten kun tekee pisaratestin, voi olla saletti että ei mene pahasti pieleen.

Tekniset välineet ovat hyvä apu, mutta mikä siinä on kun en opi käyttämään mittariani? Olen tehnyt paahtopaistia monta kertaa, mutta joka kerta on pitänyt opiskella mittarin käyttö aina uudelleen. Ja kyseessä on äärimmäisen yksinkertainen laite.

Sama juttu nyt. Kaiken hyvän lisäksi tällä kertaa vaikutti siltä, että mittarin asteikossa oli F, jonka tulkitsen tarkoittavan Fahrenheitia. Mitään nappia näpelöimällä en saanut vaihdettua Celsiusta lämpöä näyttämään. Takaisin laatikkoonsa jouti.

Ilmeisesti tarvitsen vielä yksinkertaisemman laitteen tai reilusti monimutkaisemman. Onhan minulla vuosien takainen koneistajan ammattitutkinto plakkarissa, joten en minä isojakaan koneita pelkää, siitä ei ole kyse.

Taidanpa ottaa palasen fudgea lohduksi ja mennä vuolemaan vauhdilla kasvaville tipuille orren. Puukko on tarpeeksi yksinkertainen väline, mutta itsensä telominen sillä toki onnistuu.

Lisää mummelin terveysjuttua

Kolme viikkoa sitten käytin Jatsin perusteellisessa syynissä. Eipä silloin tullut mieleen vilkaista terveyskorttia myös siltä sivulta, missä rokotukset mainitaan ja vanhaksihan ne oli menneet. Asia korjattiin tänään.

Minua jäi vaivaamaan myös Jatsin väsyminen ja jatkuvat kivut, joihin lääkitys ei ole enää pitkään aikaan tehonnut. Jokin aika sitten tulleesta Koiramme-lehdestä (6/2015) luin jutun, jossa kerrottiin anaplasmoosista eli eräästä huomattavasti vähemmän tunnetusta punkkitaudista. Kyseessä oleva koira kärsi selittämättömistä kivuista, joten otin tämänkin asian Kirsin kanssa puheeksi. Saattaa olla, että yritän tarttua oljenkorteen, mutta nyt vain tuntuu siltä, että jokainen kivi pitää kääntää.

Jatsi-parka pääsi jälleen verikokeeseen ja muisti harvinaisen hyvin, mistä oli kyse. Otin koiran kunnon halausotteeseen, mutta ei onnistunut piikitys.
"Tuletko avuksi, Jatsi hyppii kattoon!" Kirsi huuteli avustajalleen.
Vaivoin saimme kahdestaan pidettyä tärisevän, huutavan ja rimpuilevan koiran aloillaan.

Jälkkäriksi Jatsi sai rokotteet ja sen jälkeen erikoisherkkuja.

Edellisellä käynnillä muistin mainita siitä, miten Jatsi rapsuttaa kiihkeästi kuonoaan, mutta en muistanut näyttää outoa näppylää, mikä sillä on ylähuulessa. Kirsi vilkaisi sitä ja hänen mukaansa huuli oli tulehtunut pieneltä alueelta. Ensiavuksi suositteli kuusenkerkkävoidetta. Luonnontuotteena se käy suun alueen hoitoon ja on kuulemma tosi hyvä.
"Ja jos se ei auta niin operoidaan. Kyllä huulia riittää."
Luojan tähden sentään! Kirsin huumorintaju on mainiota ja vuosien kuluessa se vaan paranee.

Seuraavaksi suunnattiin Kippurahäntään. Siellä on viime aikoina piipahdettu muutaman kerran ja koirat ovat jo tuttuja sekä yläkerran kukkakaupan ja kahvilan että alakerran eläintarvikeliikkeen ihmisille.

Myyjä kehui voiteen maasta taivaaseen, koska se käy suunnilleen kaikkien ihovaivojen parantamiseen niin eläimille kuin ihmisillekin. Se on merkiltään Estecs Iho- ja haavavoide, sisältää aloe veraa ja kuusenoksauutetta. Kuusiuutetta on käytetty iät ja ajat nopeuttamaan paranemista, koska se on antimikrobista ja antioksidatiivista ainetta. Kyllä vanha kansa tietää ja meidän nykyihmisten velvollisuus on pitää tieto elävänä.

Testitulokset tulevat aikanaan, joten ihmetellään sitten lisää. Siihen asti täytyy hieroa mummelin selkää ja voidella huulta kuusenkerkällä. Kipulääkkeet eivät juuri vaikuta olemiseen, joten pidetään taukoa. Ehkä se on välillä hyväksi antaa kropan levätä teollisista myrkyistä.

Toimimattomuuden ketjureaktio

Ostin tänään uuden puhelimen. En siksi, että olisin halunnut vaan siksi, että edellinen lakkasi toimimasta kastumisen takia. En hypännyt luuri taskussa uimaan, vaan se oli sadetakin taskussa, joka päästikin veden sisälle mutta ei sieltä pois. Miksi minä säilyin sateessa kuivana, mutta taskussa oleva puhelin ei? Maailma on täynnä mysteereitä.

Olen periaatteen ihminen joskus niin että itseänikin ärsyttää (saati muita) ja hyvin muutosvastarintainen kaiken uuden suhteen. Esimerkiksi tietokoneen hankinta olisi aikoinaan jäänyt, jos se olisi ollut minun varassa. Onneksi silloinen puoliso päätti siitä asiasta ja huomasin, että on tässä vehkeessä aika paljon hyviä puolia.

Edellä mainittu vastarinta tappelee nykyään kosketusnäyttöjä ja niiden kymmeniä toimintoja vastaan. Ne ovat hämmentäviä. Ohjelmistot, päivitykset, virustorjunnat. Sovellus sitä sovellus tätä. Minä tarvitsen asiat yksinkertaisina ja konkreettiset napit niiden toimimiseen.

Niinpä en edes katsellut älypuhelimia, vaan ihastuin yhteen sinikuoriseen, 59 euroa maksavaan Nokiaan. Se oli aivan tavallinen peruspuhelin. Sillä voi soittaa ja vastata puheluihin sekä lähettää ja vastaanottaa tekstareita. Toimii kellona ja herätyskellona. Kalenterikin varmaan olisi ollut.

Mutta kun sitä sinistä ei ollut varastossa! Myyjä oli asiansa osaava eikä alkanut väkisinmyydä jotain muuta väriä tai mallia, vaan opasti minut toiseen kauppaan. Menin naapuriin, mutta sielläkään ei ollut sinistä vaihtoehtoa.

Tässä vaiheessa puntaroin kahta vaihtoehtoa: menenkö vielä seuraavaan kauppaan vai ostanko toisen mallin? Jos olisin antanut periaatteen sisäisen äänen määrätä, olisin mennyt etsimään sen sinisen puhelimen ja luultavasti säästynyt monelta harmilta. Mutta päätin valita helpomman tien ja ostin toisen mallin. Se maksoi vain 35 euroa. Vieläkin sisäinen ääni kuiski, että köyhän ei kannata ostaa halvinta, mutta nuijin sen hiljaiseksi. Tyhmä moka.

Myyjä selitti, että ainoa huono puoli tässä mallissa on kamera, joka ei toimi ilman erillistä muistikorttia. Sanoin, etten kuvaa kännykällä muutenkaan joten en siis tarvitse korttia.

Kotona aloin haalia kasaan tarvittavia puhelinnumeroita, koska entisessä ne olivat puhelimen muistissa ja yhtä kelvottomiksi kastuneina kuin muukin laite. (Muistan kyllä lapsuuskodin ja muutaman lähimmän naapurin silloiset puhelinnumerot, mutta ei se tässä tilanteessa lohduta.) Tällä kertaa osasin tallentaa saamani numerot SIM-kortin muistiin.

Seuraavaksi löysin kalenterintapaisen ja aloin tallentaa sinne muistiinpanoja. Muutaman jälkeen puhelin ilmoitti muistin olevan täynnä. Mitä ihmettä? Se onneton muistikortti olisi pitänyt sittenkin ostaa. Eipä vaan myyjä sanonut, että muukin käyttö vaatii ulkoisen muistikortin. Vapaaehtoinen pakko sai taas uuden nimen. Riippuen kortin koosta, aluksi halpa hinta pompsahti heti ties minne.

Parasta tässä oli se, että Kimmo sai joululahjaksi kännykän, johon piti erikseen ostaa muistikortti että sai yleensä numeroita tallennettua. Ihmettelin jo silloin myyjälle, että miten vaikeiksi yksinkertaiset asiat ovat menossa kun ei meikäläinen dinosaurus pysy perässä millään.
Mitä varten en tällä kertaa älynnyt edes ryhtyä ihmettelemään? Jokainen asia, joka poikkeaa entiseltä radalta millin verran, pitää selvittää uutena asiana. Ollapa uusia päitä niin vaihtaisin heti, vaikka sitten ulkoisesti rumempaan mutta sisäisesti paremmin toimivaan.

Jos tunaroin karvalakkielektroniikan kanssa tällä tavalla, miten voisin ikinä kuvitella hankkivani älypuhelinta? En jaksa edes ajatella, koska ei äly riitä. Niissä pitäisi olla ilmoitettuna minimiälykkyysosamäärä ostovaatimuksena, mutta se taas sotisi vastaan "rahat pois tyhmältä kansalta" -ajatusta vastaan.

Äsken tuli mieleen, että eikös tuotteilla ole yleensä vaihto- ja palautusoikeus. Löysin Expertin sivuilta sivuilta ison maininnan "30 päivän vaihto- ja palautus oikeus. Jos et ole valitsemaasi tuotteeseen syystä tai toisesta täysin tyytyväinen, tuo tuote 30 päivän kuluessa takaisin ja hyvitämme siitä täyden hinnan tai vaihdamme tuotteen toiseen."
Ei siis paniikkia. Vai astuiko sittenkin esiin "kaikki kaupankäynti perustuu huijaukseen" -ajatuspilvellä ratsastava ilkeä pikku-ukko, euro-talikko kourassa, kolikot hampaina ja vaatteet paperirahoista?
"Matkapuhelimet, ohjelmistot, pelit ja elokuvat pitää palauttaa sinetöidyssä, avaamattomassa pakkauksessaan."

Elokuvat ymmärrän, se on makuasia jos ei tykkääkään. Mitäs menit ostamaan paskan leffan.
Jos taas levy ei pyöri soittimessa, on täysi oikeus saada uusi tilalle tai rahat takaisin. Mitäs myitte paskan levyn. Luonnollisesti tämän toteamiseksi levy on purettava pois pakkauksesta.

Edelliseen viitaten, miten voin todeta tyytymättömyyteni puhelimeen, jos pidän sen sinetöidyssä pakkauksessa? Enhän siinä tapauksessa edes näe koko laitetta, saati ole päässyt kokeilemaan sitä ja toteamaan huonoksi. Tässä yksilössä ainakin kalenteri ihan surkea. Riittävätkö palautuksen perusteeksi? Luultavasti myyjä alkaa väittää, että olisit kokeillut kalenteria jo liikkeessä. Hö, kenelle semmoinen tulee mieleen kun edellisessä puhelimessa oli hyvä kalenteri.

Kai sinne on huomenna mentävä ihmettelemään, että mitä selityksiä kuuluu.

* * *

Jatkuu...

Ärsytti niin paljon, että menin heti tuoreeltaan takaisin kauppaan. Myyjä tuli kysymään, kuinka voisi palvella.
"Ostin eilen tämän puhelimen, mutta haluaisin palauttaa sen kun siihen on mainoksen mukaan 30 päivän oikeus."
"Niin?"
"Myyjä sanoi, että kameraa ei voi käyttää ilman erillistä muistikorttia. Mie en käytä kameraa muutenkaan, joten en ostanut korttia. Kalenteri on kyllä huono, mutta täytin siihen silti tapahtumia ja muutaman tallennuksen jälkeen muisti oli jo täysi!"
"Valitettavasti me ei oteta puhelimia palautukseen kun ne on hygieniatuotteita."
"Niin mutta eihän pakettia avaamatta voi tietää, että tuote on huono. Miksi te lupaatte jotain mitä ette sitten kuitenkaan pidä? Tuon muistikorttihomman minä tulkitsen harhaanjohtavaksi kaupanteoksi kun se muistion käyttökin olisi vaatinut lisämuistia. "
"Ilmeisesti myyjä ei tiennyt eikä siitä seikasta minullakaan ole tietoa. Minäpä käyn kysymässä liikkeenjohtajalta."

Hygieniatuote, my ass! Pesusienet, hammasharjat ja partahöylät ovat hygieniatuotteita. Kyllä tämä nykyinen pöpökammo menee jo kerta kaikkiaan mahdottomuuksiin. Tuon perusteella jokainen ovenkahva, näppis, kamera, kaukosäädin ja muut käsissä pidettävät hyödykkeet ovat hygieniatuotteita. Joku roti pitäisi olla!

Loppujen lopuksi sain vaihtaa puhelimen siihen malliin, mitä alunperin katselin (tosin sinistä ei ollut valikoimassa) kun maksoin välisumman eli tilanne päättyi hyvin. Jaksoin jopa pinnistää olemukseni kohteliaaksi ja ystävälliseksi, mistä nostan hattua itselleni.
Myyjä tosin ei toivottanut minua tervetulleeksi uudestaan. Kumma juttu.

Syntymän ihme ja menetyksen tuska

Martta alkoi hautoa kolme viikkoa sitten ja jätin sen alle neljä munaa. Parven lisäys näin pienessä kanalassa on järjenköyhää, mutta mielestäni tyhjän pesän haudottaminen lähentelee eläinrääkkäystä. Eiköhän muutama tipu mahtune joukkoon kirjavaan.

Eilen oli 21 viikkoa täynnä ja eikö vain ensimmäinen tipu heti aamulla kuoriutunut. En ollut todistamassa tapahtumaa, mutta yhdeksän jälkeen se oli jo virkeä ja kuiva. Se sai nimekseen Ralli kun omaa niin railakkaat vauhtiviivat ja oli kovin innolla putoamassa pesästä alas. Onneksi olin paikalla, joten siirsin pesän kanoineen ja tipuineen päivineen lattiatasolle omaan häkkiin.

Illalla joukkoon liittyi kaksi tipua lisää. Viimeinen muna jäi vähemmälle huomiolle kun pienokaisten koulutus oli Martan mielestä niin mukaansatempaavaa.

Eikä niin hyvää ettei jotain pahaa, näinhän se menee. Aamusella tipuja ällistellessä muu jengi karkasi ulos ja annoimme olla kun ne yleensä meidän kotona ollessa saavat ulkoilla pihalla. Uimakoulureissulle lähtiessä ei ajettu porukkaa tarhaan ja se oli moka. Kotiin palatessa piha oli valkoisenaan höyheniä ja Peppi vain paikalla. Pojat repesivät mahdottomaan parkuun heti kun tajuttiin, että Efraim-kukolle, Bertalle ja Sikuriinalle on käynyt köpelösti. Minä olin järkytyksestä ikään kuin pois omasta ruumiista.

Onneksi kanat tulivat jostain piilosta esiin, mutta Effe pysyy poissa. Olipa hänet vienyt mikä tahansa, kanoja se oli urheasti puolustanut kun niissä ei ollut jälkeäkään.
Tulipa tehokas muistutus, että vapaana käyskentelevä siivekäs on vapaata riistaa mille pedolle tahansa.

Effe oli paitsi komea, myös äärettömän kiltti ja hyväluontoinen.

Kun Mr. Murphyn takia kaikki tapahtuu aina samaan aikaan, olemme nyt ilman kukkoa jonkin aikaa. Vastikään uutisoitiin harrastekanaloissa eri puolella Suomea tavatusta mycoplasma-bakteerista, joka on herkästi tarttuva ja aiheuttaa hengitystie- ja silmäoireita. Niinpä siipikarjaa ei toistaiseksi siirretä paikasta toiseen.

Muistot säilyvät ja elämä jatkuu muissa. Hetki sitten saapuneen tiedon mukaan viimeinenkin tipu on alkanut murtautua kuorestaan ulos.

"Olosuhteisiin nähten olis suotavaa, ettet potkaisisi sitä mun pakkiani nurin!"

Tänä kesänä on monta odotettavaa tapahtumaa ja ensimmäinen niistä koitti viime lauantaina kun Nightwish aloitti Euroopan kiertueensa Joensuusta. Lämppäreinä olivat Insomnium, Sonata Arctica ja Children of Bodom, joten koko illan sai musiikillista elämystä itselleen.

Lähdimme tällä kertaa koko perheen voimin eli myös Atte oli mukana. Tosin kuopus ei niin kovin arvostanut tätä reissua, mutta olosuhteista johtuen roikkui joukon jatkona. Ei pakoteta tämän jälkeen jos ei kiinnosta, kyllä me Kimmon kanssa pärjätään näissä harrastuksissa.

Suurin harmitus omalla kohdalla oli se, että järjestävä taho kielsi järkkärit tallennusvälineenä.  Ohjeistus oli aluksi hieman savolaistyylinen kun kukaan ei tiennyt tarkemmin, mikä oli sallittua ja mikä ei.

Ensin sanottiin, että harrastajakamerat käyvät. No, moni harrastaa valokuvausta ammattilaisvehkeillä, mutta kuka määrittelee ammattilaisen? Itselläni on Canon EOS 7D, joka on lähes ammattilaisrunko. Jos siihen laittaa normaalin 17-55 mm linssin, ei kuvista tule yhtään kännykkäkuvia parempia kun ulottuvuus on niin pieni. Jos taas kuvaa 1000-sarjaisella eli heppoisimmalla rungolla mitä merkistä löytyy, mutta laittaa siihen 300 mm objektiivin, tuleeko siitä ammattilaisvehje?

Minä ehdotan sääntöihin Canonin kohdalla rajoitukseksi 100-sarjan runko ja siihen max 55 mm lasi nokalle niin ei kenelläkään ole sen enempää rungon kuin optiikankaan puolesta naputettavaa. Muitten merkkien systeemit samaan sovellettuna.

Lopputulos oli se, että pokkarit ja kännykkäkamerat olivat sallittuja, mutta semmoisia minulla ei ole. Niinpä täytyi tyytyä muitten ottamiin kuviin, joista lähtee ylen suuret kiitokset Pekalle ja Tarjalle.

Porukkaa oli seuraavan päivän lehden mukaan 13 500 henkeä, joten kovin lähelle ei päässyt kuvaamaan. Siihen nähden ei harmita kameran puuttuminen kun kovin kummoisia kuvia en itsekään olisi saanut otettua.

Aten tuntien emme menneet ihan alusta asti paikalle. Ensimmäinen esiintyjä oli Insomnium, josta en niin perusta ja saimme vähennettyä paikalla oltavaa aikaa. Myös Children of Bodomin keikan ajaksi menimme vanhempien kämpille hengailemaan lämmittelyn ja levon vuoksi. Tanja oli kaverinsa kanssa siellä kun heidän siippansa olivat keikkapaikalla.

Nightwish aloitti puoli kymmeneltä ja railakkaaseen tyyliin mentiin koko keikka.

Valojen jä värien riemua riitti.

(Kuva: Pekka Paakkunainen)

Ja katso, jumalainen valo lankesi taivaaseen ja maahan, ja kansaan maan päällä.

(Kuva: Pekka Paakkunainen)

Lavan sisus oli niin tumma, että valot ja takaseinän screeni pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Pyrotekniikka oli upea ja sai sen verran savua aikaan, että valot ainakin osittain levisivät. Tai mistä minä tiedän, mutta hienolta näytti. 

The greatest show on Earth -biisin... hmm, miten sen nyt kuvaisi, suvantovaiheen aikana kuultuihin "isoihin" kohtiin tuli lisää visuaalista ilmettä ilotulitusraketeista. Ne oli synkronoitu musiikin mukaan, mutta ihan ei kohdistus osunut. Ajoitus on takuulla vaikeaa, mutta yritystä oli enkä tiedä onko kukaan muu yrittänyt samaa ennen. En ainakaan minä ole nähnyt tai kuullut. Mutta kyllä sai kuulo-, näkö- ja tuntoaisti oman osansa keikasta.

Makuaistia lämmiteltiin Kerubin pulled pork hamburgereilla (joista maksoin á 14 €, mikä on riistoa vaikka kuinka oli hyvää ja festarilisät huomioon ottaisi). Piknikvilttiä nurmelle levitellessä ajattelin, että tässä on sen verran tilaa, että toivottavasti kukaan örveltäjä ei kaadu päälle.

Universumi ei tunne sanaa 'ei', joten ei olisi pitänyt ajatella. Yhtäkkiä makunautintoa ja keikkalavaa varjosti - kirjaimellisesti -  jonkun ahteri. Koska istuin maassa, se oli olosuhteisiin nähden aivan liian lähellä ja olipa kuka oli, hätäpäissäni potkaisin tyyppiä persuksille. Kyseessä oli kahden miehen sylipaini ja loitontavasta tuuppauksesta huolimatta sain sapuskat syliini. 

Onneksi olin suurimman osan ehtinyt syödä, joten vahinko ei ollut iso. Harmitus sitäkin isompi, vaikka tyypit olivat selvinpäin ja kävivät pyytämässä nöyrästi anteeksi. Mutta ajattelematonta silti. Jos jompikumpi pojista olisi kärsinyt aikuisen litistävästä vaikutuksesta, veikkaan etten olisi pakottanut itseäni suhtautumaan niin lunkisti.

Bändi soitti Endless Forms Most Beautifulin biisit melko tarkkaan ja muita myös, koska keikka kesti melkein kaksi tuntia. Yhden biisin ajaksi Floor napsautti oopperavaihteen päälle ja se oli elämyksenä sarjassaan kuin halolla päähän olisi kolautettu. Kerta kaikkiaan upea ääni naisella! Tällä kertaa kuultiin myös Sleeping Sun, joka toissa kesän Ilosaarirokissa jäi kuulematta. Sen Floor lauloi ns. tavalliseen tyyliin.

Keikan lopuksi nähtiin vielä valtaisa ilotulitusshow, josta oli takuulla iloa koko kaupungille. Sikäli kun tosikko-osasto ei pannut pahakseen meteliä ja pauketta.

(Kuva: Tarja Malinen)

Jaahas, sitten odottelemaan varsinaista rokkiviikonloppua. Enää vähän reilu kuukausi.

Joensuusta Viinijärvelle kolmen pysähdyksen taktiikalla - junalla!

Päätin tarjota pojille elämysmatkailua loman alkamisen kunniaksi. Piipahdimme tänään kaupungissa vaihtamassa jo etukäteen lauantaisen Nightwishin keikan liput rannekkeisiin ja suoritimme tämän matkan junalla. Siitä tuli todellinen elämys muillekin kuin meille jo oman kylän seisakkeella kun Aten hoitotäti miehensä kanssa odotteli samaa junaa. Leena ei ole nähnyt Attea vuosiin eikä olisi tunnistanut, ellen minä olisi ollut mukana.

Menomatka pysähtyi Prisman kohdalla kun piti antaa rataa sotaharjoituksiin menevälle arsenaalille. Siinä kulki tankkeja ja kuormureita.

Kaupungissa ollessa iski mahdoton tuulenmyräkkä, hyvä etteivät lippikset lentäneet jokeen.

Kun paluumatka koitti, juna pysähtyi jo heti alkumatkasta. Kuulutusta ei heti kuulunut ja veikkailimme, mitä mahtaa olla tapahtunut. Kimmo epäili puun kaatuneen raiteille ja se arvaus meni justiinsa nappiin.

"Hyvät matkustajat, puu oli kuatuna radalle, mutta palolaitos kävi katkomassa sen pois ja matka taitaa piästä jatkummaan."

Kun juna pääsi vauhtiin, tuli toinen stoppi ja kunnolla liinat kiinni -tyyliin. Palaneen käry ihan leijui matkustamoon. Mitä nyt?

"Hyvät matkustajat, toinen puu oli radalla mutta siitä tuli entinen puu. Jatketaan matkaa."

Matka ei jatkunut kuin parikymmentä metriä ja taas pysähtyi.

"Hyvät matkustajat, se edellinen puu jäikin veturin alle ja kuski meni sitä irrottelemaan. Lähetään jatkamaan kunhan suapi puun sieltä pois."

Hyvän aikaa odoteltua kiskot alkoivat viedä jälleen, mutta vauhti ei päätä huimannut.

"Hyvät matkustajat. Yliajettu puu teki sen verran isoa vauriota veturiin, että mennään näillä eväillä Viinijärvelle ja yritetään hankkia toinen veturi jatkamaan Pieksämäelle."

Meidän 22 minuutin matka venyi tunnin pituiseksi mateluksi. Arvioin junan kulkeneen noin viittä-kuuttakymppiä, koska autot viereisellä Kuopiontiellä puhalsivat ohi aika vauhdikkaasti. Saipa matkalipulleen katetta ihan koko hinnan edestä.

Lopputulos oli se, että Pieksämäelle ja sieltä Helsinkiin matkaaville hankittiin bussikyyti. Viinijärven asemalle hivuttautuessa huvitti siellä odottava rouva, joka levitteli käsiään ällistyneen näköisenä kun juna saapui väärää raidetta pitkin. Sinne se junaparka jäi 2-raiteelle seisomaan pois muun liikenteen tieltä.

Kaikkea sitä sattuu, mutta minkä luonnonvoimille mahtaa. Meillähän ei ollut hätää kun ensimmäiselle pysäkille jäätiin, mutta pidempimatkalaisia ei käynyt kateeksi.

Mielenkiintoinen reissu ja melko savolaisenoloisen konnarin kuulutukset olivat piste iin päälle.
Junassa on hauska matkustaa, kuten vanhassa mainoksessa sanotaan.

Mummelin terveystarkastus

Jatsi on ollut Trocoxil-kuurilla jo pidemmän aikaa ja sen takia maksa-arvot on tarkistettava silloin tällöin. Koira on viime aikoina oirehtinut muutenkin, että ajattelin maksa-arvojen lisäksi voisi olla hyvä tarkistaa koko eläin perusteellisesti.

Jokin aika sitten se muutaman kerran nyrpisteli ruokakupillaan pahoinvoivan näköisenä ja se on tosi hämmästyttävää tämän ahnettakin ahneemman koiran kohdalla. Lenkille se lähtee aina innoissaan, mutta jo alkumatkasta läähättää kuin isonkin ponnistelun jälkeen. Kovalla tiellä ja varsinkin asvalttialustalla kävely on vaikeinta, joten viime aikoina ollaan pyritty lenkkeilemään sopivan joustavilla metsäteillä.

Tänä aamuna lähdettiin Outokumpuun Kirsi-tädin vastaanotolle.

Keuhkot ja sydän olivat kuuntelun perusteella kunnossa. Maha ultrattiin ja se oli kunnossa. Laaja verenkuva sekä maksa- ja munuaisarvot olivat kunnossa.
Ainoa koholla oleva arvo oli urea ja sitäpä sitten ihmeteltiin, että mistä moinen. Ruokinta on kohdallaan, joten Kirsi päätyi tulkitsemaan asian niin, että mahan limakalvo saattaa päästää urean tavallaan läpi. Siispä närästystabletti iltaisin naamariin, jos siitä olisi apua.

Mutta kyllä oli taas drama queen vauhdissa. Ensimmäinen pisto kyynärvarteen ei aiheuttanut mitään reaktiota, mutta alipaineneulan imu tuntui liian pahalta. Kirsi nauroi, että on hänellä ainakin tekniikka hallussa. Kun nykäisee jalkaa ylöspäin, takuulla neula irtoaa. Verta ei tullut tarpeeksi, joten toiseen jalkaan piti vielä pistää. Jatsi tiesi jo mitä oli tulossa ja parkaisu oli sen mukainen. Sitten piti minunkin pitää koiraa kiinni ihan kunnolla, ettei jo pelkästä tärinästä putoa pöydältä alas.

Kun hoitotoimet olivat ohi, Kirsi antoi nameja palkaksi ja tilanne nollautui saman tien. Sitten oli mukavaa neuvoa lääkäriä, mitä kaikkia tarvikkeita mistäkin kaapista piti ottaa. On se Jatsi sitten hellyttävä tapaus.

Väsymisongelmaan ei tullut ratkaisua, mutta kaupunkilenkkeilylle tuli kielto. Jos koiran kroppa ei sitä kestä, sitä ei harrasteta. Sen kyllä tajusin jo itsekin, joten tästä lähtien Markon luona kyläillessä käydään vaikka Siprissä pidempi lenkki. On siellä muutenkin mukavampi käppäillä kuin katuja pitkin.