Hippasen verran höpinää

Eläinlääketieteen lisensiaatti K. Väisänen soitti tänä aamuna ja kertoi sen minkä saamani sähköpostin perusteella jo tiesin eli Jatsin viimeisin verikoe Canine 4Dx pikatesti (amerikkalainen sydänmato, ehrlichia, borrelia ja anaplasma) oli kaikilta osin negatiivinen. Kipujen suhteen jatkamme hieronnalla ja BOTin lämmittävällä vaikutuksella. Huulen näppylää mietittiin, että mistä se voisi johtua ja Kirsi määräsi ensalkuun kyytabletteja lääkkeeksi. Jos vaiva on jotain allergiaperäistä, tableteista voisi olla apua kutinaan, mutta jos ei niin sitten arvaillaan taas lisää. Suun alueen muutokset viittaavat yleensä siihen, että koira syö jotain sopimatonta, joten puruluut pidetään toistaiseksi kaapin perukoilla piilossa. Kasvainta en ole pelännyt, koska ne ovat salakavalia ja harvoin ilmoittavat itsestään kutinalla. Tohtorimme oli tästä samaa mieltä. Edittiä... Kyytabletit tehosivat välittömästi ja vaikka niiden vaikutus on lyhytaikainen, kolmen päivän kuurin jälkeen kutina pysyi poiss

Harvoin kirjoittelen tänne mitään ruoka- tai leipomisjuttuja, mutta nyt teen poikkeuksen. Taustalla on tilanne, jossa ajatus on jäänyt mielen päälle ja kokonaisuuden valmistuminen kestänyt poikkeuksellisen kauan.  Pojat kyselivät jo kuukausia sitten, että "tehdään toffeeta, miten sitä tehdään" ja sitä rataa. Penskana keittelin sitä harva se päivä ja ainakin yhden hampaan sain irrotettua jäystämällä sitkeää karkkia. Mutta kun en muistanut millään teko-ohjetta. Katsoin netistä ohjeita ja niitähän riittää. On kermaan keitettyä, maitoon keitettyä, valkoisen sokerin kanssa tai valkoisen ja fariinisokerin kanssa. Kaikista tuli semmoista lusikalla vedeltävää mössöä eikä kovaa, lohkaistavaa toffeeta. Lopulta aivo raksutti ja muistin, että sehän oli voihin keitettyä sokeria ja siirappia, mauksi voi laittaa esimerkiksi kaakaota. Jopa kovettui semmoiseksi kuin ennen vanhaan! Seuraava testi oli kokeilla, josko toffeesta saisi muokattua paloiteltavaa eli noiden kahdet testauksen

Kolme viikkoa sitten käytin Jatsin perusteellisessa syynissä. Eipä silloin tullut mieleen vilkaista terveyskorttia myös siltä sivulta, missä rokotukset mainitaan ja vanhaksihan ne oli menneet. Asia korjattiin tänään. Minua jäi vaivaamaan myös Jatsin väsyminen ja jatkuvat kivut, joihin lääkitys ei ole enää pitkään aikaan tehonnut. Jokin aika sitten tulleesta Koiramme-lehdestä (6/2015) luin jutun, jossa kerrottiin anaplasmoosista eli eräästä huomattavasti vähemmän tunnetusta punkkitaudista. Kyseessä oleva koira kärsi selittämättömistä kivuista, joten otin tämänkin asian Kirsin kanssa puheeksi. Saattaa olla, että yritän tarttua oljenkorteen, mutta nyt vain tuntuu siltä, että jokainen kivi pitää kääntää. Jatsi-parka pääsi jälleen verikokeeseen ja muisti harvinaisen hyvin, mistä oli kyse. Otin koiran kunnon halausotteeseen, mutta ei onnistunut piikitys. "Tuletko avuksi, Jatsi hyppii kattoon!" Kirsi huuteli avustajalleen. Vaivoin saimme kahdestaan pidettyä tärisevän, huutavan

Ostin tänään uuden puhelimen. En siksi, että olisin halunnut vaan siksi, että edellinen lakkasi toimimasta kastumisen takia. En hypännyt luuri taskussa uimaan, vaan se oli sadetakin taskussa, joka päästikin veden sisälle mutta ei sieltä pois. Miksi minä säilyin sateessa kuivana, mutta taskussa oleva puhelin ei? Maailma on täynnä mysteereitä. Olen periaatteen ihminen joskus niin että itseänikin ärsyttää (saati muita) ja hyvin muutosvastarintainen kaiken uuden suhteen. Esimerkiksi tietokoneen hankinta olisi aikoinaan jäänyt, jos se olisi ollut minun varassa. Onneksi silloinen puoliso päätti siitä asiasta ja huomasin, että on tässä vehkeessä aika paljon hyviä puolia. Edellä mainittu vastarinta tappelee nykyään kosketusnäyttöjä ja niiden kymmeniä toimintoja vastaan. Ne ovat hämmentäviä. Ohjelmistot, päivitykset, virustorjunnat. Sovellus sitä sovellus tätä. Minä tarvitsen asiat yksinkertaisina ja konkreettiset napit niiden toimimiseen. Niinpä en edes katsellut älypuhelimia, vaan ihast

Martta alkoi hautoa kolme viikkoa sitten ja jätin sen alle neljä munaa. Parven lisäys näin pienessä kanalassa on järjenköyhää, mutta mielestäni tyhjän pesän haudottaminen lähentelee eläinrääkkäystä. Eiköhän muutama tipu mahtune joukkoon kirjavaan. Eilen oli 21 viikkoa täynnä ja eikö vain ensimmäinen tipu heti aamulla kuoriutunut. En ollut todistamassa tapahtumaa, mutta yhdeksän jälkeen se oli jo virkeä ja kuiva. Se sai nimekseen Ralli kun omaa niin railakkaat vauhtiviivat ja oli kovin innolla putoamassa pesästä alas. Onneksi olin paikalla, joten siirsin pesän kanoineen ja tipuineen päivineen lattiatasolle omaan häkkiin. Illalla joukkoon liittyi kaksi tipua lisää. Viimeinen muna jäi vähemmälle huomiolle kun pienokaisten koulutus oli Martan mielestä niin mukaansatempaavaa. Eikä niin hyvää ettei jotain pahaa, näinhän se menee. Aamusella tipuja ällistellessä muu jengi karkasi ulos ja annoimme olla kun ne yleensä meidän kotona ollessa saavat ulkoilla pihalla. Uimakoulureissulle läh

Tänä kesänä on monta odotettavaa tapahtumaa ja ensimmäinen niistä koitti viime lauantaina kun Nightwish aloitti Euroopan kiertueensa Joensuusta. Lämppäreinä olivat Insomnium, Sonata Arctica ja Children of Bodom, joten koko illan sai musiikillista elämystä itselleen. Lähdimme tällä kertaa koko perheen voimin eli myös Atte oli mukana. Tosin kuopus ei niin kovin arvostanut tätä reissua, mutta olosuhteista johtuen roikkui joukon jatkona. Ei pakoteta tämän jälkeen jos ei kiinnosta, kyllä me Kimmon kanssa pärjätään näissä harrastuksissa. Suurin harmitus omalla kohdalla oli se, että järjestävä taho kielsi järkkärit tallennusvälineenä.  Ohjeistus oli aluksi hieman savolaistyylinen kun kukaan ei tiennyt tarkemmin, mikä oli sallittua ja mikä ei. Ensin sanottiin, että harrastajakamerat käyvät. No, moni harrastaa valokuvausta ammattilaisvehkeillä, mutta kuka määrittelee ammattilaisen? Itselläni on Canon EOS 7D, joka on lähes ammattilaisrunko. Jos siihen laittaa normaalin 17-55 mm linssin, ei

Päätin tarjota pojille elämysmatkailua loman alkamisen kunniaksi. Piipahdimme tänään kaupungissa vaihtamassa jo etukäteen lauantaisen Nightwishin keikan liput rannekkeisiin ja suoritimme tämän matkan junalla. Siitä tuli todellinen elämys muillekin kuin meille jo oman kylän seisakkeella kun Aten hoitotäti miehensä kanssa odotteli samaa junaa. Leena ei ole nähnyt Attea vuosiin eikä olisi tunnistanut, ellen minä olisi ollut mukana. Menomatka pysähtyi Prisman kohdalla kun piti antaa rataa sotaharjoituksiin menevälle arsenaalille. Siinä kulki tankkeja ja kuormureita. Kaupungissa ollessa iski mahdoton tuulenmyräkkä, hyvä etteivät lippikset lentäneet jokeen. Kun paluumatka koitti, juna pysähtyi jo heti alkumatkasta. Kuulutusta ei heti kuulunut ja veikkailimme, mitä mahtaa olla tapahtunut. Kimmo epäili puun kaatuneen raiteille ja se arvaus meni justiinsa nappiin. "Hyvät matkustajat, puu oli kuatuna radalle, mutta palolaitos kävi katkomassa sen pois ja matka taitaa piästä jatkummaa

Jatsi on ollut Trocoxil-kuurilla jo pidemmän aikaa ja sen takia maksa-arvot on tarkistettava silloin tällöin. Koira on viime aikoina oirehtinut muutenkin, että ajattelin maksa-arvojen lisäksi voisi olla hyvä tarkistaa koko eläin perusteellisesti. Jokin aika sitten se muutaman kerran nyrpisteli ruokakupillaan pahoinvoivan näköisenä ja se on tosi hämmästyttävää tämän ahnettakin ahneemman koiran kohdalla. Lenkille se lähtee aina innoissaan, mutta jo alkumatkasta läähättää kuin isonkin ponnistelun jälkeen. Kovalla tiellä ja varsinkin asvalttialustalla kävely on vaikeinta, joten viime aikoina ollaan pyritty lenkkeilemään sopivan joustavilla metsäteillä. Tänä aamuna lähdettiin Outokumpuun Kirsi-tädin vastaanotolle. Keuhkot ja sydän olivat kuuntelun perusteella kunnossa. Maha ultrattiin ja se oli kunnossa. Laaja verenkuva sekä maksa- ja munuaisarvot olivat kunnossa. Ainoa koholla oleva arvo oli urea ja sitäpä sitten ihmeteltiin, että mistä moinen. Ruokinta on kohdallaan, joten Kirsi pä