tiistai 25. toukokuuta 2021

Patchcoat D-pentue on syntynyt

 Nomsa pyöräytti lauantaina 22.5.2021 seitsemän kaunista pentua, kaksi poikaa ja viisi tyttöä. Synnytykseen en ehtinyt, mutta jospa tuon vielä joskus pääsisi näkemään. Nomsa plopsautteli koiravauvoja nopeaan tahtiin ja hoiti esimerkillisesti napanuoran katkaisut ja pesut ynnä muut kuviot. On se jännä, miten ne vaan tietävät nämä jutut.

Pentueen pojat ovat blue merlejä. Tyttöjä on kaksi mustaa, yksi red merle, yksi blue merle ja yksi punainen. Oivallinen värisuora ja niin onnellinen äitikoira.



Tämä ei ole ainoaksi jäänyt kerta, kun joku hoksaa housukarvat lämpimäksi pediksi ja hännän pehmoiseksi tyynyksi.



Taakse päin mennäksemme, tiineys meni täysin ongelmitta. Nomsa oli heti astutusta seuraavana päivänä täydellisen tietoinen omasta tilastaan. Lenkillä ei ollut ajatustakaan Hipan kanssa riehumisesta ja spurttailusta. "Voi kun nämä pennut painaa NIIN paljon!" oli Nomparellin ajatus. Unelmamaista diivailua havaittavissa. Myöhemmin se kyllä rallasi Hipan kanssa, mutta mahan alkaessa oikeasti painaa, kisailu loppui lyhyeen.

Jonkin aikaa kävimme treeneissä, mutta ne piti lopettaa heti alkuunsa. Ei tytteli jaksanut juosta, ei millään. Turha kiusata toista, ehtiihän tuonne vielä.

Neljän viikon kohdalla ultrassa näkyi toisella puolella kuusi pallukkaa ja toisella yksi, ehkä kaksi. Aika hyvin meni kohilleen. Ilmanko se loppuvaiheessa näytti hieman toispuoleiselta.

Kuusi viikkoa, mahalinja selkeästi laskeutunut.

Aikamoinen pömppä 57 vrk kasvatuksella.

Onneksi kasvattaja on vain noin vartin ajomatkan päässä. Pääsen usein ja helposti moikkaamaan Nomsaa ja palluttelemaan pikkuisia.

Lisää kuvia tulee, kunhan niitä otetaan.


sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Huolestuttava helatorstai

 Hippa oli 11-vuotispäivillään elämänsä kunnossa. Vähän sen jälkeen helatorstaina ei enää ollutkaan.

Koska oli pyhäpäivä, vietimme vapaata kambodiassa. Ripe heräsi jo viideltä eikä saanut enää unta, joten meni koirien kanssa rantaan puuhailemaan. Minä vetelin unia vielä pari tuntia ja menin perästä. 

Takaisin tultua huomasimme, että Hippa tärisi kauttaaltaan eikä takapää oikein toiminut. Pääkin nyki kuin epileptisessä kohtauksessa. Soitin eläinlääkärille ja pohdimme, mistä on kysymys. Vaikutti ihan myrkytystilalta, koska eihän voi tietää, onko koira syönyt jotain. Mainitsin myös selkävaivasta, joka on viime aikoina ollut hyvä, mutta äkkiähän senkin vointi kääntyy toiseen suuntaan. Sain ohjeeksi syöttää jotain herkkuja tunnin välein, että mahdollinen myrkky imeytyisi ja olo helpottuisi. Mikäli kyseessä olisi kiputila, voisi kokeilla kipulääkettä. Löysin pienen palan sopivaa lääkettä ja annoin sen Hipalle. Jonkin ajan päästä olo vähän helpottui, mutta koira myös oksensi. 

Kävin välillä rannassa ja huomasin vedessä vihreää, ihan kuin sinilevää. Voiko sitä olla näin varhan keväällä? Pari päivää oli kyllä ollut hämmästyttävän lämmin, päästiin jopa hellelukemiin. Soitin uudestaan eläinlääkärille ja hän sanoi, että periaatteessa se voisi olla mahdollista. Hipan vointia seurattiin ja sieluun sattui kun katsoin sitä. Tulimme siihen tulokseen, että kivusta täytyy olla kyse. Hermo oli joutunut niin pahasti pinteeseen, että koko keho meni ihan vinksalleen. 

Käytin Hipan maaliskuussa jäsenkorjaajalla ja sen jälkeen ei Trocoxiliä ole tarvinnut antaa, koska tytteli on voinut niin hyvin. Nyt kotiin palattua annoin heti lääkkeen eikä mennyt kauan kun olo alkoi helpottua. Hippa nukkui yön levollisena ja oli aamulla taas ihan pirteä ja liikkuvainen.

Tämän jälkeen olen hoitanut Hippaa sen minkä osaan ja varasin myös ajan Niinalle, koska hän on todella osaava koirien kehonhuollossa. Olen nauttinut Hipan hyvistä päivistä, koska niitä on ollut pitkään. Samalla takaraivossa on tuntunut odotus romahtamisesta ja se nähtiin nyt. Päivä kerrallaan mennään eteen päin. Mummeli ei ole vielä vanha, mutta vaivainen se on ja sen mukaan eletään.

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Hippa 11 vuotta

Mummokoiramme Hippa täytti 3.5. jo 11 vuotta. Ihme ja kumma tätä ajan kulumista. Yhtä pitkä aika on edellisestä ajanlaskusta eli Suvirannan ihanista aussieleireistä. Hippa on viimeistä Suviranta-sukupolvea, koska se osallistui leirille noin 2,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen Vaalan maisemissa leireily loppui. Toki muita leirejä tämän jälkeen on käyty, mutta ei ole Suvirannan voittanutta. 

Synttäripäivänä kävimme viereisellä pellolla vähän iloitsemassa ja kuvaamassa mummelin virkeää olemusta. 

Lempilelu wubba on kova sana edelleen. Heinät vaan lentelivät suupielestä.



Synttäreitä juhlimme päivän jälkijunassa entiseen tyyliin Jennan kanssa, koska Toma-veli voi hyvin ja luonnollisesti osallistuu kemuihin. Haki ja Nomsa olivat viralliset vieraat. Ensin pikku lenkille ja sitten poseerausta.


Vanhenevat koirat ovat niin ihania ja persoonallisia. Hippa on käynyt iän myötä jääräpäiseksi, ihan kuin Jatsikin aikoinaan. Kuulo ja näkö ovat tallella edelleen, mutta se on asia erikseen, miten niitä käytetään. Esimerkiksi yhtenä iltana menin nukkumaan ja jätin oven raolleen kun ajattelin, että Ripe tulee kohta myös kun sattui olemaan meillä. Hippa käytti raon hyväksi ja tuli viereen. Kun isäntä sitten kampesi kammariin ja käski Hippaa poistumaan, korvakarvakaan ei värähtänyt. Se näytteli niin täydellisen nukkuvaa, että äkkinäinen olisi mennyt lankaan. Mummeli lähti heti kun minä sanoin, että menehän nyt siitä. Jos ei isäntä kelpaa kuningattarelle käskyjenjakelijaksi niin ruoanjakelijaksi kyllä kelpaa. Aamulla Hippa piti mahdottomat jollotukset päin naamaa, että nappuloita pitää ilmestyä kuppiin nyt heti paikalla.

Entäs se selkä? Siinä on taas sarjassaan ihmeellinen tapaus. Trocoxilia olen syöttänyt jonkin aikaa ja sillä on pärjännyt hyvin. Mutta mutta, ihan joulukuun lopulla Hippa meni yhtäkkiä niin kipeäksi, että olin jo viemässä sitä lopetettavaksi. Viikon päästä tästä se riehui munan kanssa kuin heikkopäinen. Päättelin, että joku hermopinne oli pahasti puristuksissa ja kun se laukesi, koko koira elpyi lähestulkoon terveeksi. Helmikuussa käytin Nomsaa jäsenkorjauksessa ja toiselle reissulle otin Hipan mukaan. Se oli tosi jumissa, mutta hyvin kroppa avautui eikä sen jälkeen ole tarvinnut lääkitä ollenkaan. Hyvä niin, koska tästä lääkkeestä on pidettäväkin taukoa välillä.

Harrastuksia Hipalla ei selän takia ole ollut enää aikoihin, koska selkä ei kestä taivutteluja. Tehdään mitä milloinkin huvittaa ja mihin kykenee. Pääasia, että Hippis on iloinen ja elämäänsä tyytyväinen sen aikaa minkä kanssamme viettää.