Hippasen verran höpinää

 Nomsa pyöräytti lauantaina 22.5.2021 seitsemän kaunista pentua, kaksi poikaa ja viisi tyttöä. Synnytykseen en ehtinyt, mutta jospa tuon vielä joskus pääsisi näkemään. Nomsa plopsautteli koiravauvoja nopeaan tahtiin ja hoiti esimerkillisesti napanuoran katkaisut ja pesut ynnä muut kuviot. On se jännä, miten ne vaan tietävät nämä jutut. Pentueen pojat ovat blue merlejä. Tyttöjä on kaksi mustaa, yksi red merle, yksi blue merle ja yksi punainen. Oivallinen värisuora ja niin onnellinen äitikoira. Tämä ei ole ainoaksi jäänyt kerta, kun joku hoksaa housukarvat lämpimäksi pediksi ja hännän pehmoiseksi tyynyksi. Taakse päin mennäksemme, tiineys meni täysin ongelmitta. Nomsa oli heti astutusta seuraavana päivänä täydellisen tietoinen omasta tilastaan. Lenkillä ei ollut ajatustakaan Hipan kanssa riehumisesta ja spurttailusta. "Voi kun nämä pennut painaa NIIN paljon!" oli Nomparellin ajatus. Unelmamaista diivailua havaittavissa. Myöhemmin se kyllä rallasi Hipan kanssa, mutta mahan alkae...

 Hippa oli 11-vuotispäivillään elämänsä kunnossa. Vähän sen jälkeen helatorstaina ei enää ollutkaan. Koska oli pyhäpäivä, vietimme vapaata kambodiassa. Ripe heräsi jo viideltä eikä saanut enää unta, joten meni koirien kanssa rantaan puuhailemaan. Minä vetelin unia vielä pari tuntia ja menin perästä.  Takaisin tultua huomasimme, että Hippa tärisi kauttaaltaan eikä takapää oikein toiminut. Pääkin nyki kuin epileptisessä kohtauksessa. Soitin eläinlääkärille ja pohdimme, mistä on kysymys. Vaikutti ihan myrkytystilalta, koska eihän voi tietää, onko koira syönyt jotain. Mainitsin myös selkävaivasta, joka on viime aikoina ollut hyvä, mutta äkkiähän senkin vointi kääntyy toiseen suuntaan. Sain ohjeeksi syöttää jotain herkkuja tunnin välein, että mahdollinen myrkky imeytyisi ja olo helpottuisi. Mikäli kyseessä olisi kiputila, voisi kokeilla kipulääkettä. Löysin pienen palan sopivaa lääkettä ja annoin sen Hipalle. Jonkin ajan päästä olo vähän helpottui, mutta koira myös oksensi.  K...

Mummokoiramme Hippa täytti 3.5. jo 11 vuotta. Ihme ja kumma tätä ajan kulumista. Yhtä pitkä aika on edellisestä ajanlaskusta eli Suvirannan ihanista aussieleireistä. Hippa on viimeistä Suviranta-sukupolvea, koska se osallistui leirille noin 2,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen Vaalan maisemissa leireily loppui. Toki muita leirejä tämän jälkeen on käyty, mutta ei ole Suvirannan voittanutta.  Synttäripäivänä kävimme viereisellä pellolla vähän iloitsemassa ja kuvaamassa mummelin virkeää olemusta.  Lempilelu wubba on kova sana edelleen. Heinät vaan lentelivät suupielestä. Synttäreitä juhlimme päivän jälkijunassa entiseen tyyliin Jennan kanssa, koska Toma-veli voi hyvin ja luonnollisesti osallistuu kemuihin. Haki ja Nomsa olivat viralliset vieraat. Ensin pikku lenkille ja sitten poseerausta. Vanhenevat koirat ovat niin ihania ja persoonallisia. Hippa on käynyt iän myötä jääräpäiseksi, ihan kuin Jatsikin aikoinaan. Kuulo ja näkö ovat tallella edelleen, mutta se on asia erikseen, mi...