Huolestuttava helatorstai

 Hippa oli 11-vuotispäivillään elämänsä kunnossa. Vähän sen jälkeen helatorstaina ei enää ollutkaan.

Koska oli pyhäpäivä, vietimme vapaata kambodiassa. Ripe heräsi jo viideltä eikä saanut enää unta, joten meni koirien kanssa rantaan puuhailemaan. Minä vetelin unia vielä pari tuntia ja menin perästä. 

Takaisin tultua huomasimme, että Hippa tärisi kauttaaltaan eikä takapää oikein toiminut. Pääkin nyki kuin epileptisessä kohtauksessa. Soitin eläinlääkärille ja pohdimme, mistä on kysymys. Vaikutti ihan myrkytystilalta, koska eihän voi tietää, onko koira syönyt jotain. Mainitsin myös selkävaivasta, joka on viime aikoina ollut hyvä, mutta äkkiähän senkin vointi kääntyy toiseen suuntaan. Sain ohjeeksi syöttää jotain herkkuja tunnin välein, että mahdollinen myrkky imeytyisi ja olo helpottuisi. Mikäli kyseessä olisi kiputila, voisi kokeilla kipulääkettä. Löysin pienen palan sopivaa lääkettä ja annoin sen Hipalle. Jonkin ajan päästä olo vähän helpottui, mutta koira myös oksensi. 

Kävin välillä rannassa ja huomasin vedessä vihreää, ihan kuin sinilevää. Voiko sitä olla näin varhan keväällä? Pari päivää oli kyllä ollut hämmästyttävän lämmin, päästiin jopa hellelukemiin. Soitin uudestaan eläinlääkärille ja hän sanoi, että periaatteessa se voisi olla mahdollista. Hipan vointia seurattiin ja sieluun sattui kun katsoin sitä. Tulimme siihen tulokseen, että kivusta täytyy olla kyse. Hermo oli joutunut niin pahasti pinteeseen, että koko keho meni ihan vinksalleen. 

Käytin Hipan maaliskuussa jäsenkorjaajalla ja sen jälkeen ei Trocoxiliä ole tarvinnut antaa, koska tytteli on voinut niin hyvin. Nyt kotiin palattua annoin heti lääkkeen eikä mennyt kauan kun olo alkoi helpottua. Hippa nukkui yön levollisena ja oli aamulla taas ihan pirteä ja liikkuvainen.

Tämän jälkeen olen hoitanut Hippaa sen minkä osaan ja varasin myös ajan Niinalle, koska hän on todella osaava koirien kehonhuollossa. Olen nauttinut Hipan hyvistä päivistä, koska niitä on ollut pitkään. Samalla takaraivossa on tuntunut odotus romahtamisesta ja se nähtiin nyt. Päivä kerrallaan mennään eteen päin. Mummeli ei ole vielä vanha, mutta vaivainen se on ja sen mukaan eletään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla