Hippasen verran höpinää

On se kumma kun noitten journalististen kiireitten takia ei jaksa, kehtaa ja kerkiä näitä harrastuskirjoitteluja hoitaa. Siitähän on jo niin pitkä aika kuin... Maanantainakos se Mari kävi meillä Lilyn kanssa? No ihan sama. Tehtiin pentujäljet nuorisolle ja esineruutu seniorille. Jäljen olisin ajanut Jatsillakin, mutta lunta tuprutti siihen malliin, ettei huvittanut mahdollista turhaa työtä tehdä. Hipalle tehtiin pieni jälki ilman nameja ja keppi jäljen päähän. Sen verran se on ihmeissään, että Mari jäi jäljen päähän katsomaan ja naksuttamaan, jos Hippis tekee yleensä mitään kepin havaitsemiseksi. Tekihän se. Toisella kertaa jopa nosti kepin suuhunsa ja siitä sai mahtavat pallopelit palkaksi. Jos tämä äkkinäinen jättäisi nuo pro-systeemit ja opettaisi sittenkin ilmaisun ihan perinteiseen tyyliin ilman maahanmenohipistelyjä. Hippa nimittäin pitää keppiä nätisti ja hiljaa, toisin kuin tulitikkutehtaantyttö Jatsi, joka rouhii kepit lähes tunnistamattomiksi. Jatsille tehtiin reilun kokoinen

Totisesti sanon minä vaan sen, että naama peruslukemilla ei näitten kanssa tehdä mitään. Vanhempaa pitää kasassa vaan nahka ja nuorempi esittää parastaan siinä määrin kuin osaa. Vappuaaton kunniaksi mentiin koirujen kanssa kentälle. Otin Hipan ensin käsittelyyn. Perusasentoa, parin askeleen seuraamisia ja maahanmenoja sekä paikkamakuuta hyvin lyhyesti ja läheltä. Perussettiä, mutta se mikä tämän tekee edelleen ällistyttäväksi, on kuumumattomuus. Voin palkata namilla tai lelulla, ihan sama. Intoa piisaa ja heti kun patukka on irti suusta, vire laskee ihanteelliselle työskentelytasolle. Omat aivot Jatsi -asennossa ei tyhmä ihminen voi tätä älytä. Jatsin lääkekuuri on ohi. Se oli Sirdaludin takia tosi väsynyt. Hyvä kun jaksoi lenkillä käydä, eikä me pitkiä lenkkejä sen vuoksi tehtykään. Kun douppaus meni ohi, koira on iloinen ja virkeä. Huomatessaan olevansa kentällä vähän liiankin virkeä. No, lussupallo kainaloon ja seuruuttamaan. Hyvin meni, jopa ravivauhdissa. Hyvin meni jopa ilman lus