Hippasen verran höpinää

Eipä olisi viisi vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä Joensuun seudun aussietreffeillä vilistää yksitoista rodun edustajaa omistajineen. Tavattiin Jaamankankaan muuntajalla, josta oli hyvä lähteä talsimaan ja etsimään hyviä kuvakulmia. Laitalan Hansu räpsi jälleen ruudun jos toisenkin. Mukana olivat Miimi, Unski ja Pami, Hilkka ja Kiri, Johanna ja Jesse, Laura ja Saimi, Satu, Sirkku ja Susu, Hansu, Ansa ja Viksu, Aija ja Rini sekä minä, Jatsi ja lainakoira Turre. Porukka jaettiin osaksi aikaa kahtia, koska metsä ja narttulauma olivat liian pienet kahdelle viriilille urokselle. Hansu hyppyytti meitä ja me koiria. Saatiin juoksu- ja loikka- ja poseerauskuvien lisäksi vielä muutama "järkevä" kuva kun pistettiin viestikoira Jatsi töihin. On se niin hupsu juoksemaan, että ensimmäisellä lähetyksellä en ehtinyt sanoa kuin "v..." ja Jatsi oli jo menossa. On ainakin homma tuoreessa muistissa. Miimi oli apuohjaajana. Viestin jälkeen otettiin vielä leikityskuvia, minä ja...

Elina oli myös eilen vapaa palveluksesta, joten tasapuolisuuden nimissä minä vuorostani ampaisin heille maisemia katselemaan. Mentiin Aittolammen jäälle ja kamera lähti mukaan sillä taka-ajatuksella, että saataisiin Jatsista ja Turresta riekkumiskuvia. Yritys hyvä kymmenen, mutta tällä kertaa ei pariskuntaa pahemmin kiinnostanut riekkua. Ilmeisesti heidän suhteessa on tapahtunut nk. arkiutuminen. Tauko ja välimatka voisi hyvinkin korjata tuon ongelman. Kuvia en ole vielä pahemmin käsitellyt kun kamera aiheutti pientä epätasapainoa mielentilassani. Etsimen läpi kurkistellessa näkyi karvoja ja pölyä, ilmeisesti linssinvaihdossa sinne mennyt, eikä niitä omin avuin sieltä saanut pois. Kiikutin kameran Kuvanmaailmaan tutkittavaksi. Samalla kävi ilmi, että etsin jää kuvatessa osittain auki. Todennäköisesti sen aiheutti ne roskat, koska kamera ei millään voi vielä olla suljinkoneiston osalta loppuunkuvattu. Myyjä lähetti maahantuojalle pyynnön korjauksen kustannusarviosta, joka maksaa vaatima...

Vedän pois facebookia koskevat pahat puheeni. Siitä omituisesta hömppäjärjestelmästä on oikeasti hyötyä. Laitalan Hansu otti minuun yhteyttä, koska oli Kaavilla talonvahtina eli palloili lähestulkoon naapurissa. Olipa iloinen ylläri, kertakaikkiaan! Elina oli tulossa meille muutenkin tänä aamuna lenkille, joten otettiin Hansu lapsineen ja koirineen joukkoon tummaan mukaan. Treffattiin meidän pihassa ja lähdettiin kävelemään rantaan. Kameroineen päivineen tietenkin, koska oli hieno kuvausilma. Roni jäi autoon, ettei Turren kanssa tulisi mitään ylimääräistä häslinkiä, mutta Viksu ja Hansulla evakossa oleva Ansa pääsivät riekkumaan Jatsin ja Turren kanssa. Vieraat nartut tunnustivat Jatsin ylemmäkseen, eikä mitään erimielisyyksiä tullut tyttöjen kesken. Tosi fiksuja koiria! Oli ihana seurata, miten hyvin porukka tuli toimeen keskenään. Turre teki Turret ja unohti heti vakityttöystävänsä kun iki-ihana Viksu ilmestyi nenän eteen. Ja taas lensivät Amorin nuolet ja Turren silmät vääntyivät sy...

Miimi tuli pitkästä aikaa aamulla koirineen meille. Jatsi oli ulkona ja huvitti kuunnella sen vahtihaukkua, joka tunnistuksen tapahtuessa vaihtui tervetuliaislaulannaksi. Jatsi on 5-vuotias ja Miimi on edelleen ainoa "omien" ulkopuolinen ihminen, jolle Jatsi laulaa. Lähdettiin kävelemään meininkinä mennä jäälle, koska kelkkapolkuja pitkin on hyvä kävellä. Matkan varrella erkani lumikenkäpolku ja eihän kaksi polkuneuroottista voinut sen kutsua vastustaa. Polku meni metsään ja päättyi mielenkiintoiseen juttuun. Paljon karvaa. Ihmeteltiin siinä, että onpa joku outoon paikkaan mennyt koiraansa harjaamaan. Karvojen salaisuus selvisi, kun kuusen juurelta löytyi osittain syöty supinraato. Sen jälkeen löytyi vielä maan alle vievä kolo, ilmeisesti supiressun koti. Hän oli kohdannut voittajansa, mikä se sitten lie ollutkin. Paikalta lähti lumikenkäjäljet, tällä kertaa vain kertaalleen kävellyt ja niitä lähdettiin seuraamaan. Siitä tulikin sen reissun liikunnalinen osuus kun lumikenkäil...

Hehhee, sainpas jakamattoman huomionne mielikuvituksekkaalla otsikoinnilla! Kyseessä oli kuitenkin ihan normitokoilu suojaisassa paikassa Veikonkoneen takapihalla. Hämäryyttä tässä on se, että minä itse laiskuus harrastin koirani kanssa jotain järkevää jo toisen kerran tällä viikolla. Mari ilmaisi syvän huolestumisensa asioiden käännyttyä tälle tolalle. Mari aloitti Wallun kanssa ruudulla ja kun ne tolpat siellä olivat jo paikallaan, kokeiltiin me Jatsin kanssa samaa. Aika hidasta menoa. Tosin oli liukastakin, mutta kun pallon perään passaa sännätä tuhatta ja sataa, ei se liukkaus käy selityksestä. Täytyypi vissiin ottaa vain suoria läpimenoja mahdollisimman vauhdilla. Merkkiä yritettiin, mutta yritykseksi jäi kun hermo meni. Jos jollain on tähänkin asiaan joku idioottivarma vinkki, otan kiitollisena vastaan. Kyllä se sinne merkin taakse asettuu, mutta vasta kolmen piruetin ja kaksoislutzin jälkeen. Voi elämän syksy! Jatsi autoon ja minä jäähylle. Sillä välin oli ilo seurata Marin ja W...

Ei nyt ihan koko, mutta kuluvalla viikolla voin kehua olleeni kohtuullisen nohevana. Tiistai-iltana sain päähäni mennä kentälle ihan virallisiin treeneihin, tosin itsekseni mutta kuitenkin. Sopivia namuja ei kotoa löytynyt ja matkan varrella kaupasta lähti mukaan verilettuja. Se investointi kannatti! Kuuden aikoihin kentällä oli väkeä kuin merenmutaa, joten poistuimme pienelle laitakaupunkikävelylle. Jatsi ei ottanut hihnakävelyä ollenkaan rasitteena. Se on meillä hyvin harvinaista herkkua ja kun tarjolla oli uskomaton määrä uusia hajuja, kolmevarttinen meni lähes innostuneena. Kentälle palattuamme siellä mahtui jo jotain tekemään. Otin seuraamista naksun kanssa ja hyvin meni. Paikka pysyy kun malttaa kävellä hissukseen tai tiukkaa kurvia käännellen. Päivi oli kentällä Pepen ja Saku-pennun kanssa, joten pidettiin pieni tauko. Pepe pääsi vapaaksi ja sai pitkästä aikaa oikein äidin kädestä. Eipä ole kaverukset pitkään aikaan nähneetkään. Saku yritti vähän pullistella Jatsille, mutta se p...

Elina kyseli lenkkiseuraa itselleen ja koiralleen, mutta meinasi kuitenkin mokoma jäädä selkäänsä potemaan. Ei käy! Jo isoisille sanottiin, ettei saa jäädä tuleen makaamaan ja jos iskias korventaa kroppaa, sama homma. Ylös, ulos ja kevyesti tassua toisen eteen on paras lääke. Tulivat Turren kanssa meille eikä vahtikoira älynnyt ollenkaan. Mitä lie miettinyt? Oli mitä oli, mutta ne aatokset haihtuivat tuuleen kun päästiin reissuun. Jatsilla oli ollut Turrea kamala ikävä, koska oli äänessä ensimmäiset kaksi kilometriä sanoisinko taukoamatta. Jos Turre yritti esittää jotain mielipidettä, vastauksena oli kahta kauheampi haukkuryöppy. Samoin jos se jäi jälkeen nuuskimaan jotain, Jatsi hyökkäsi komentamaan mukaan. No, naapurit ainakin kuulivat, missä meidän seurue eteni. Välillä heitettiin keppiä pellolle ja siinä vaiheessa Turre pääsi pätemään pitkillä jaloillaan. Jatsilla ei ollut mitään jakoja ehtiä kepin perään. Sanonta "kämmertää kuin karhu paskalla" kuvasi Jatsia aika hyvin j...

Olipa mukava herätä aamulla eilisen savusukelluksen jälkimainingeissa. Edes eilisillan sauna ei vienyt kaikkea savunhajua itsestäni pois ja Jatsinkin kukkaistuoksu oli saanut lievästi palvatun sivuaromin. Mari kyseli heti aamutuimaan Wallulle lenkittäjää. Ääni kaikui kuin haudan takaa ja olo oli kuulemma sen mukainen. Minähän lupasin kun ei tässä ole muutakaan kiireellistä ja päiväsaikaan on muutama tunti aikaa tehdä jotain hyödyllistä. Mentiin Jatsin kanssa Marin luokse ja valjastin Wallun lähtökuntoon. Silloin se tapahtui! "Mouuu!" "Mikä se oli?!" Mari ihmetteli ällistyksestä hädin tuskin tolpillaan pysyen (vaikka huojui taudin kourissa jo ennestään). Paljon on Jatsi ehtinyt kaverilleen opettaa, mutta nyt löytyi nuotti Wallustakin. Pitipä sekin ihme kuulla! Siinä ne lauloivat duettona, Wallu tosin aika ujontuntuisesti vielä tässä vaiheessa. Pitäähän ääni avata ennen kuin voi täysillä päästellä. Käytiin jäällä, että saivat edes vähän vapaana juosta, mutta muuten le...

Ajelin puolenpäivän kieppeillä Miimin luokse. Kolmen koiran pyörremyrskymäinen enkelikuoro väänsi nupit kaakkoon ja matot seinille. Voiko enää eloisampaa sakkia löytää? Pihalle mokomat riehujat siksi aikaa kun Miimi laittoi vaatteet päälleen. Hannukin tuli tupaan ihmettelemään, että missä Jatsi on kun pitäisi pitkästä aikaa nähdä. Rymysakki uudestaan sisälle ja Jatsi sekosi mikäli mahdollista vielä enemmän. Voi hyvänen aika. Päiväohjelmassa oli aussietreffit Päivilänvaaran kodalla ja sinne lähdettiin läppäsemään. Aija ja Rini liittyivät seuraan matkan varrella. Minulla oli pulkka mukana, koska kota oli todellakin reilun korkealla merenpinnasta tai ihan mistä vaan laskettuna. Minä tuskailin märkien puitten kanssa sillä aikaa kun Miimi ja Aija tekivät Rinille ampumatreenejä. Taivaspaikan kaikottua taas vähän kauemmas kiroilusyntien takia sain kunnon roihun grilliin ja päästiin lähtemään muuta porukkaa vastaan. Kyllä ylämäki velkansa maksoi ja korkojen kanssa kun pulkalla painoi menemään....

Hiihtäminen onnistuisi, jos hankkisin sauvan sen katkenneen tilalle. Lomailu taas…hmm. Jos ei tee mitään ja siihen vielä paiskataan loma päälle, niin onko se vähän kuin mättäisi vettä avannosta toiseen? Ei yksi vaju eikä toinen täyty. suunnittelin, että ensi viikolla voisin käydä poikien kanssa Savonlinnassa tätiä moikkaamassa. Olisi ainakin yhdelle päivälle jotain järkevää tekemistä. Mari houkutteli eilen iltasella tokoilemaan. Hetken harkittuani päätin lähteä, koska ne tavalliset teetä ja sympatiaa oli myös odotettavissa. No, olihan siinä koira haudattuna, kuinkas muuten. Vähän ajan päästä tämä soitti uudestaan ja käski ottaa saunakamppeet mukaan, koska samalla vaivalla voisin värjätä Marilta hiukset. Kyllä minulle saunominen hyvässä seurassa aina kelpaa, joten otin riskin. Mentiin parkkipaikalle koirien ja tavarakorin kanssa. Jatsi odotteli takakontissa, kun Mari otti Wallun kanssa ruutua, kontaktiharjoituksia ja noutoa. Kun tuli jatsin vuoro, pistin sen ensin menemään ruutuun. Peri...