Hippasen verran höpinää

Kaupunkikammoinen maalaisjuntti pääsi tänään mamman kanssa kahdestaan saamaan siedätyshoitoa. Viikonlopun jäljiltä jääkaappi valitti tyhjyyttään ja samalla päätin hankkia Hipalle ihan oman ketjupannan, joten suunnattiin Prismaan. Ruokaostosten ajan Hippa sai odotella takaloosterissa, mutta Lemmikkikeskukseen otin sen sovittamaan kaulaketjuja. Liukuovet olivat ihmeellinen juttu eikä rivakkaliikkeinen koira meinannut ymmärtää niiden hitautta. Kaupassa piti taas piilottaa häntä koipien väliin ja tärinästä päätellen pelotti pirusti. No, sitä mitä pelkää, saa takuulla lisää. Hämmästytimme joensuulaisia ramppaamalla eestaas sisään ja ulos. Aina sisälle päästyä kehuin Hippaa ja syötin nameja Prisman käytävällä. Oli siinä ihmisillä kulmakarvat kaarella. Joku rouva kehui Hippaa kauniiksi eikä kukaan alkanut nipottaa koiraeläimen läsnäolosta. Johannakin osui kohdalle tämän koulutuksen aikana. Eipä olla pitkilleen nähtykään. Seuraava osoite oli Tintin Lemmikki ihan vaan totuttelun vuoksi. Taas pe

Hippa se on järkevä tyttö. Kun pakkanen lauhtui alle kymmenen miinuksen, aloitti Hippiäinen karvanvaihdon. Jatsi pudotti turkkinsa tuttuun tyyliin marraskuussa ja on nyt kasvattanut talvikarvaa eli ollut kylmimmät kuukaudet aivan nakuna. No, itsepähän tietää ja mikäs minä olen arvostelemaan kun ei hänen kuningattaruuttaan palele. Pakkasten loputtua loppui laiskottelukin. Tässä talossa aloitettiin nimittäin jälkitreenit. Tien takana oleva pelto on tosin vielä vähän hankalasti hyväksi käytettävä, mutta ilmaisutreenejä voi tehdä. Päätin opettaa Hipan menemään maahan kepillä, koska viime kesän jäljestystä muistellessa vauhtia siinä touhussa riitti vähän liiankin kanssa. Kepillä odottelu voi toimia jäähdyttelynä ja saanpahan minä jotain uutta ajateltavaa tässä kesää odotellessa. Ruokakuppi on ollut hyvä konsti opettaa mitä vaan, mutta ei se tässä keppitreenissä näytä toimivan. Koira mokoma ei huomaakaan koko keppiä, kun tuijottaa ruokakuppia. Muuta ei tapahdu kuin että kuolaa kepin läpimärä

... mutta minkäs teet kun on heikkona hyville ja helpoille resepteille? Jostain netin syövereistä osui silmääni riisisuklaan resepti, joka meni heti kokeiltavaksi. Heti aamulla pojat mieluilivat kauppaan karkkipäivän kunniaksi. Päätin että jätetään ne lisä- ja väriaineet sinne ja hoidetaan homma kotioloissa muuten yhtä epäterveellisesti. Ja ennen kun joku ehtii kysellä reseptiä, nakkaan sen tähän: 75 g kookosrasvaa 2,5 rkl kaakaojauhetta 1,5 dl tomusokeria 1,5 tl vaniljasokeria 4 dl riisimuroja (corn flakesitkin käy) Sen verran tuunasin reseptiä, että tein sen tuplana ja osan tummasta kaakaosta korvasin tavallisella, koska tykkään enempi vaaleasta suklaasta. Mutta kukin taaplatkoon tyylillään. Piparimuoteilla sai kökköset eri muotoihin, mutta arvatkaa kenellä riitti kärsivällisyyttä asetella mössöä mokomiin? Juuei. Ihan samanmakuisia ne ovat pelkkinä kasoina. * * * Ihme juttu. Tänä aamuna pääsi pitkälle lenkille ilman, että naama, sormet ja varpaat jäätyivät tunnottomiksi. Ilma oli lau

Nyt on Hipan näyttelyura korkattu. Jenna nappasi meidät aamulla kyytiin ja saman tien käännettiin keula kohti Tuusniemeä. Tutulla taimitarhalla oli pakkasta pientä vaille pirusti, mutta kasvihuoneessa mukavan lämmin. Aussiekehä oli vielä sen verran perillä, ettei jatkuva oven aukominen päässyt haittaamaan viihtymistä. Mirka tuli samoihin aikoihin Tessun kanssa paikalle. Tessu katseli ensin, että mitäs tyyppejä nuo ovat, mutta sitten tunnistamisen lamppu syttyi pään päälle. Hyvä ihme sitä riemua! On kai siitä muutama kuukausi aikaa, kun viimeksi nähtiin, mutta koiran muisti on pitkä. Haettiin villikkosisarukset autosta ja Hippa riemastui nähdessään toisen veljensä. Pojat sen sijaan meinasivat pistää otteluksi. Ollaan sitä nyt muka niin isoa ja polleaa... Kehän alkuun oli aikaa, joten siinä ehti koira rauhoittua ja minä jutella ihmisten kanssa. Peräti 39 koiraa oli ilmoitetu Päivi Eerolan arvosteltavaksi, mutta muutama oli jäänyt pois. Jos Jatsin mielestä näyttelytouhu on syvältä ja poik

...koirat kulkevat ulko-oven kynnyksen yli sitä hitaammin mitä kireämpi pakkanen on? Menivätpä sitten ulos tai sisään. ...nykyään kouluissa opetetaan kirjoittamaan seiska ilman sitä pientä poikkiviivaa? Se on okei painetussa tekstissä, mutta näyttää käsialasta riippuen numeroiden sekaan eksyneeltä kulmalta. Kohta maailma menee siihen, että et erota pientä seiskaa huonosti tehdystä ykkösestä ja päinvastoin. ...uuden kännykän säätäminen äänettömälle tappaa myös vibran? Joskus vaan on tilanne, että ei halua kuunnella täyttä rallatusta, mutta haluaa saada soitosta tai tekstarista jonkun elonmerkin. Mistä lähtien äänettömyys on sama kuin tunnottomuus?

Eipä ole Kalliolan kartanossa taas vähään aikaan ollut niin vauhdikasta elämää kuin eilen illalla. Kaverini Memmun 9-kuinen collieneito Ira vierastaa vieraita koiria ja on käynyt meillä hakemassa siedätyshoitoa pari kertaa ennenkin. Eilen he tulivat taas ja siedätys vaihtui shokkihoidoksi, kun Toma liittyi seuraan. Jenna lähti viikonlopuksi reissuun ja toi sinisen pojan meidän iloksi. Toma ja Ira iskivät nappisilmänsä toisiinsa, mutta olosuhteista johtuen Amorin nuolet sinkoilivat minne sattui. Kolmen aussien lauma on ilmestys, jota ei voi kuvailla. Se täytyy kokea. Hyvä tavaton sitä meteliä ja vauhtia! Ira ja Memmu saivat kokea lenkkeilyä aussietahdin saattelemana. Koppakärryissä on aina ollut vain kaksi pyörää, eikä niitä kolmi- tai nelipyöräisiksi muuteta vaikka kuinka mieli tekisi. Hippa roikkui tuttuun tyyliin Toman niskavilloissa ja toissailtana virkeäksi hierottu Jatsi piti kakaroita kurissa sen minkä ehti. Yritä siinä sitten hoitaa tuoretta suhdetta. Aikanaan muut lähtivät ja T

Rakas koirani. Me elämme tässä talossa rasisminvastaisen aatteen mukaan. Omasta mielestäni olen ennakkoluuloton ja joustava, vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti vain tyylitajuton puusilmä. Uusi tyyny sohvalla ei olisi ansainnut niin karua loppua kuin mitä sinä sille tarjoilit. Se, että joku on erilainen, ei ole syy tappaa. Ja jos joku ei piippaa, ei tarkoita sitä että mahdollisesti rikkoutunut piippi pitää kaivaa sen jonkun sisältä pois. Hyvä on, tunnustetaan. Kyllä noista väreistä oranssi sopii kaikista parhaiten vallitsevaan ympäristöön, mutta ei sillä olisi tarvinnut yrittää vuorata koko sohvaa. Olen mielestäsi kaiketi myös laiska, tyhmä ja saamaton. Se, että ulotut sohvalta kukkalaudalle, ei ole syy puuttua tekemisiini. Minä vaihdan kukkamullat tasan silloin kun itse haluan. Osaan nimittäin tehdä sen rikkomatta ruukkuja, toisin kuin eräät. Ja se taannoisen jäätelöannoksen mukana tullut kevätpörriäinen ei tehnyt sinulle mitään pahaa, ei edes surissut. Olisit jättänyt tappamatta. Mutt

Kyseessä siis minä, viikko sitten 39 täyttäneenä ja Atte tänään seitsemän vuotta mittarissa. Niin se aika menee. Kroppa ikääntyy, mutta mieli ei pysy perässä millään ja parempi niin. Ajan hammas varjelkoon minua aikuistumasta liikaa. Omilla synttäreillä kävi Minna, Nelma ja Paavo sekä Jenna Toman kanssa. Toi kakun mukanaan ja kakku oli erittäin hyvä, ellei jopa täydellisen makoisa. Kiitoksia käynnistä ja kakusta, eipä tarvinnut itse vääntää. Villikkosisarukset näyttivät naapureille riehumista aussien malliin. Kahvittelun jälkeen oltiin koko porukka lattialla yhtenä mylläkkänä kun kaikki koirat vaativat oman osuutensa hellittelyistä. Tänään oli Aten kavereita juhlimassa ja siinä mylläkässä jäi koirat toiseksi. Reppanat vahtivat niin hädissään sinne tänne sinkoilevaa laumaa, että piti viedä ne kammariin rauhoittumaan. Koirat siis. Lapsilaumaa ei rauhoittanut kuin kakku ja kartanonrouvan karjunta, ja huonosti nekin. Onhan se kiva kun välillä on enemmän porukkaa leikkimässä ja kun sen voi